O'Dessa

JOSSAKIN TOISESSA AJASSA JA PAIKASSA...

MAAILMA ON MYRKYTETTY.

SATYLITE CITY ON YKSI IHMISKUNNAN VIIMEISISTÄ LINNAKKEISTA.

VALINNANVARAA EI OLE,

JA KAUPUNGIN ASUKKAITA HALLITSEE LUMOAVA HAHMO NIMELTÄ PLUTONOVITŠ.

NIIN KAUAN KUIN HÄN PITÄÄ KANSALAISIA OTTEESSAAN, TOIVO ON HÄMÄRÄN PEITOSSA.

VUORISTOSSA TIEDETÄÄN ENNUSTUS, JOKA ON SIIRTYNYT SUKUPOLVELTA TOISELLE.

ENNUSTUS KOSKEE VOIMAKASTA HENKILÖÄ, JOKA VOI KOSKETTAA SIELUJA.

HÄNEN ASEENSA ON MAHTAVA KITARA.

TÄMÄ ON SEITSEMÄNNEN POJAN TARINA.

O'dessa!

Herätys!

Työt alkavat.

Ei plazmaa.

- Ei plazmaa. - Hitto.

No niin.

Tällaista olen harjoitellut.

Älä kerro äidille.

Kunpa olisin sillä tiellä

Voi, kunpa olisin tuolla jossain Sillä tiellä

Olen yksinäinen Sillä en ole koskaan lähtenyt kotoa

Kunpa kulkisin sillä tiellä

Maailmassa on jotain minulle

Tiedän, että siellä on joku vain minulle

Isä sanoi: "O'dessa, sinua odottaa suuri kohtalo"

Kunpa olisin tuolla jossain sillä tiellä

- Kiitos, maa, tästä runsaudesta. - Aamen.

- Tarkistitko pumput? - Rutikuivia.

Miksemme tee asialle jotain?

Muutetaan. Yritetään muualla.

Maa on imetty kuiviin. Ei ole enää mitään.

Ulkomaailma on seonnut.

Et ymmärtäisi sellaista hulluutta.

Ihmiset ovat epätoivoisia.

Siellä ei ole turvallista toiveikkaalle 19-vuotiaalle.

Älä yritä pelotella, äiti. Se ei onnistu enää.

Puhun totta.

Me olemme maajusseja.

Ei sitä pidä hävetä. Olemme selviytyjiä.

Isäsi kansa oli erilainen.

He uskoivat kosmiseen tarinaan,

jonka mukaan heidän musiikkinsa muuttaisi maailmaa.

Kuljeskelu ei ole todellisuutta.

- Miten jakselet, äiti? - Voisin painia karhun kanssa.

Kun kuolen, anna minun lentää Siivillä kilometrien korkeudessa

Älä hautaa minua Hänen kirotun kitaransa viereen

Älä hautaa minua Hänen kirotun kitaransa viereen

Köyhä nuori kulkuri kosiskeli minua

Hän lauloi lauluja Soittaen kitaraansa

Annoin hänelle sydämeni

Hän laittoi hopeasormuksensa sormeeni

Kahdesta tuli yksi Ja tyttäremme oli kolmas

Kulkuri vain lauloi Suuresta kohtalostaan

Hän sanoi

Kulta, minun on pakko vaeltaa Mutta palaan talveksi kotiin

Suostuin ja suutelin hyvästiksi

Kyynelsilmin katsoin hänen lähtevän

Hän käveli kauas ja lauloi lauluaan

Hän kulki ja soitti kirottua kitaraansa

Hän kulki ja valitsi kitaran, ei minua

Päivät lyhentyivät ja yöt kylmenivät

Kulkurini kuoli ja kotiin tuli arkku

Hänen lapsensa sai kirotun kitaran arkussa

Kaivoin haudan, parimetrisen

Siellä haudattu kitara Ei päästä enää ääntäkään

Lapioni osui öljysuoneen Plazma myrkytti maamme

Ja niin minä laulan O'dessa, lapseni

Kunpa voisin lentää Höyheniä selkärangassani

Nousisin kilometrien korkeuteen Ylös taivaaseen

Voisin olla kulkurini kanssa, rakkaimpani

Olisin rakkaani kanssa, sen ainoan oikean

Tiedän, että aiot kulkea kuten isäsi.

Teet, mitä haluat.

Mutta muista,

elämässä ei ole mitään yhtä voimakasta kuin rakkaus.

Äiti?

Älä mene.

Willa.

Tämä on sinun kitarasi. Suojele sitä hengelläsi.

Olet vanhan suvun viimeinen.

Seitsemän sukupolvea.

Ympyrä sulkeutuu.

Oli kalua tai ei, olet Seitsemäs poika.

Olet kaunis, äiti.

