The Secrets We Keep

Se oli aika iso.

Vau! Patrick, katso tuota!

Katso tätä. Saatko sen kiinni, Patrick?

Nyt tämä menee varmaan pilalle.

Odota tässä. Äiti tulee kohta takaisin.

Pysy viltin päällä, Patrick!

Hyppää sisään, Max.

Hei, Maja. Onko kaikki hyvin?

Hei, Sarah.

Mitä Lewisille ja Patrickille kuuluu?

Hyvää.

Kävitkö maanantaina vanhempaintapaamisessa?

Katso jonotuslistaa.

Olisitko arvannut, että meillä olisi näin kiirettä?

-Kai se on hyväksi liiketoiminnalle. -Niinpä niin.

Sano se miehellesi.

-Hyvä. Jalostamolla on paljon uutta väkeä. -Oletko yllättynyt, että olen yksi heistä?

-En toki. Mitä työtä teet? -Olen vuoropäällikkö.

Kyllä minä siitä voin puhua. 6. merijalkaväkidivisioona Okinawalla.

-Palvelitko sinä armeijassa? -Lääkintäjoukoissa mutta vasta 1946.

Menisitkö selällesi?

Olin armeijan sairaalassa Kreikassa, osana jälleenrakennusta.

-Sotaveteraanien kohtalo oli järkyttävä. -Se ei ollut oma valintamme.

-Niin? -Lisäänkö tilaukseen vielä jotain?

Tarvitsemme Thorazinea, Bentyliä ja Aspirinia.

Ne ovat jo listalla. Tilaan myös lisää haavasidoksia.

Vaimoni Maja auttaa klinikalla. Tapasimme siellä sairaalassa Kreikassa.

-Ihastuitko niin paikallisiin tyttöihin? -Olen itse asiassa romanialainen.

Eddie voisi tulla jokin ilta meille syömään.

-En halua olla vaivaksi. -Toivotamme sinut kunnolla tervetulleeksi.

-Sopiiko keskiviikko? -Mikä ettei. Oli mukava tutustua.

Miksi kutsuit se miehen meille syömään?

Miksi en?

Ei sinun ollut pakko kutsua häntä.

Hän on vasta muuttanut tänne, ja hän on...

Hänellä ei varmaan ole helppoa.

Hän ei kaipaa sääliäsi. Sait hänet tuntemaan olonsa vaivautuneeksi.

-Tuskinpa. -Kyllä sait.

En saanut.

Tiesitkö, että neiti Jackson järjestää Patrickin luokalle limonadikilpailun?

Eikö olekin uskomatonta? Tässä maassa kaikesta kilpaillaan.

Joskus kyse on vain ystävällisyydestä.

Voi vaikka kutsua sotaveteraanin syömään, koska hän ei tunne täällä ketään.

Haluat vain pelastaa kaikki.

Ehkä haluankin.

-Toisia muita enemmän. -Niinkö?

Niinkö?

-Ota ne pois. -Kesti tunnin laittaa ne päähän.

Teen sinusta kauniin hetkessä.

Miten?

-Oletko kuullut hehkusta? -Olet naurettava.

-Ja sinäkö papiljotteinesi et ole? -Suu kiinni, mene pois.

Äiti!

-Hitto! -En saa unta, on liian pimeää.

-Makaat silmälasieni päällä. -Ne ovat pehvassani.

-Isä sotkee äidin papiljotit. -Me painimme.

Isä tulee kohta.

-Minä odotan tässä. -Älä liiku.

-Et voi mennä Patrickin luo alasti. -Otan kalsarit.

-Karhu. -Hyvä.

-Pelle. -Hyvä!

Entäs tämä?

-Vene. -Hyvä.

-Rusakko. -Hän matkii aksenttiasi, R:n lausumisessa.

Ei kai?

-Sano, miten se kuuluu sanoa. -Rusakko. Juuri noin.

Sano niin kuin isä ja opettajat, älä niin kuin minä.

-Rusakko. -Oikeastiko?

-Patrick Reed. -Tuo on hyvä.

-Patrick Reed. -Petteri on poro.

-Haluatko sinä jatkaa? Ole hyvä. -Karhu.

-Montako munaa? -Yksi.

Kaksi.

-Kolme. -Katso vielä tuolta.

Neljä.

Tarvitsen vara-avaimen. Kävisitkö Mitchellillä teettämässä sen?

No niin. Uusien työntekijöiden tietoja puuttuu yhä. Soittaisitko jalostamolle?

Soitan sinne uudestaan.

