Ponyo on the Cliff by the Sea (Gake no ue no Ponyo)

ALKU

Sininen kotimme

Missä merililjat kelluvat

Minä puhuin

Lukemattomien

Veljieni ja siskojeni kanssa

Kuplien kieltä

Muistatko?

Kauan sitten

Sinä ja minä asuimme

Yhdessä sinisessä meressä

Meduusa, merisiili

Kalat ja ravut

Ne kaikki olivat

Sisaruksiasi

-Sosuke, älä viivy kauan. -Selvä.

Kultakala.

Se on jumissa.

Outoa.

Au!

Näyttää kuolleelta.

Se nuolaisi minua. Se on elossa.

Sosuke, lähdetään.

Lisa, löysin kultakalan.

-Kummallinen tuuli. -Käynnistän auton.

Näkyykö häntä?

Mitä? Jäikö hän ihmisen vangiksi?

Tämä on kerrassaan kamalaa.

Onko se jo kuollut?

Se elää!

Sosuke, myöhästymme kohta.

-Lisa, löysin kultakalan. -Kultakalan?

-Meren rannalta. -Vai niin.

Täällä ei saisi ruiskuttaa kasvimyrkkyä.

Tämä ei ole kasvimyrkkyä -

vaan merivettä nestehukan torjumiseen.

Hyvä, kunhan se ei ole myrkkyä.

Suokaa anteeksi.

Aina vain kamalampaa.

Ihme hiippari, mutta ihmisiä ei saa tuomita noin vain.

Ei niin.

-Aiotko viedä sen lastentarhaan? -Joo.

-Sopiiko se opettajalle? -Ei hätää, pidän sinusta huolta.

Onpa se söpö.

Laiva on menossa kuivatelakalle.

Sosuke, syö aamiaisesi.

Haluatko sinä syödä? Maistuuko?

Haava on poissa.

Lisa, annan sille nimeksi Ponyo.

Ponyo saattaa olla taikaotus.

Sen nuolaisu paransi haavan.

Haluatko kinkkua?

-Ponyo pitää kinkusta. -Niin minäkin.

Voi ei!

Ällöttävää!

Nopeasti nyt, Lisa!

Kamalasti saastaa.

Hyvää huomenta.

Ponyo, tuolla näkyy meidän koti.

Jätän sinut tähän.

-Hauskaa tarhapäivää. -Hei sitten.

Anteeksi, että olen myöhässä.

Tuo Norikon pyörätuoli.

Huomenta, Sosuke.

-Jutellaan myöhemmin, Yoshie-muori. -Jaahas.

-Sosuke... -Nyt on kiire, Toki-muori.

Vai niin...

Ehkä opettaja suuttuu.

Nyt keksin.

Odota tässä. Palaan pian.

Entä jos tulee kissa?

Pysy siinä. Tulen kohta takaisin.

Nähdään.

Vain vähän kuumetta, hänellä ei ole hätää.

Kiitoksia. Hei sitten.

-Huomenta, opettaja. -Huomenta, Sosuke.

Mitä kuuluu, Sosuke?

-Sosuke! -Kumiko.

-Eikö ole nätti? -Äiti osti sen minulle.

-Leikitään, Sosuke. -Ei nyt, minulla on kiire.

-Miten niin? -Onpahan vain kiire.

-Kumma Sosuke. -Olet ihan kumma.

Ponyo!

-Sosuke... -Kumiko?

-Mikä se on? -Et saisi tuoda sitä tarhaan.

-Pensaat eivät ole tarhan alueella. -Näytä.

-Kultakala. -Se ei ole kultakala, vaan Ponyo.

Ponyo? Tahdon nähdä.

-Lupaatko olla kertomatta? -Lupaan.

Eikö olekin söpö?

Se on kummallisen näköinen ja lihava.

Se oli Kumikon oma vika. Hän oli ilkeä sinulle.

Laitan sinulle lisää vettä.

Ponyo...

Mikä helpotus.

Kuulenko pikku Sosuken äänen?

Sosuken pitäisi olla lastentarhassa.

Taidan kuulla omiani. Olen tässä, Yoshie-muori.

Sehän on pikku Sosuke.

-Arvatkaa, mitä minulla on. -Sinulla?

Niin. Arvatkaa, minkä värinen se on.

-Punainen! -Punainen!

Oikein.

Miten arvasitte?

