Off Piste

Sovittu siis.

O'Connors määrää idässä, O'Donnells lännessä.

Tässä on Jimmy. Hän oli puoli vuotta Mazen vankilassa.

Hän on sen jälkeen ollut Englannissa töissä.

On turha esitellä ketään.

Tiedän, kuka sinä olet. -Mitä?

Olet se, joka kävi ystävämme kimppuun. Connorin.

Käsittelit häntä kunnolla.

Connor? -Connor McGowen.

Hän istui tuossa, missä sinä nyt. Puhui aina paskaa.

Mutta toisin kuin sinä, hän on lojaali. Ja täältä kotoisin.

Hakkasit hänet, pieksit kuin koiran.

Olet kyllä väärässä... -Hiljaa.

Osaa hän puhua puolestaan.

Mitä sanottavaa sinulla on? Onko se mielestäsi hauskaa?

Yritä jotain muuta.

Mitä sanottavaa sinulla on?

Olen pahoillani siitä, mutta hän sekaantui asioihini...

Hänen asiansa ovat minun asioitani. Seiso, kun puhut minulle!

Seiso!

Niamh, mene Dannyn kanssa sängyn alle piiloon.

Pidä huolta veljestäsi. Ja nyt pysytte sängyn alla. Kuulitko?

Älä mene.

Sinä ammuit lapsen!

RANSKAN ALPIT

12 VUOTTA MYÖHEMMIN

Tuo on kiinnostava. -Ai kuinka?

Tuo veistos. Se on mielenkiintoinen.

Mikä siinä on mielenkiintoista?

Näinhän sinä diagnostisoit potilaasi.

Päättelet vastauksesta, ovatko he itsemurhaan taipuvaisia.

Oletko sinä? -En. En ainakaan juuri nyt.

Miksi halusit tuon veistoksen? -Sain sen lahjaksi.

Niinkö? Keneltä? -Eräältä potilaalta.

Saatko ottaa lahjoja potilailta? -Oikeastaan en.

Mutta minusta se oli puhutteleva ja niin otin sen. Ja siinä se nyt on.

Niinpä.

Se on pahaa vastaan taisteleva Herkules. Paha voi olla mitä vain.

Pelkoa, masennusta, vihaa.

Ja se näyttää voimansa.

Tarkoittaako se sitä, että minä olen paha. -En ole sanonut niin.

Minun pitäisi kai lähteä. -Ennen kuin menet...

Ota tämä.

Päiväkirja. Miksi? -Olkoon se eräänlainen harjoitus.

Kirjoita siihen ajatuksiasi, hahmota, mutta ennen seuraavaa tapaamistamme.

En oikein tiedä. -Yritä ainakin.

Minä pyydän.

Hei. Mitä kuuluu?

Kaunista.

Stanley, pitääkö aina tehdä noin? -Anteeksi.

Katso nyt. -Tässä.

Kiitos, poika. -Nouse ylös nyt.

Olen tullut vanhaksi. En jaksa edes nousta ylös hengästymättä.

Et sinä vanha ole. Soita jotakin.

En voi, olen liian hengästynyt. Kerro päivästäsi.

Ihan tavallinen. Kävin hiihtämässä ja sitten ruokakaupassa.

Kävit taas sillä hullulla vuorella, eikö niin? Ihan niin kuin isäsi.

Käyn siellä joka aamu. Se on hienoa. -Jonain päivänä sinä vielä kaadut.

Kielletyt rinteet ovat vaarallisia.

Miksi et hiihdä merkittyjä latuja niin kuin muutkin? Voisit tavata jonkun.

Sinulla ei ole vieläkään ystäviä. -En halua elämääni ystäviä.

Hyvä on, Stanley. -Onko?

Mitä sinä mietit?

En mitään.

Kerro, mikä sinua askarruttaa. En halua, että sinä hermostut taas.

Minusta vain tuntuu...

Ei, antaa olla.

Menen laittamaan ruokaa.

POHJOIS-IRLANTI

Missä Rueben on? -Tuolla, mutta en häiritsisi häntä.

Hän on huonolla tuulella. -Niin minäkin.

Mikä teitä huvittaisi? Asioista puhuminen miesten tapaan, niinkö?

