Gordon Ramsay: Uncharted

CONNEMARAN RANNIKKO, IRLANTI

Upeaa.

Katsokaa noita jyrkänteitä. Hyvänen aika.

Henkeäsalpaavaa.

Nuo jyrkänteet auttavat ymmärtämään Atlantin valtameren voimaa.

Voi veljet. En voi hyvin pienkoneissa.

Ensi kerralla... uin.

Olen Länsi-Irlannissa tutkimassa Connemaran karua rannikkoa.

Matkani alkaa täältä pienimmältä Aran-saarelta, Inisheeriltä.

Tämä ajaton saari kuulemma ilmentää Irlannin henkeä.

Se on hyvä paikka aloittaa seikkailuni.

Tapaan Anna Haughin, lahjakkaan kokin.

Mikä tärkeintä, hänellä oli hyvä opettaja.

Minä.

Hän aloitti uransa keittiössäni vuosia sitten.

Hänestä on tullut yksi maailman merkittävimmistä irlantilaiskokeista.

Hän sanoi, että tavataan hylyn lähellä.

Toivottavasti päiväni menee paremmin kuin tuon kapteenin.

- Anna! - Gordon!

- Miten lentosi meni? - Kone oli pikkuruinen.

Se on paras tapa nähdä maisema.

Hauska nähdä.

Irlannissa syntynyt Anna lähti Euroopan parhaiden kokkien oppiin -

ennen kuin avasi Myrtle-ravintolan Lontooseen.

Siellä hän tarjoilee irlantilaisruokaa kotimaansa parhaista raaka-aineita.

- Miten olet voinut? - Mahtavasti.

- Katso, missä olemme. - Mahtavasta puheen ollen.

- Onnittelut ravintolasta. - Kiitos.

Tiesin, että pystyisit siihen. On hienoa nähdä sinun kukoistavan.

Mutta olen takapihallasi, ja tuo tuoksuu herkulliselta.

- Haluatko syödä? - Se olisi hienoa.

- Tämä on kummeliturskaa. - Mikä herkku. Kaunista.

Se on irlantilaisvoissa paistettua kalaa.

Joskus sitä vain antaa rakkautta ja yhdistää oikeita aineksia.

Voi luoja. Herkullista.

Se on makeaa ja suolaista.

Turskaa, joka on kalastettu metrien päästä tästä kivestä.

Sitä on valeltu upealla ruskealla voikastikkeella.

Yksinkertaista ja eleganttia, mutta tajunnanräjäyttävää.

Sellainen on Anna Haugh.

Onko meitä siunattu säällä, kun olen täällä?

Tällaista on ympäri vuoden. Irlanti on kuuluisa paisteestaan.

Aksenttisi on vahvistunut vanhetessasi.

- Se ei ollut noin vahva vuosia sitten. - Se on aina ollut sama.

En vain puhunut paljoa. Oli liian kiire kokata.

Voin sanoa samaa skottiaksentistani.

- Oli ykköstavoitteeni päästä siitä... - Hyvä on.

Tiedän, että rakensit brändisi tälle uskomattomalle maalle.

Mutta onko tämä oikeasti parempi kuin muut saaret?

Tiedän vain, mitä sydämessäni ja perimässäni on.

Se on irlantilaista ruokaa.

Mitä erityistä rannikolla on?

Jos avaat silmäsi ja katsot ympärillesi, se vastaa kysymykseesi.

Se on täydellinen yhdistelmä luontoäitiä ja ihmistä.

Hyvät viljelymenetelmät ja hyvä maa tuottavat loistavan maun.

Jos sinua janottaa, minulla saattaa olla tilkka viskiä.

Skottilaista viskiä. Me keksimme sen.

Tuo ei ole edes hauskaa. Heitän sinut nyt mereen.

Irlantilaiset loivat viskin. Ette edes kirjoita sitä oikein.

On noloa ensin varastaa juoma ja vielä kirjoittaa se väärin.

Viski on peräisin Skotlannin länsirannikolta.

- Oletko tosissasi? - En aio edes riidellä tästä.

Voimme ratkaista riidan, koska toin sinulle poitínia.