Kun aurinko nousee Violetin vuoristotaivaan ylle

On aika löytää elämä, joka minua odottaa

Lohdutan häiriintyneitä Ja häiritsen levollisia

Laulan kohtaloani tämän kitaran avulla

Kun kuljen isäni lailla

Kuten hänen isänsäkin isä

Kävelen ja vaellan maailmassa

Kuljen isäni lailla tätä tietä

Luoja tietää Kuljen isäni lailla tätä tietä

Vaellan kuin Galloway Maailma on nyt kotini

Laulun kautta Jokainen muukalainen on ystävä

PLUTONOVITŠ

Maasta tulee tyynyni On vain minä ja itkevä Willani

Soitamme yhdessä loppuun asti

TAIVAAN SILMÄ

Kun kuljen isäni lailla

Kuten hänen isänsäkin isä

Kävelen ja vaellan maailmassa

Kuljen isäni lailla tätä tietä

Kuljen isäni lailla tätä tietä

Mahtavaa.

Tee se uudelleen.

Aina yhtä hauskaa.

Anteeksi.

Pahoittelen häiriötä.

On aika kylmä.

Tervetuloa, ystävä.

Lämmittele nuotion ääressä, pikkukaritsa.

- Kiitos, herra. - Ei, vaan isä.

Isä Walter.

Kuten näkyy, työnantajani on yläkerran herra.

Mukava tavata. Olen O'dessa.

Säälikää pikkuista hieman ja antakaa hänelle juotavaa.

Juo vain.

Se Molotovin cocktail tuo pääsi sisään palan taivasta

ja vatsaasi helvetin tulen.

Hetkinen.

Tunnistan tuon kitaran.

Kiersin maailmaa yhden hullun tyypin kanssa.

Me koimme seikkailuja.

Vergilinkö?

Niin, Vergil Gallowayn.

Kulkurien kuninkaan.

- Totta. - Hän on isäni.

Hitto soikoon.

- Ei voi olla. - Kyllä.

Sittenhän olemme melkein sukua.

Kulkurit ovat kuolemassa sukupuuttoon.

Aamuyön tunteina hyppäämme tavarajunaan kohti Satylite Citya.

Satylite City, minne kaikki putkistot johtavat.

Se on turmeltunut ja syntinen paikka.

Jumalan työ ei lopu koskaan.

Kohottakaa nyt lasinne.

- Nouskaa seisomaan. - Anna mennä, Walter!

Juhlistamme sinun ensimmäistä ja meidän viimeistä kulkurikeikkaamme.

Hymyilköön Vergil sinulle,

kun annamme sinulle trubaduurin soihdun!

Nouskoon tie kanssasi, O'dessa!

Takaisin ei ole menemistä

Hyppää raiteille tavaravaunuun

Sillä Hän on suunnitellut kohtaloni

Kyllä vain Olen elänyt syntistä elämää

Syntistä elämää

Hukuttauduin naisiin, lauluun ja giniin

Ihanaan giniin

Tiedän, kun näen Hänet

- Kun näen Hänet - Hän antaa anteeksi

Kun näen Hänet, Hän antaa anteeksi

- Ajetaan siis kunnian junalla - Kunnian junalla

- Ajetaan kunnian junalla - Kunnian junalla

On aika lähteä

Kun pilli soi, minut vapahdetaan

Minut vapahdetaan

Elämä kaivertaa laulun sieluusi.

Vanha Gallowaykin veisti tämän kitaran Willa-puusta.

Taivaat ovat puhuneet.

Veistä tämän puun palavasta rungosta kitara.

Maan henki sanoi Gallowaylle:

"Vain Seitsemännen pojan laulu tällä kitaralla soitettuna

voi pelastaa kuolevan maailman."

Ja O'dessa, se laulu on sisälläsi.

Se on kohtalosi.

Willa?

Hitto!

Hitto! Ei, ei.

Ei, ei.

Hitto!

Ei!

Hei!

Minne te menette? Se on minun! Tulkaa takaisin!

- Kulkurijuntti on näköjään herännyt! - Typerä ämmä!

- Juokse, Elijah! - Se on nyt meidän.

Päästä irti!

Hei! Ei, ei!

Olkaa kilttejä! Olen Seitsemäs poi...

Mene Satylite Cityyn.

Hanki Willa takaisin ja jatka matkaasi.

Ääliö.

Kutsun palvelemaan.

Pysy kanssani. Katso minua.

- Keskity, ystäväni. - Anteeksi.

- Keskity. - Oletko...

- Älä anna heidän häiritä. - Oletko nähnyt pappia

ja junapummeja, joilla on kitara?

- Sinulle tuputetaan asioita. - He huijasivat minua.

He kertovat, mitä pitää tehdä, tuntea,

- ajatella, hengittää, syödä. - Anteeksi.

He kohtelevat sinua kuin olisit säälittävä, avuton taapero.

- Anteeksi. - Tässä elämässä

olet syntynyt vapaaksi ja voit tehdä, mitä haluat.

Voit viettää vapaasti aikaasi tehden sitä, mikä tuntuu hyvältä!

Mistä lähtien nautinto on ollut kirosana?

Satylite Cityn veljet ja sisaret!

Laulakaa!

Television maassa kolmisilmäinen mies on kuningas.

Ylistäkää korkeinta Plutonovitšia