Gilmore Girls

Taidan olla yhteydessä toiseen puoleen.

-Mihin toiseen puoleen? -Sen toisen puolen.

Republikaaneihin?

Ei, olen viime aikoina nähnyt synkkiä enneunia.

-Mistä? -Kuolleesta lehmästä.

-Omituista. -Hän on aina omituinen.

Ei, uneni ovat käsitelleet kuolemaa. Omaani.

-En halua kuulla tätä. -Ja ne ovat kaikki hassuja.

Miten niin hassuja?

Yhdessä liukastun banaaninkuoreen ja putoan kermavaahtoon.

-Hassua ja lihottavaa. -Toisessa kilpikonna syö minut.

-Kilpikonna? Miten? -Hyvin hitaasti. Paljon pureskelua.

Ja unessasi et onnistunut paeta -

maailman ehkä hitainta maaeläintä?

Sen myrkyllinen puraisu halvaannuttaa minut.

Jätit sen kohdan pois.

Viimeinen on verisempi. Olen metsästämässä...

-Lorelai Gilmoren mielipuuhaa. -...ja aseeni laukeaa päälleni.

Naamani pyörii ympäri pari kertaa -

ja päätyy takaraivon puolelle kuin Repe Sorsalla.

Tuo on kaikkein hassuin.

Jos kuolen sillä tavalla, lupaa siirtää naamani -

takaisin minne se kuuluu niin kuin Repe siirsi nokkansa.

Pitäisi kirjoittaa muistiin.

Kai nyt muistat siirtää naamani paikalleen.

Riippuu siitä, mitä muita kiireitä on.

Hei, Stars Hollow! Valmiina rokkaamaan?

Anna kun arvaan, onko sinulla bändiharkat?

On, opettelemme neljännen kappaleemme.

-Se on käytännössä setti. -Vaikuttavaa.

Ja kun meillä on setti, saamme keikan -

ja kun on keikka, saamme levysopimuksen.

-Nielaise. -Ja kun saamme levysopimuksen -

meistä tulee tosi kuuluisia ja haastatteluissa -

puhumme kuuluisuuden kauheuksista -

ja miten emme halunneet sitä, välitämme vain musiikista -

ja kuuluisuus repii meidät erilleen. Kivaa.

Meneekö musiikkikaupassa harjoittelu hyvin?

Täydellisesti. Hyvää ajankäyttöä.

Koska se on 30 sekunnin päässä kotoani -

harjoittelemme kaksi tuntia ja ehdin -

kotiin katsomaan keskusteluohjelmaa Korean TV:stä äidin kanssa -

joka luulee, että olin teitä tapaamassa, ja olinkin, en edes valehtele.

-Tavallaan valehtelet. -Narraan, se ei ole valehtelua.

-Se on narraamista/valehtelua. -Ei valehtelua, ja tiedän aina koska -

silloin harvoin, kun olen valehdellut äidille -

vatsassani tuntuu siltä kuin sinne kaivautuisi villieläin.

-Nyt ei tunnu siltä. -Villieläimiä kaivautuu mahaani.

-Yksi enneunistani. -Kammottavaa.

Pitää mennä.

Parannan omakätisesti rumpalien mainetta -

olemalla ajoissa joka harkoissa.

Kiitos ruoasta.

-Anteeksi. -Lane otti minun.

En oikein tajua tätä bändijuttua.

Mennään. Nähdään, Luke.

Nähdään.

Käänny sivuttain.

Tuo tyttö on outo.

Tehkää tilaa.

Gilmoren tytöt

Oho. Hetki vain, kaverit.

-Ei kuulosta oikealta. -Ihan hyvältä minusta.

-Jotain on vialla. Jotain puuttuu. -Niin, volyymi.

Emme voi soittaa kovempaa.

-Meidän pitää. -Se on sopimus.

Ilmainen harjoittelutila, jos soitamme hiljaa.

-Yritä sopeutua, Zack. -Briankin hengittää meitä äänekkäämmin.

Minulla on ahdas nenäkäytävä.

Minulla ja kaikilla perheemme naisilla on se.