Vai olla lapsi ja vahingoittaa viattomia ihmisiä?

Emmekö me kaikki ole menettäneet tarpeeksi?

Olemme kaikki menettäneet jonkun, josta pidämme, jota rakastamme.

Kyse on siitä, miten pääsemme sen yli, perheittemme takia.

Ystäväni, aseiden aika on ohi.

Anna vielä juotavaa.

Niamh... -Logan, ei nyt.

Enkö saa mennä tervehtimään ystävää? -Vai muka ystävää.

Saisinpa panna sinua. -Häivy siitä, Logan.

Niamh, mitä sinä täällä teet? -Tulin tapaamaan Ruebenia.

Mitä sinä hänestä haluat? -Ei kuulu sinulle.

Eikö? Enkö ole sellaisen tiedon arvoinen?

Ethan, anna olla.

Miksi? Emmekö me kerrokaan toisillemme kaikkea?

Aivan. Se ei ole oikein. -Eikö puheessani ole järkeä?

Mitä mieltä te olette? -Rueben, meidän täytyy puhua.

Odota vähän. -Meidän on puhuttava nyt heti.

Odottakaa vähän, pojat.

Millä nyt niin kiire on? -Miten kauan olet tiennyt sen?

Minkä? -Älä leiki tyhmää.

Tule.

Ota rauhallisesti! -Vai rauhallisesti.

Mikä oikeus sinulla on rynnätä luokseni omassa baarissani -

ja kiukutella kuin pieni tyttö, joka heittää lelunsa menemään?

Meillä oli vakava puheenaihe tuolla. -Äijäkerhon perustamisestako?

Hitto vie, Niamh. -Miksi et ole sanonut mitään?

Rosaleenko se taas on puhunut? Hän ei osaa pitää suutansa kiinni.

Sano vain miksi. -Pyydän anteeksi.

Sano vain se, minkä haluan tietää, niin en vaivaa sinua enempää.

Jos sanot, miksi pitää kertoa niin ehkä kerronkin.

Siksi, että haluan tietää. Miksi muuten?

Siinä olet väärässä. Ei se, mitä haluat elämässä, ole tärkeää.

Se, mitä tarvitset, on. Odota tässä.

Tätäkö sinä tarvitset? -Miten kauan se on ollut sinulla?

Jonkin aikaa.

Kuuntele.

Pidin tätä tietoa, koska halusin tehdä sillä jotain.

Silloin kun olit niin pieni, että et ymmärtänyt.

En tehnyt sitä perheeni takia. Liian paljon menetettävää.

Sepä se, sinulla on yhä perheesi, ja minä haluan oman perheeni takaisin.

Haluan pitää sinua perheenjäsenenä. -Tiedät, mitä tarkoitan.

Tiedän.

Kun otin sinut hoivaani -

pidin sinua sylissäni ja näin, että sydämesi oli särkynyt.

Kun aikaa kului, näin sen eheytyvän.

En halua, että sinusta tulee taas se surullinen tyttö.

Varsinkin kaiken edistyksen jälkeen.

Toivon, että löydät sen, mitä etsit.

Niamh, odota vähän.

Odota. Voitko hyvin? -Kaikki on hyvin. Miten niin?

Näytit niin suuttuneelta ennen kuin puhuit Ruebenin kanssa.

Mistä te puhuitte? -Ei kuulu sinulle.

Kuuluu se. Minun kanssani sinun pitäisi ensin puhua.

Miksi luulet, että se kuuluu sinulle?

Minähän olen poikaystäväsi. -Tästä puhutaan tämän tästä.

Pidän sinua pikemminkin veljenäni. -Minulla on jotain sinulle.

Mitä? -Kävin kaupungilla markkinoilla ja näin tämän.

Tykkäätkö siitä? -Joo, mutta en voi ottaa sitä.

Enhän minä voi sitä kenellekään muulle antaa.

Kiitos. -Ole hyvä.

Vaikutat niin stressaantuneelta, että ajattelin, että voisi tehdä hyvää -

puhua jonkun kanssa siitä, mitä on meneillään.

En halua puhua siitä. -Ei se niin mene.