- Pontikkaako? - Äidinmaitoa irlantilaisille.

Irlantilainen pontikka on terveellistä.

- Aivan. - Se kasvattaa rintakarvoja.

Saatat tarvita sitä, kun on kokkaushaasteen aika.

Näetkö tuon Moherin jyrkänteen?

- Siellä kokkaamme. - Ylhäälläkö?

- Niin. - Miksi niin korkealla?

- Ollaan lähellä jumalia. - Oletko niin kilpailuhenkinen?

- Olet nyt minun reviirilläni, Gordon. - Totta.

Olen yhä kilpailuhenkinen. Luulet, että menetin sen 56-vuotiaana.

Mutta lupaan, että tuli on yhä tallella.

Tiedän, että tuli on tallella.

- Näen sen silmistäsi. - Nähdään viikon lopulla, tyttö.

Herkullista kalaa. Hän on asettanut tehtävän.

Liataan kätemme, mutta mikä tärkeintä, nähdään jyrkänteen huipulla.

Hän asettaa riman korkealle.

En tiedä, pelottavatko korkeudet vai Annan kyvyt minua enemmän.

Palasin mantereelle.

Etsin kokkaushaasteen ensimmäistä ainesosaa.

Olen innoissani siitä.

Olen kokannut kaikenlaisia rapuja.

Yhtä lajia ei yleensä löydy muualta: isotaskurapuja.

Tämä rapu on ainutlaatuinen makeutensa ja koostumuksensa takia.

Sitä on vaikea saada käsiinsä.

Toivon saavani käsiini tätä herkkua.

Kun sitä tulee pöytään, se on kohokohta.

- Stevie! - Hei, Gordon.

- Huomenta. - Miten menee?

Stevie on opas.

Hän varttui Long Islandin rannikolla äitinsä ja isoäitinsä perheaterioilla.

Tuolla on koskemattomia ja karuja rantoja, luolia, jyrkänteitä, rapuja.

Isotaskurapujako?

Tosi hyviä isotaskurapuja toivottavasti tänään.

Nyt sekoitamme rannikkokävelyä ja ruoanetsintää.

Yritämme päästä tänne alas.

Tökimme näitä pieniä halkeamia, rakoja kivien välissä ja tunneleita.

Niin saamme hyvää ruokaa.

Paljon työtä ravun takia. Onko se sen arvoista?

Syön yleensä saaliini ja tulin tänne asti.

Teemme tämän kaiken, koska ne ovat sen arvoisia.

- Märkäpuku vai uikkarit? - Ehdottomasti märkäpuvut.

Laita uikkarit, jos haluat ruskettua.

Mutta laitetaan märkäpuku ja kypärä toimintaa varten. -Hienoa.

Täältä etsin yleensä kolmea rapua.

Isotaskuravut ovat tavoitteemme.

Täällä on isoja hämähäkkirapuja ja ilkeitä pieniä samettirapuja.

Niillä on paholaisen punaiset silmät.

Ne ovat ketteriä ja nopeita. Niiden sakset ovat terävät.

Jos ne saavat otteen, ne eivät... päästä irti.

Näytän, mihin hyppäät ja mihin laskeudut.

Tuo ei ole tarpeeksi syvä.

- Voit tehdä mahalaskun. - Mahalaskunko?

- No niin. - Seuraan sinua.

Voi luoja.

Oikeastiko?

Pelotimme rapuja niin per...

- Näetkö tämän kiven? - Näen.

Mene sitä kohti.

Ehkä löydämme ne avovedestä, jos käy säkä.

- Selvä. - Isotaskuravut ovat hitaita.

Ne pienet samettiset, joista puhuin, pidä silmäsi auki niiden varalta.

Jahti on käynnissä.

En anna ilkeän ravun estää minua saamasta maukasta rapua.

Hei, Gordon! Tänne päin!

- Näen yhden. - Missä se on?

Katso. Näetkö tuon oranssin hiiviskelemässä?

Katso. Katso nopeasti.

Kyllä vain. Vau.

Miten... löysit sen?