-Näytä meille. -Hyvä on.

-Onpa nätti. -Suloinen.

Sen nimi on Ponyo. Se pitää kinkusta ja osaa taikoa.

Kun se nuolaisi peukkua, haava parani.

Voisiko se nuolaista jalkaani?

Meistä olisi kiva juoksennella jälleen.

Pitää kysyä Ponyolta.

-Näytä minullekin. -Totta kai, Toki-muori.

Hyvät hyssykät, sillä on ihmisen kasvot!

Palauta se mereen, ennen kuin se aiheuttaa hyökyaallon.

Minkä ihmeen hyökyaallon, Toki?

Ihmiskasvoista kalaa seuraa hyökyaalto.

Se on vanha sanonta.

Hyökyaalto! Apua!

Hyökyaalto tuli! Hyökyaalto...

-Mikä hätänä, Toki? -Vaatteeni...

Sosuke!

Sosuke!

Sosuke!

Sosuke, pyydä anteeksi Tokilta!

Ei hätää, minä suojelen sinua.

Sosuke.

Sosuke.

Ponyo!

Ponyo. Sosuke.

Ponyo tykkää Sosukesta.

-Minäkin tykkään sinusta. -Ponyo tykkää Sosukesta.

Ponyo!

Ponyo!

Ponyo?

Ponyo!

Sosuke!

Ponyo!

Ponyo!

Sosuke, ehkä näin on parempi.

Ponyon koti on meressä. Siksi sen piti palata sinne.

Toivottavasti se hiippari on häipynyt.

Anna lipaisu. Nopeasti, se sulaa.

Namia.

Piristy, Koichi tulee tänään kotiin.

Hän pettyy, jos olet mieli maassa.

Älä mene enää rantaan.

Sosuke, tule sisälle.

Ehkä Ponyo tunnistaa kotimme ämpäristä.

Voit laittaa sen esille, jos haluat.

-Vastaa puhelimeen. -Se on varmaan Koichi.

Haloo? Joo, minä tässä.

KOGANEIMARU

-Kaikki on hyvin. -En pääse tänään kotiin.

Viestitän teille mereltä.

Lisa on tässä.

Koichi?

Mitä? Etkö voi kieltäytyä?

Jätät perheesi kuin nallit kalliolle!

Käsittämätöntä!

-Sosuke, syödään ulkona. -Haluan syödä kotona.

Koichin laiva. Sammuta valot.

-Se on Sosuke. Hän on vasta viiden. -Vaimosi mahtaa olla vihainen.

A-N-T-E-E... Hän pyytää anteeksi.

Ä-Ä-L-I-Ö.

"Ä-Ä-L-I-Ö." Ö-Ö-Ö-Ö-Ö.

Lisa, hän sanoo rakastavansa sinua. Älyttömän paljon.

ÄÄLIÖ

Vau, onpa nätti.

TURVALLISTA MATKAA

KIITOS

HYVÄÄ YÖTÄ

Älä itke, Lisa. Minäkään en itke.

Lupasin pitää huolta Ponyosta.

Itkeeköhän Ponyo nyt?

Nyt suupielet ylöspäin!

Olen iloinen

-Auts! -Hymyä huuleen, Sosuke.

Minulla ja Ponyolla on kaikki hyvin.

-Nyt syömään. -Syödään Koichinkin osuus.

Kaikki on minun syytäni.

Ei olisi pitänyt viedä sinua maatilalle.

Ihmisten vesi ja ilma ovat likaisia.

Et saa palata sinne.

No niin, syö nyt.

Kuuletko, Brunhilde?

Tahtoo kinkkua!

-Kinkkua? -Mistä olet tuollaista oppinut?

-Vastaa, Brunhilde. -En ole Brunhilde, vaan Ponyo.

-Po... Ponyo? -Ponyo tykkää Sosukesta.

-Ponyo tahtoo olla ihminen. -Ihminen?

He ovat kammottavia otuksia. Ihmiset tuhoavat elämän merestä.

Olin muinoin ihminen.

-Jätin sen kaiken taakseni.... -Ponyo tahtoo kädet.

Eikä tällaisia räpylöitä.

Tahtoo jalat niin kuin Sosukella.

Nyt riittää!

Katso, tein kädet! Ja jalat kanssa!

Katso!

Et kai ole maistanut ihmisverta?

-Menen Sosuken luo! -Sait pojan DNA:ta.