Minun täytyy mennä. -Emmekö nyt voisi puhua siitä?

Miksi et voi...

Hyvä on, aina piiloon totuudelta.

Pelkuri.

Se on roskaa. -Mikä?

Että väärää päätöstä ei pidä katua vaan on parasta antaa sen olla.

Mitä jos tekemämme päätös tuottaa tuskaa ja hätää jollekulle toiselle?

Onko sinulle tapahtunut sellaista? -Vastaat taas kysymykseen kysymyksellä.

Onko tämä terapiaa vai kuulustelu? -On ikävää, jos sinusta tuntuu...

Auta minua jotta voin antaa sinulle ty- perän lahjan ja elää vitun onnellisena.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus sanoa rumasti.

Ei se mitään. Miten viikkosi on kulunut?

Hyvin.

Valehtelin. Paskamaisesti.

Oletko pitänyt päiväkirjaa? -En.

Miksi et? -Se tuntuu niin tyhmältä.

Se on salaista. Kukaan ei saa tietää, mitä olet kirjoittanut. En minäkään.

Mitä järkeä siinä sitten on? -Sillä tavalla voit ilmaista itseäsi.

Helpottaa mieltäsi. -En tiedä, mistä aloitan.

Ei muuta kuin alat kirjoittaa. Se tapahtuu luonnollisesti.

Itsensä ilmaiseminen tekee hyvää mielenterveydelle.

Sen sisällä pitäminen vahingoittaa.

Sinua ahdistaa se, mitä armeijassa tapahtui, eikö totta?

Stanley?

Stanley, tule istumaan.

Olen pahoillani, Bernadette. Tiedän, että sinä yrität, mutta...

Et voi auttaa minua kuten aikaisemmat- kaan terapeutit eivät voineet.

Stanley, oletko se sinä? -Kyllä.

Miten päiväsi on mennyt? -Hyvin.

Oikein hyvin. Minua väsyttää. Menen aikaisin nukkumaan.

Hyvä. Voitko varmasti hyvin?

Hyvin minä voin.

Hyvää yötä.

Hyvää yötä, rakas poika.

Olen täällä.

Kyllä, kaunista. Isompaa kuin luulin.

Teen sen.

Tilaisuutesi on tullut. Tehdään se.

Rueben...

Ethan, mitä voin tehdä hyväksesi? -Voisitko auttaa minua?

Paina puuta, poika. -Kiitos.

Mitä sinulla on mielessäsi?

Niamh. Hän on kadonnut, en tiedä minne. Tulen hulluksi.

Hän on lähtenyt jonnekin ja tulee takaisin muutaman viikon kuluttua.

Tiedät siis, missä hän on. -Hän voi hyvin. Ole huoleti.

Voitko kertoa, missä hän on? -Minulla ei ole oikeutta.

Mene kotiin ja ota rennosti. -Miksi et sano, missä hän on?

Rupeat käymään hermoilleni. Anna olla jo.

Voi paska. Hän on tyttöystäväni. Minulla on oikeus tietää, missä hän on.

Sinä ja Niamh. Unohda se.

Annan sinulle ystävän neuvon.

Naiset ovat merkillisiä olentoja. Niillä on eri DNA kuin meillä.

Toisinaan heidän seurassaan voi oikein hyvin.

Toisinaan taas huonosti.

Sinä olet ystäväalueella.

Paikassa, jossa nainen voi pitää sinua niin kauan kuin haluaa.

Jos olisin sinä, ajattelisin arvokkuuttani ja unohtaisin koko jutun.

Juuri niin, isällisiä neuvoja muka. Et sinä tunne minua.

Kuulehan nyt... -Sinä saat kuunnella!

Olen kyllästynyt tuollaisiin mulkkuihin jotka sanovat, mitä pitää tehdä.

Et osoita pätkääkään kunnioitusta vaikka näytän ansaitsevani sitä.

Turpa kiinni! -Mitä vittua?

Et tiedä, mitä olet tehnyt. -Tiedän tarkalleen mitä teen.

Rueben, olen tosissani. Sano, missä hän on, tai viillän kurkkusi auki.

Sinä et kyllä tee mitään. -Rueben, kerro hänelle.