1898: Our Last Men in the Philippines

Elokuva perustuu tositapahtumiin.

Jotkin henkilöt ja tapahtumat ovat kuvitteellisia.

PEDRO COSTAN MUISTOLLE

Kun ensi kerran kuulin Balerista, olin 20.

Se oli kuulemma tagalogien kylä, Manilasta pohjoiseen.

Kirottu meren ja viidakon ympäröimä paikka,

jossa asui Espanjaa vihaavia verenhimoisia kapinallisia.

Eräänä iltana, lokakuussa 1897,

kaupunkia suojellut osasto teurastettiin armotta.

Se oli kauhua...

Luutnantti!

...epätoivoa...

...kaaosta.

Se oli häpeällistä.

50 sotilaasta vain 13 selvisi hengissä.

He taistelivat vapaudestaan.

Me taistelimme imperiumin puolesta.

Ja hävisimme.

Kolme kuukautta myöhemmin palasin uuden ryhmän kanssa.

Tehtävämme oli saada takaisin tämä kirottu kylä -

ja Espanjan kunnia.

En tiennyt sitä silloin,

mutta meistä tulisi imperiumin viimeiset puolustajat.

Viimeiset Filippiineillä.

En ollut koskaan sotinut,

ja luulin, että selviytymiseen tarvitaan vain vähän onnea ja maalaisjärkeä.

Olin nuori.

Olin naiivi.

-En näe ketään. -Ne ovat piilossa, kun eivät tapa.

Riittää, Ron. Saat vielä vatsakivun.

Pidä silmäsi auki.

Veneet vesille, aseet valmiina!

Liikkeelle, miehet!

-Veneet vesille! -Vauhtia!

Luoja meitä varjelkoon.

-Ripeästi nyt! -Miten minä jouduin tähän? Hitto!

Herra luutnantti, rannalla on joku mies!

-Luutnantti Martín Cerezo, 2. pataljoona. -Veli Carmelo, huolehdin seurakunnasta.

-Oletteko joukon komentaja? -Se on kapteeni Las Morenas.

-Tulitteko Manilasta? -Kyllä. Valtaamme kaupungin takaisin.

-Miten sinne pääsee? -Tunti yläjuoksulle.

-Kapinalliset ovat jo lähteneet. -Pistimet kiinni!

-Loput paikalliset ovat rauhallisia. -Minä arvioin sen.

Etenemme kahdessa jonossa. Carvajal kärkeen.

Olkaa valppaina. Liikkeelle! Avaa lippu ja seuraa minua.

-Luis, ota viisi miestä ja tutki kirkko. -Tulkaa mukaani.

-Kuinka paksuja nämä seinät ovat? -Puolitoista metriä.

Se kestää raskaan tykkitulenkin.

Mitä voimme käyttää varastona sakastin lisäksi?

Kersantti Jimeno Costa.

Edellisestä osastosta eloonjäänyt.

Palveluksessanne, herra luutnantti.

Olen odottanut teitä viikkoja.

Teidän olisi pitänyt mennä miesten mukana Manilaan.

Sotilaan tärkein velvollisuus on Espanjan puolustaminen, herra luutnantti.

-Sekään ei onnistunut. -En antautunut.

Luoja tietää, että taistelin, kunnes voimani ehtyivät.

Eikö se riitä? Tai tämä?

Jos tagalogit tulevat taas, te tarvitsette minua.

Tiedän, mitä täällä tapahtuu.

-Miksei tuota lippua ole laskettu? -Omamme silvottiin.

Ja asukkaat halusivat tämän.

Jose.

Nostakaa salkoon.

Pidätkö sen matkamuistona?

Varokaa kaupungin naisia, luutnantti.

He ovat kaikki vihollisen vakoojia.

-Mikä on nimesi? -Teresa.

Hän on huora. Veli on kapinallisia.

Veljeni tekemiset ovat hänen oma asiansa. Minulla ei ole mitään Espanjaa vastaan.

Minut on kastettu, ja laulan kirkon kuorossa.

Mitä laulat? Joululaulujako?

Rakkauslauluja. Ihan mitä haluat.

-Mitä lauluja osaat? -Espanjalaisia, filippiiniläisiä...

Laula jotain.

-Laulan maksusta. -Kuten kaikki huorat.

Kerron teille...

Jatka.

Maksoitte vain tuosta.

Tervetuloa Baleriin, hyvä herra.

Kapinalliset ovat vapaamuurareita.

Katipunan-järjestö ajaa Filippiinien itsenäistymistä,

vaikka Espanja on ollut täällä 400 vuotta ja rakentanut kaupungit.

He haluavat tappaa meidät.

Tagalogit ovat kova vastus.

He ovat väkivaltaisia, ja heillä on apulaisia:

kuumuus, malaria,

taifuunit ja pedot.

Olette nuoria, kokemattomia ja avuttomia.

Jos haluatte selvitä hengissä, teidän on opittava nopeasti.

Jumala armahtakoon sitä, joka ei opi.

Kyllä me selviämme. Tämä Neitsyt tuo onnea.

Kaikilleko, vai sinulleko vain?

Luota Neitsyeen, jos haluat, mutta myös tapetuilla miehillä oli krusifiksit.

-He kuolivat Espanjan puolesta. -Espanjan...

Mitä Espanja on sinulle antanut?

-En tullut tänne omasta tahdostani. -Miksi sitten, Juan?

Tähdätkää!

Tulta!

