Never Let Go

Ensin se tuli äidin luokse käärmeen muodossa.

Sen jälkeen se muutti muotoaan ja piinasi häntä.

Äiti oli kiltti pikkutyttö.

Hän uskoi vanhempiaan ja piti aina köydestä kiinni.

Sitten paha ei voinut koskettaa häntä talon ulkopuolella.

Sillä jos paha koskettaa, -

se saa tekemään pahoja asioita.

Siunattu talo vanhasta puusta, -

anna puhdas ja hyvä suoja.

Valaisemme sinut, emme harhaile.

Taivas on läsnä kodissamme.

Samuel ja Nolan, kymmenen minuuttia aikaa.

Yhdeksän minuuttia aikaa, Nolan.

Äiti sanoo, että sisällämme on pelkästään rakkautta.

Siksi paha haluaa meidät niin kovasti.

Hän haluaa tuhota rakkauden, -

saada meidät kääntymään toisiamme vastaan ja tappamaan toisemme.

Kuten se sai maailman ihmiset tekemään.

Se vaatii vain yhden kosketuksen ilman köyttä.

Sen jälkeen edes talo ei voi enää pelastaa.

H. C. ANDERSENIN SATUJA

GRIMMIN SADUT

Ota se vain.

Hyvä.

Sammakot lauloivat kovaa viime yönä. Kevät on tulossa.

- Olemme valmiita. - On hyvä päivä olla hyvä päivä.

Älä ruoki koiraa. - Emme ole ainoat, jotka näkevät nälkää.

Minun ei myöskään tarvitse syödä niin paljon kuin sinun.

Äiti, saammeko kuunnella sitä tänä iltana?

- Ei nyt ole uusikuu. - Kysyin äidiltä.

Odotetaan. Muuten se ei tunnu erityiseltä. - Minähän sanoin.

Ne sopivat, kun kasvat lisää.

TAIVAS ON MEIDÄN KOTIMME

Paha ei koske minuun täällä, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen.

Metsässä on vaaroja joka puolella. Sidottuina olemme vaaroilta turvassa.

Näetkö sen?

Mene vain, Koda. Tuo meille oikein iso jänis.

Oletteko valmiit?

- Älä koskaan päästä irti. - Älä koskaan päästä irti.

I KÖYSI ON PELASTUS

Äidin mukaan maailma oli paha jo ennen kuin paha valtasi kaikki.

Siksi se tuli. Väki avasi sille oven, tiesivät he sen tai eivät.

Päästä heidät irti.

Isoäiti kuitenkin tiesi sen.

Isoisä oli ainoa, joka uskoi häntä.

Hän oli hyvä mies ja rakensi talon isoäidille.

Siunatun talon, jonne paha ei päässyt sisään.

Paikan, jossa perustaa perhe, kaukana maailman synkkyydestä.

Elämä oli hyvää. Myöhemmin isoäiti aisti jonkin olevan läsnä metsässä.

Jonkin pahan, joka vahvistui. Hän ei poistunut enää talosta.

Isoisä päätti sitoa köyden talon perustuksen ympärille, -

jotta isoäiti saattoi vihdoin mennä ulos.

Päästä heidät irti, Junebug.

Nolan! Mitä sinä teet?

- Löysään köyttä, jotta yletän munaan. - Älä.

- Se voi olla ansa. - Yletän kyllä. Se on tuolla noin.

- Anna viidakkoveitsesi. - En.

Äiti saa päättää. Hän voi solmia köydet yhteen.

En aikonut päästää irti.

- Emme voi kuolla nälkään nyt. - Miten olet niin varma kaikesta?

- Koska olen vanhempi kuin sinä. - Niin. Kolmen minuutin verran.

- Hän rakastaa minua enemmän. - Mitä?

- Mitä? - Mitä sinä sanoit?

En sanonut mitään.

Sam!

Sam!

Sam!

Nolan! Samuel!

Sam!

Köysi irtosi.

Samuel!

Sam!

Sam!

Samuel!

- Samuel! - Sam!

Tule.

Nolan! Juokse!

Takaisin köyden luokse!

Ei!

No niin.

Koskiko se sinuun?

- Koskiko se sinuun, Nolan? - En usko.

Pitäkää kiinni köydestä.

Mitä sinä näet, äiti?

Hengittäkää vain.

Hengittäkää.

Ei hätää. Hengittäkää vain.

Menkää polvillenne. Minun pitää varmistaa asia.

Älkää katsoko minua. Koskekaa puuhun. Kädet kellarin päälle.

Sanokaa se.

Sanokaa se!

Siunattu talo vanhasta puusta, anna puhdas ja hyvä suoja.

Valaisemme sinut, emme harhaile.

Taivas on läsnä kodissamme.

Selvä. Nouskaa ylös.

- Mitä tapahtui? - Astuin hänen köytensä päälle...

- Oletko menettänyt järkesi? - Ei se ollut mitään...

Vielä yksi sekunti, ja olisimme kaikki olleet mennyttä.