Niitä on vaikea nähdä, koska ravun väri on sama kuin kivien pinnan.

Ihan kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Onneksi Stevie oli täällä.

- Katso tuota. Hienoa. - Se on kaunis.

Hitto, että on kaunis. Onpa se hyvän kokoinen. Hitto vie.

Täältä saa isoja, mutta tuo on hyvän kokoinen.

- Onko näitä isompiakin? - On.

- ...Tämä on kaunis. - Niin on.

On aina ilo napata jotain kokin näkökulmasta.

Laitetaan se Bennyn kahluusaappaisiin.

Ei!

Ne haluavat pysyä väleissä, ettei mikään pääse niihin käsiksi.

Kun ymmärsin, mistä ja miten niitä etsitään...

- Onnistiko? - Ei.

...olin päättänyt löytää lisää.

Stevie, täällä on yksi!

Isotaskuravut olivat kivien alla.

Yhtäkkiä näimme valtavat sakset. Ne kuulemma murskaavat sormet.

Ole fiksu. Mene takaa, pidä tiukasti kiinni ja vedä se ulos.

- Kyllä vain. - Katso tätä kaunotarta.

Eeppistä.

- Tämä on kaunis. - Niin on.

- Katso sen väriä. - Kelvollisen kokoinen saksi.

- Mahtavaa. Laitetaan se ämpäriin. - Pannaan ämpäriin.

Tarvitsen vielä yhden ravun.

Stevie vie minut syvemmälle kiville ja luoliin.

Kivet ovat kuin luistinrata.

- Kamu. - Voi luoja.

Siksi tarvitsemme kypärää. Jos liukastut, lyöt pääsi.

Kun olemme näin kaukana avusta, se ei olisi hyvä päivä.

- Näetkö, miten tiukassa tämä on? - Onko se tosi tiukassa?

- Tuolla allako? - Ihan alla.

Hullua. Näen vain sen takapuolen.

En näe silmiä, jotka kertoisivat, mistä on kyse.

En haluaisi työntää kättäni sokkona halkeamaan, mutta kokeillaan.

Näetkö sen oikealla? Katso sen väriä.

Katso näitä pieniä koloja. Mieti nopeasti.

Niitä on vaikea nähdä.

Mutta kun pääsee halkeamien alle, ne odottavat ottajaansa.

Sitä voi olla vaikea saada ulos. Väännä se ulos.

- Saitko sen? - Se on kaunis.

- Se on hyvä. - Katso, miten... iso se on.

Se oli kiilautunut tuonne alle.

Sain isotaskuravut.

Katsokaa näitä.

Koska upeat ravut ovat arsenaalissani, olen askeleen lähempänä voittoa.

Teimme hyvin. Siinä on päivän ruoka.

Yhdellä meistä on. Mahtavaa.

- Niin. - Kiitos. Hienoa.

Irlannissa on harvinainen ainesosa, jota löytyy vain Connemarasta.

Merikorva. Se on uhanalainen luonnossa.

Harvinaisen nilviäisen kova kysyntä on saanut merikorvakannan pienenemään.

Mutta tapaan äidin ja tyttären, jotka kasvattavat niitä vesiviljelyn avulla.

Anna, pidä varasi, koska otan käyttöön kaikki isot aseet.

- Sinead! - Hei, Gordon.

- Mitä kuuluu? - Hyvää, kiitos.

- Onpa kaunis paikka. - Sääkin on hyvä.

- Hyvänen aika. - Mitä siellä on?

Tämä on keräämääni merilevää.

- Kaunista. - Tätä syötämme merikorville.

Olen kuullut järjestelmästänne. Haluaisin nähdä merikorvat.

- Näytän ne nyt. - Kiitos.

- Täälläkö ne ovat? - Täällä.

Vau. Huomenta!

- Huomenta. - Äitini Cindy.

- Mitä kuuluu? - Hyvää. Tervetuloa tilalle.

Kiitos paljon. Ensinnäkin, hieno idea.

- Ne ovat kotoisin...? - Japanista.

70-luvun lopulla ne tuotiin tänne, ja hoidamme niiden jälkeläisiä.