Shania Twain: Not Just a Girl

Uskon, että jokainen oman polkunsa kulkija on peloton.

Ei voi olla muuta.

Tietoinen, mutta peloton.

Aion tehdä elämässä omat päätökseni ja tienata omat rahani.

Ostan oman auton ja luon oman polkuni. En aio olla kenestäkään riippuvainen.

Heti kun on jonkun toisen varassa, menettää jotain.

Menettää oikeuden päättää itse omista asioistaan.

Pitää vain uskaltaa heittäytyä.

Voi olla pelottavaa ottaa riski ja tehdä asiat omalla tavallaan,

joten täytyy olla rohkea.

Shania muutti kantrimusiikkia asenteellaan.

"Ovatko rajat tässä? Selvä."

Hän oli ensimmäinen, joka mursi musiikkityylien väliset rajat.

Hän oli edelläkävijä.

Shania tekee kaiken, soittaa kitaraa ja tekee biisinsä.

Hänellä on mielettömiä keikkoja.

Vahvan naisen rooli on kantrissa vaikea, koska naisten ei uskota pärjäävän.

Hänen kaatamiseensa tarvittaisiin leka.

Myytyjä levyjä. Ei suoratoistoja.

Kuinka moni artisti on julkaissut menestyslevyn jälkeen kaksi lisää?

Hän ei toitota olevansa feministi. Hän näytti sen teoillaan.

Shania Twain muutti kulttuuria.

Hän ei ainoastaan raivannut tietä naisille kantrimusiikissa,

vaan muusikoille kaikkialla.

Onko valmista?

Kysyin...

Oletteko valmiita?

Vietin suurimman osan lapsuudestani keskikokoisessa kaivoskaupungissa,

Ontarion Timminsissä.

SHANIA ASUI VAATIMATTOMASSA KODISSA VANHEMPIENSA JERRYN JA SHARONIN KANSSA

HÄN OLI YKSI VIIDESTÄ LAPSESTA

Meillä oli rahahuolia.

Aina oli vaikeuksia maksaa sähkölaskuja, vuokraa...

Tai ostaa ruokatarvikkeita.

Elämä oli jatkuvaa pinnistelyä.

Molemmat vanhempani pitivät musiikista, joten meillä soi aina musiikki.

Enimmäkseen kantri.

Kuuntelin paljon Dollya, Coat of Many Colorsia.

Dolly Parton vaikutti minuun suuresti.

Lapseni, miten olet kasvanut. -Enkö olekin.

Hän oli elänyt mielenkiintoisen elämän,

kasvanut pienessä mökissä monilapsisessa ja köyhässä perheessä.

Samastuin hänen kiehtovaan tarinaansa ja ajattelin:

"Jos hän tuli tuolta ja päätyi tuonne...

Se on kai sitten mahdollista. Ehkä minullakin on mahdolisuus."

Otin aina radion haltuuni.

Vaihtelin kanavia ja etsin musiikkia, jota meidän piti minusta kuunnella autossa.

Lauleskelin aina stemmoja kappaleiden mukana.

Ehkä silloin äitini tajusi, että minulla on -

eri tavalla musiikkikorvaa kuin muilla lapsilla.

Hänestä minun piti kehittää sitä ja ryhtyä laulajaksi.

Kun olin kolme, äitini nosti minut tiskille -

ja lauloin ravintolan asiakkaille.

Lauloin jukeboksin mukana.

Hän vei minut laulamaan kaikkialle, mistä hän vain löysi yleisöä.

Aloin soittaa kitaraa kahdeksanvuotiaana.

Isäni opetti minulle kolme ensimmäistä sointua.

D, G ja A. Muistan sen hyvin.

Oli äitini haave, että alkaisin laulaa ammatikseni.

SHANIA ESIINTYI 8-VUOTIAASTA SAAKKA PAIKALLISISSA BAAREISSA VALOMERKIN JÄLKEEN

Äitini sanoi: "Tulen hakemaan sinut, kunhan isäsi on nukahtanut.

Sitten livahdamme ulos -

ja menemme baariin. Laulat siellä settisi."

Joskus palatessamme isä nukkui yhä,

ja toisinaan hän odotti meitä.

Siitä ei seurannut hyvää.

Minua jännitti nousta lavalle laulamaan.

Sain mennä sinne lapsena, kun baarissa ei enää tarjoiltu alkoholia.