Se haittaa soittoani.

Pidätä henkeäsi soiton ajan, Brian. Siinä ratkaisu.

Soitetaan nyt. 1, 2, 3...

Odota. Asiahan on niin -

että hengitys ei saisi olla rokkibändiä äänekkäämpää.

-Olenko oikeassa vai mitä? -Kyllä.

Rygalski, meidän täytyy soittaa kovempaa.

Kuuntele paremmin, sitten se kuulostaa kovemmalta.

Eikö volyymia voi nostaa?

Ehkä voisimme pistää ampit kolmeen tai kolmeen ja puoleen -

-mutta siinä se. -Unohda.

Zack, älä nyt, aloitimme juuri.

Jopa Lawrence Welk soitti kovempaa.

-Tämä on ajan tuhlausta. -Odota, Zack. Et ymmärrä.

Emme voi soittaa kovempaa. Äidilläni on antenni -

joka havaitsee ei-kristillisen musiikin jalkapallokentän päästä -

kotoani, ja hän tulisi suojelemaan minua moiselta perversiolta.

Jos Zack lähtee, niin minäkin.

Odota, Brian. En minä liioittele.

Kerran yksi Kirk harjoitteli Bohemian Rhapsodyn soittoa -

bändinsä kanssa ja äiti pani lopun sille -

niin nopeasti, että he pakenivat -

ilman soittimiaan.

Kirk ei voi vieläkään kuunnella Queenia itkemättä.

Oli kiva saada ilmainen harjoittelutila -

mutta ei näin.

-Vuokrattaisiin paikka Hartfordista. -Hartfordista? Connecticutista?

Ei se ole niin kaukana.

Tai ehkä Ranskasta? Voisimme harjoitella siellä.

Tai Islannista! Kuussa on tilaa. Voisimme soittaa siellä tosi kovaa.

Vaihdetaanko pari sanaa?

Dave, puhu heille! Olet johtaja! Tuo on niskurointia!

Heidät pitäisi ruoskia, nostaa lipputankoon!

Tiedät, etten voi. Olemme kaikki yhden puolesta -bändi -

kuin The Clash tai U2. Demokratia.

Demokratia on yliarvostettua. Mene sinne ja näytä niille!

-Ei se toimi niin. -Korjaan Brianin nenän.

-Tungen toisen tikuistani sinne! -Toimiiko tämä muka sinusta?

Ei, ei se toimi. Kuulostamme täysiltä dorkilta.

Tarvitsemme harjoittelutilan, missä soittaa kunnolla.

Kai haluaisit lyödä molempia lautasia?

-Joo. -Sitten meidän täytyy tehdä tämä.

-En vain halua jättää bändiä. -Mitä? Et voi jättää bändiä.

Ei sitä kukaan halua, minä varsinkaan.

-Lane, olet täydellinen. Se toimii. -Joten minun pitää keksiä jokin keino -

päästä Hartfordiin harkkoihin pari kertaa viikossa.

Niin, ei se niin vaikeaa ole.

Ei, ja ehkä samalla opin hallitsemaan kvanttifysiikan -

ja vaikka sanskriittiakin.

Tee parhaasi, ei sanskriitin kanssa, se on aika hyödytöntä, mutta bändin.

Yritän.

Et saa olla se, joka jätti Beatlesit.

-Ei onnistu. -Olet kultainen.

-Pitää varmaan mennä takaisin. -Okei, tulen hetken päästä.

Mieti nyt. Meidän pitää ajatella tätä.

Aikamoinen pähkinä.

Pähkinät ovat pieniä. Tämä on pähkinää isompi juttu.

-Lopetetaan pähkinän hokeminen. - Okei.

Miten monena iltana viikossa menisit Hartfordiin?

Kahtena plus viikonloppuiltapäivänä.

Joten kolme ajanmöhkälettä, joille tarvitset selityksen.

Kolme tosi isoa möhkälettä.

Etkä omista autoa, jolla kuljettaa rumpujasi.

Ei ole ajokorttiakaan.