- Köysi on teidän pelastuksenne. - Anteeksi.

Älä pyytele anteeksi, vaan käytä älyäsi.

Pystytkö liikuttamaan sitä?

Luulen, että se on murtunut.

Älä vain toljota siinä. Tuo lasta nilkkaa varten.

Tiedän.

Kyllä se siitä.

Miltä se näytti tällä kerralla?

Äidiltäni.

Se yrittää pelotella minua.

Kuten se yritti pelotella äitiäni aikaisemmin.

Tässä on kaikki, mitä saimme tänään.

Älä syö liian nopeasti.

Onpa hyvää.

Olin ennen kiitollinen, ettei paha näyttäytynyt teille.

Sitten ymmärsin, mikä sen suunnitelma oli.

En ole aiemmin kertonut tätä teille.

Kerran se tuli luokseni pienen tytön muodossa, joka pyysi itkien apua.

Hän oli juuri siellä, mihin saakka köyteni yletti.

Hänen jalkansa oli juuttunut maaoravan pesäkoloon.

Hän ulvoi ja huusi.

Näin luun sojottavan jalasta.

Toistelin itselleni, ettei se ollut todellista.

Huudot jatkuivat kuitenkin päiväkausia.

Joka aamu menin katsomaan.

Ehkä paha oli luovuttanut.

Hän oli kuitenkin siellä. Iho oli sininen ja harmaa.

Se haju...

Ihmettelin, miksi hän oli yhä siellä. - Miksi?

Se halusi, että menisin katsomaan tyttöä.

Jotta epäilisin itseäni. Se houkutteli minua irti köydestä.

Paha on ovela ja kärsivällinen.

Kuin käärme, jonka olette nähneet metsässä.

Paha voi esiintyä monessa eri muodossa.

Suurimman huijauksen kohteena olettekin te, pojat.

Kun tarpeeksi aikaa kuluu, unohdatte, että se on läsnä.

Teistä tulee varomattomia.

Silloin se nappaa teidät!

Yksi kosketus ilman köyttä riittää siihen, -

että se valtaa yhden meistä ja pääsee sisälle taloon.

Älä koskaan päästä irti.

- Älä koskaan päästä irti. - Älä koskaan päästä irti.

- Kuinka kauan? - Noin tunnin.

- Se tuntui kauemmalta tänään. - Kuvittelitko sen?

Joo.

Kerro siitä. - Kuvittelin, että kaikki oli kadonnut.

Sinä.

Sam.

Koda.

Ja talo.

Ainoastaan pimeys oli jäljellä.

Mitä sitten tapahtui?

Ajattelin syntymäämme talossa ja sitä, miten talo suojaa meitä.

Sitten pimeys katosi ympäriltä.

Katso ympärillesi.

Katso, miten onnekas olet. Kaikki toiveesi toteutuivat.

Paha ei voi koskea sinuun täällä.

Samuel, on sinun vuorosi. On aika puhdistaa sielu.

Muista, että kadotat meidät täysin ja löydät sitten taas.

Täytä kellari rakkaudellasi.

Muistuta taloa siitä, miksi ansaitsemme sen suojelun.

- Saanko jo liikkua? - Et.

- Nolan, minua kutittaa. - Et saa liikkua.

Kutittaa vieläkin.

Selvä.

Tämän pitäisi riittää.

- Ovatko nuo pöllön siivet? - Ovat.

- Voin lentää ihan minne haluan. - Ja syödä, mitä haluat.

Olipa kerran poika, -

joka osasi lentää ja napata kaikki oravat puista.

Sam?

Huomasitko mitään sen jälkeen kun köysi katkesi?

- Mitä muka? - Jotain outoa.

Se oli ensimmäinen kerta, kun päästimme irti.

- Eikä mikään muuttunut. - Koska se ei saanut meitä kiinni.

Niin.

Jos se olisi saanut, olisikohan äiti tappanut meidät?

Kuten hän tappoi isän.

- Ja isoäidin ja isoisän. - Paha oli koskenut heihin.

- Hän suojeli meitä. - Tiedän sen.

- Mitä nyt? - Ei mitään.

Toivotko koskaan, että voisit olla vapaa kuten Koda, ilman köyttä?

Koda on koira. Paha ei ole kiinnostunut eläimistä.

Toivotko, että voisit joskus nähdä sen, mitä hän näkee? Vain kerran.

- Tunsin jonkin lähestyvän tänään. - Sinua vain pelotti.

Miksi kyselet kaikenlaista? Äiti ei ole koskaan valehdellut.

"Hän rakastaa minua enemmän."

Sanoit niin ennen kuin astuin köydellesi.

En sanonut niin.

Ei ollut tarkoitus, että käy niin.

Tiedän sen.

Siunattu talo...

Vanhasta puusta.

Karanneen vaimoni koti.

Hei, Junebug.

Mikä hätänä?

June!

June!

Minä tässä.

Siitä on aikaa.

Olen kaivannut sinua kovasti.

Voisinko nähdä heidät?