Pöydät olivat silti täynnä ennen valomerkkiä tilattuja juomia.

Se oli hullua. Minulla oli aamulla koulua. Äitini oli pakkomielteinen.

Baareissa ei ollut muita lapsia laulamassa. Ei tosiaankaan.

Se ei ollut normien mukaista.

Muistan, että yritin aina pitää sata laulua ohjelmistossani.

Kerrallaan.

Jos bändi ei osaisi yhtä kappaletta, ehkä he osaisivat jonkin toisen.

Toteutin myös yleisön toiveita.

Väkivaltaisessa kodissa kasvaminen oli kamalaa.

Mutta pystyin etääntymään siitä musiikin avulla.

Suljin kaiken muun ulkopuolelle.

Kaikki, mitä näin, kuulin, ajattelin ja kuvittelin, oli musiikkia.

Luultavasti kuulin äitini sanovan: "Sinä onnistut vielä."

Minusta tuntui, että menestykseni voisi jotenkin pelastaa meidät.

Minulle oli tavallaan velvollisuus tavoitella uraa esiintyjänä.

SHANIA ESITTÄÄ 11-VUOTIAANA KAPPALEEN "TO DADDY"

OLLESSAAN TIEN PÄÄLLÄ ÄITINSÄ KANSSA -

SHANIA TAPASI PAIKALLISEN KANTRILAULAJAN MARY BAILEYN.

SIITÄ ALKOI ERITYINEN SUHDE.

Olin keikalla Pohjois-Ontariossa. Shania oli illan ensimmäinen esiintyjä.

Hän oli pikkutyttö, ehkä noin 11-vuotias.

Kitara oli isompi kuin hän.

Hän istui alas ja lauloi. Katselin sitä sivusta ja mietin:

"En voi uskoa tätä."

Hänen soundinsa, äänensä ja sen hallinta jo silloin...

Se nostatti kyyneleet silmiini. Äänessä oli niin paljon tunnetta.

Hänen äitinsä Sharon oli siellä.

Sharon kysyi, voisinko harkita yhteistyötä hänen kanssaan.

Olin oitis sitä mieltä, että tytöllä oli mahdollisuus menestyä.

SHANIA SOITTAA TIMMINSIN KOULUN ORKESTERISSA

Tiesin, että rakastan musiikkia.

Lauloin aina ja olin aina musiikillisesti luova.

Teini-ikäisenä minulla oli silloin tällöin tv-esiintymisiä.

On ilo toivottaa tervetulleeksi 15-vuotias Eilleen Twain!

Kun olin 16, halusin jo -

todella laulaa rockia.

Vanhempani eivät pitäneet siitä.

He luulivat, että laulaisin "heidän kantriaan" loppuikäni.

1981 - SHANIA LAULAA PAT BENATARIN "HIT ME WITH YOUR BEST SHOTIA"

He halusivat minun olevan seuraava Tanya Tucker.

Halusin rokata. Halusin käyttää energiaani ja tulla esiin kitarani takaa.

Se oli todella vaikea siirtymä, koska olin laulaessani aina niin ujo.

Kun aloin laulaa rockia, aloin samalla kehittää omaa tyyliäni.

Venytin rajojani luovuudessa ja taiteellisuudessa.

Se vaikutti myös biisintekooni.

Mary oli tärkeä tukija. Hän rohkaisi tekemään omia biisejä -

ja enemmän demoja.

Niihin aikoihin minulle valkeni, että hän on tähtiainesta -

ja että hänellä on jotain uniikkia.

Ajatuksena oli tehdä demoja,

joilla saataisiin tuottajat ja levy-yhtiöt kiinnostumaan.

Sitten vanhempani kuolivat.

1.11.1987 - SHANIAN VANHEMMAT KUOLIVAT AUTO-ONNETTOMUUDESSA

SHANIAN, 22, PITI OTTAA HUOLEHTIAKSEEN NUOREMMAT SISARUKSENSA -

MARK, DARRYL JA CARRIE-ANN

Kukaan ei oikeastaan voinut -

auttaa minua pääsemään yli siitä surusta.

Se oli järkyttävää aikaa.

Hänen koko maailmansa muuttui.

Hän sanoi minulle, ettei tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä.

Silloin halusin lopettaa.

Halusin oikean työn.

Minulla oli lapsia huolehdittavanani.

Miten minä tekisin sen?

Mary Bailey kertoi, että eräässä lomakeskuksessa avautuisi laulajan pesti.