Eikä rumpujakaan, koska ne ovat lainassa kaupasta.

Vain siihen asti, kun voin ostaa omat -

rahalla, josta en tiedä, mistä saan sen.

-Pahempi kuin pähkinä. -Pelleilet vain. Keskity nyt.

Ja laita Cornershopisi pois. Se häiritsee.

Sinun Coltranesi häiritsee. Laita se pois.

Olen tuskissa ja Coltrane puhuttelee sieluani.

Okei, kunnioituksesta sieluasi kohtaan pistän omani pois.

Tässäpä hullu ajatus. Mitä jos kertoisit äidillesi totuuden -

ja vaatisit, että saat soittaa bändissä -

ja harjoitella Stars Hollow'ssa, kunhan koulu ei kärsi?

Anteeksi, oliko tuo vakava ehdotus?

-Kannattaa yrittää. -Ajattelet nyt omaa äitiäsi.

Jos sanon noin omalleni, hän heiluttaa minulle ristiä.

Hän saattaa sanoa ei, mutta juuri nyt sinulla ei ole vaihtoehtoa.

Meille on toinen puhelu. Ajattelethan asiaa?

Joo, kai tiedät, että pidän Cornershopista.

-Tiedän. Hei. - Hei.

-Haloo? -Hei, Rory?

Tässä Debbie Fincher, Kathyn äiti Stars Hollow'n lukiosta.

-Hei, rva Fincher. -Hei sinullekin.

Olemme kaivanneet sinua, kun menit sinne hienoon kouluusi.

-Onko se kiva? -Vaikea, mutta pidän siitä.

Kiva juttu. Kuule, onko äitisi kotona?

Joo, hetki vain. Sano hei Kathylle puolestani.

- Sopii. - Odota hetki.

Puhelin. Se on Debbie Fincher.

Kuka?

Stars Hollow'n lukiosta. Kathy Fincherin äiti.

Muistan Kathyn.

Tapasit Debbien ja puhuit hänen kanssaan monta kertaa -

myyjäisissä, näytelmissä, vanhempainilloissa.

Ei tule mieleen.

Menin uimaan heille usein.

Sinä ja Debbie puhuitte pitkään, kun veit minut sinne.

Ei.

Vaaleat hiukset, keskipituinen, ajoi Range Roveria.

Hengittääkö hän ja onko hänellä varpaat?

Rajaa se alle 8 000 mahdollisuuteen.

-Mainitsin uimisen. -Muistan veden.

Kai nyt muistat, vaaleat hiukset, keskipituinen.

Itsekään et pysty kuvailemaan häntä toisin.

Etkö muista häntä ollenkaan?

Siellä kaikki näyttivät samalta -

paitsi Lanen äiti -

ja se, jolla oli kumma liikkumaton lasisilmä.

-Ota puhelin. -Hei, Debbie, miten menee?

Hienosti, Lorelai. Entä sinulla?

Ihan hyvin, kiitos.

Jengi ja minä olemme kaivanneet sinua koulutapahtumissa.

-Olit aina niin hauska. -Minäkin olen kaivannut sinua ja jengiä.

Minulla olisi ehdotus.

Vanhempainyhdistys kysyy usein tärkeiltä bisnesihmisiltä -

voisivatko he puhua oppilaille siitä, miten he pääsivät pitkälle -

kovalla työllä. Menestystarinoita, ja ajattelimme sinua.

Että tietäisinkö ketään, joka on menestynyt?

Ei, höpsö, haluaisimme sinun tulevan puhumaan luokalle.

Minutko? Ihanko totta?

Kyllä. Olet nuori nainen ja johdat sitä kaunista hotellia.

Se on valtava vastuu, ja teet sen niin tyylikkäästi.

Miten kilttiä, mukava kuulla.

Ennen kuin puhumme lisää, haluaisin tietää -

-miten Kathy voi? Mitä hän puuhailee? -Hän voi hienosti.

Hän on hakenut pariin kouluun Kaliforniassa -

joten hän on todella innoissaan...

Minun pitäisi puhua nuorille menestyksestäni yritysmaailmassa.