Valmiina!

Tulta!

-Tuli seis. -Ovatko he todella näin huonoja?

-He ampuvat aseella ensi kertaa. -Voi luoja.

-Heidän pitää oppia, kuten sanoitte. -En tiedä, onko heillä aikaa.

-Sitten pitää kaivaa monta hautaa. -En aio tehdä vaimostani leskeä.

Tähdätkää!

-Tiedän, että sinun kuoli äskettäin. -Tulta!

Menetin myös tyttäreni, kolmipäiväisenä. Tuberkuloosi.

-Otan osaa. -Tulta!

Mikset jäänyt Espanjaan?

Se on viimeinen paikka, jossa haluan olla.

Tulta!

Ethän tullut uhraamaan itseäsi?

Sodassa on kahdenlaisia sotilaita:

mitaleja haluavia ja kotiin haluavia.

Ottaisin mieluummin ensimmäisiä.

He ovat kaikkein vaarallisimpia.

Yrittäkää nyt edes!

Kehään ympärilleni!

Kehään! Pitäkää välit!

Etkö saanut edes sopivia saappaita?

Lähettävät tänne ilman ampumistaitoja ja väärillä saappailla.

-Sopeudun kyllä, herra luutnantti. -Oletko niin innokas sotilas?

Jos palaan sodasta suosituskirjeen kera, pääsen kuninkaalliseen akatemiaan.

-Mitä aiot opiskella? -Maalaamista.

Haluan taiteilijaksi. Don Gabriel kehui minua.

-Kuka hän on? -Kotikyläni pormestari.

Hän lupasi maksaa opintoni, jos saan suosituskirjeen.

2 000 pesetalla hän olisi saanut sinut pois armeijasta.

Don Gabriel on patriootti.

Espanja on täynnä hänenlaisiaan. Lähettävät muut sotimaan puolestaan.

Tarkoituksena olisi palauttaa alkuperäinen sävy ja kirkkaus,

ja korostaa muotoja.

Katso.

Näetkö?

-Ja haluatte minun tekevän sen? -Näin piirroksesi.

Luutnantti kertoi, että haluat maalata. Nyt olisi tilaisuus.

Enpä tiedä. En ole juuri harjoitellut maalaamista.

-En halua häpäistä... -Häpäistäkö?

Olen kiertänyt maailmaa 20 vuotta lähetystyössä.

Seminaarin opeilla olisin jo kuollut.

Poikani...

Paikalliset pitävät tarinoista.

Pyydän sinua vain tekemään niistä kiehtovampia.

Eikä kai tarvitse sanoakaan, että kun teet tätä työtä,

sinun ei tarvitse olla vartiovuoroissa.

Kun Jumala käskee, kapteenit vaikenevat.

Kiväärit lähelle!

Eteen... vie!

Jalalle... vie!

Päät pystyyn! Ylpeästi!

-Kuka opetti sinut maalaamaan? -Opettelin kalkkikivellä ja savella.

Kun ukki oli paimenessa, viihdytin itseäni piirtämällä.

Mistä olet kotoisin?

Fuenlabrada de Los Montesista, Extremadurasta.

Minusta tuntuu, että synnyit väärään paikkaan.

-Krokotiileja. -Herra kersantti.

Joskus ne vievät koiria ja kissoja. Mitä nyt sattuvat löytämään.

Kunpa ne söisivät kapteenin koiran.

Miten joku voi lähteä sotaan koira mukanaan?

Ettekö te koskaan lepää?

En. Minut napattiin jo kerran. Se ei tule toistumaan.

Onko tämä ensimmäinen sotasi?

Varo, ettei se tule tavaksi.

Ettei mikä tule tavaksi?

Tappaminen.

Älä liiku!

Älä liiku!

Tyttö oli menossa kukkuloille ruokaa mukanaan.

Päästäkää hänet.

-Herra kersantti... -Mitä oikein kuvittelet?

Mitä helvettiä te kuvittelette? Että hän vie vain ruokaa?

Tämä huora tietää missä nukutte, mitä syötte, mitä paskotte!

Hän haluaa tuhota meidät, mutta kukaan ei tee sitä minulle!

Se on veljellesi.

-Se on vain ruokaa. En sekaannu sotaan. -Sekaannuit juuri.

Ala mennä. Kersantti... Päästäkää hänet!

Mene väkesi luo, jos haluat.

Mutta vie veljellesi viesti.

Jos he palaavat Baleriin, me odotamme heitä.

Tällä kertaa kukaan ei antaudu.

On virhe päästää tyttö menemään. Se osoittaa heikkoutta.

Tiedättekö, mikä osoittaa heikkoutta?

Naisten tappaminen.

Seis!

-Älkää ampuko! Postia Espanjasta! -Pitäkää vahtia!

Auttakaa minua.

Hän on huonossa kunnossa.

-Yhdysvallat on julistanut meille sodan. -Mitä?

Syyttivät meitä laivan upottamisesta. He ovat tuhonneet laivastomme Cavitessa.

-Entä Manila? -Piiritettynä.

Ylititkö Sierra Madren?

Tagalogit...

Kävivätkö tagalogit kimppuusi? Montako heitä oli?

50? Montako näit?

Nyt kaikki ulos!

Nosta häntä.

...anna syntimme anteeksi, kuten mekin meitä vastaan rikkoneille.

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.

Hyvät herrat, Manilan päämaja ei pysty lähettämään meille tarvikkeita.