Paikka oli Deerhurst Ontarion Huntsvillessa.

Deerhurst oli lomakeskus, joka järjesti esityksiä.

Siellä esitettiin musikaaleja.

Ja olihan se työ. Se oli hänelle tilaisuus tienata rahaa perheen ruokkimiseen.

Kävi ilmi, että esiintymällä sai parempaa liksaa,

jopa sillä tasolla, kuin käymällä tavallisessa päivätyössä.

Palkka oli ihan kohtalainen. Pystyin huolehtimaan veljistäni.

Sain tarpeeksi rahaa ruokaan laulamalla lomakeskuksessa.

Kun esiinnyin Deerhurstissa,

Vegas-tyylinen show oli minulle ihan uudenlainen juttu.

En ollut aiemmin tehnyt mitään sellaista.

Eilleen Twain! Antakaahan aplodeja!

Se oli aika pelottavaa. En oikeastaan tiennyt, mitä tein.

Minulla ei ollut mitään käsitystä, miten esimerkiksi laulaa ja käyttää korkokenkiä.

Yhtä aikaa.

Piti oppia nopeasti, koska se oli uusi työni.

Jossain vaiheessa sen kaiken keskellä opin -

kunnioittamaan ja arvostamaan kykyjäni.

Niitä ei pitäisi jättää hyödyntämättä.

Minulla oli kädet täynnä harjoitusten ja lasten kanssa.

Ennen ja jälkeen esityksen menin kotiin tekemään biisejä.

Ei ollut muuta keinoa päästä eteenpäin kuin raataa niska limassa.

Muuta keinoa ei ollut.

JOULU 1991 - SHANIA SOITTAA PERHEELLEEN JA YSTÄVILLEEN

En voinut muuta kuin jatkaa töiden, demojen ja biisien tekemistä -

ja toivoa, että onnistaisi.

Shania alkoi ymmärtää yhä paremmin,

kuka hän oli ja mihin suuntaan hän halusi mennä.

Hän soitti ja sanoi: "Mary, olen valmis tekemään kantria."

NASHVILLE, TENNESSEE KANTRIMUSIIKIN KOTI

1992 - SHANIA ALLEKIRJOITTI ENSIMMÄISEN LEVYTYSSOPIMUKSENSA

Debyyttialbumissani oli pitkälti kyse siitä,

että olin uusi tulokas Nashvillessa.

Yritin löytää oman polkuni -

omia biisejään esittävänä artistina -

ilman, että minut karkotetaan kaupungista.

Olin A&R-osaston apulaisjohtaja -

kun kiinnitin Shanian.

Muistan hänestä eritoten hänen soundinsa.

Hän ei vieläkään kuulosta keneltäkään muulta laulajalta.

Hänen kappaleensa... En halua sanoa tätä väärällä tavalla.

Jotkut hänen kappaleistaan olivat mielestäni keskeneräisiä vielä silloin.

Ne eivät olleet niin kantrimaisia -

kuin olisimme tuolloin halunneet.

Joten aloimme etsiä muita kappaleita -

muilta biisintekijöiltä ja julkaisijoilta.

Olin biisintekijänä rohkea.

A&R-osaston mielestä biisini eivät olleet tarpeeksi kantria.

Minun piti tavallaan nollata odotukseni.

En itkenyt sen vuoksi. Minä vain hyväksyin sen.

Minun luovaa panostani ei juurikaan ole -

koko albumilla.

Muuta kuin tietenkin se, miten lauloin ja fraseerasin asiat studiossa.

Luovuudelleni ei ollut sijaa kolmen tunnin sessioissa.

Mitä siinä ajassa ehtii tehdä?

Mainosbiisin voi laulaa kolmessa tunnissa.

Mutta jos yrittää olla luova... En ehtinyt kokeilla mitään.

Minulla ei ollut tilaa eikä aikaa sisäistää projektia.

Oli naisartisti ja naismanageri.

En usko, että meitä otettiin kovin vakavasti.

Shania, tervetuloa. Näytät upealta. -Kiitos.

Mielestäni ulkonäöllä on nykyään alalla tärkeä rooli.

Ulkonäkösi täydentää upeaa kappalettasi.

Levytitkö tämän tosiaan viimeisenä albumillesi?

En, valehtelin. -Niinkö?

Hyvä. -On se totta.

Ja tämä on albumi nimeltä Shania Twain.