Onko kaikki hyvin, Maja?

Kiitos vielä kerran. Hyvää loppupäivää.

Heillä ei ole sitä numeroa.

Katso.

Hiljaa, Max!

Annabel, nämä eivät ole leluja.

Miksi toimitus on huomenna? Minun pitää olla jalostamolla viideltä.

En mene autolla vaan kävelen. Sano, että myöhästyn. Rachel!

Minä soitan heille myöhemmin.

Missä hitossa olet ollut? Unohdit hakea Patrickin.

Anteeksi, ajantaju katosi. Luulin, että koulusta...

Opettaja toi hänet kotiin.

-Onko jotain tapahtunut? -Ei.

-Missä olet ollut? -Dianen luona, kuten sanoin.

Et sinä minulle mitään sanonut.

Taasko tämä alkaa?

Olemmeko taas tässä pisteessä?

Ei, olen ihan kunnossa.

Anteeksi, etten tullut hakemaan sinua.

Äidin piti hoitaa yksi asia.

Leikin Rickin kanssa.

-Pelasitteko jalkapalloa? -Baseballia.

Katsotaanko, miten korkean tästä voi rakentaa? Käytä sinä näitä.

-Saanko näille pussin? -Totta kai.

-Paljonko olen velkaa? -Laitan nämä tilillenne.

Hei. Hyvä, että osuit paikalle. Autoni sammui.

En ole mikään asiantuntija mutta voin vilkaista.

Voisitko? Näin on käynyt ennenkin.

Täällä taitaa olla sytytystulppia. Miltä ne näyttävät?

En tiedä paljonkaan...

Mitä sinä haluat?

Mitä haluat?

Älä...

Älä katso minua. Katso muualle!

Älä tapa minua.

Mitä sinä haluat?

Hei.

-Miten teillä on sujunut? -Hyvin. He leikkivät kiltisti.

-Lupasin viedä heidät elokuviin. -Mikä elokuva siellä menee?

Prinsessa Ruusunen.

Minullakin on tuollaisia päiviä.

Hei.

-Hei, kamu. Oliko kiva päivä? -Oli. Olin Stewartin luona.

-Sepä mukavaa. Oliko teillä hauskaa? -Oli.

Mikä sinua painaa?

Olen sanonut sinulle, ettei perheeni joutunut kärsimään sodasta.

Että asuimme Bukarestissa.

Se ei ole totta.

Olin kaksi vuotta saksalaisten leirillä.

Mistä sinä puhut? Miksi jouduit leirille?

Isoisäni ei ollut ainoa meistä, joka oli romani, mustalainen.

Myös äitini oli romani, ja isä, koko perhe.

En kertonut sitä, koska...

Miksi et?

Kun Romania liittyi mukaan sotaan, meidät luovutettiin natseille.

Kun natsit hävisivät ja venäläiset tulivat, kaikki romahti.

Vangit, vartijat, kaikki pakenivat.

Kuljin pienen ryhmän mukana, jossa oli lähinnä naisia, länteen kohti Romaniaa.

Luulimme jo selvinneemme.

Olimme nukkumassa, kun joukko saksalaisia SS-sotilaita löysi meidät.

He olivat humalassa. He ampuivat osan meistä...

He tekivät kammottavia asioita naisille, pahempia kuin osaat kuvitellakaan.

Mikset ole kertonut minulle?

Yritin työstää sitä yksin, jotta sinun ei ikinä tarvitsisi tietää.

Lewis...

Hän on automme takaluukussa.

Hetkinen...

Mistä sinä puhut? Kuka?

Mitä helvettiä sinä olet tehnyt? Mitä me teemme hänelle?

Meidän täytyy tappaa hänet. Kukaan ei nähnyt sieppausta.

Ei, emme tapa ketään. Viedään hänet poliisille.

-Emme voi kertoa poliisille. -Sitten hänet pitää vapauttaa.

Minä sieppasin hänet ja yritin tappaa hänet!

-Etkö usko minua? -Et ole kertonut tästä ennen.

Olet kertonut jotain ihan muuta. Meillä on ollut monenlaisia ongelmia.

Psykiatreja, painajaisia, autossa nukkumista.

-Se johtui tuosta miehestä. -Ohjelma loppui.

Äiti, ohjelma loppui.

Mene harjaamaan hampaat. Äiti tulee kohta.

Patrick!

Hänet on pakko tuoda sisään. Hän herää kohta.

Hyvä on, vain yhdeksi yöksi.

Tässä.

Tässä.

Vettä.

Tässä.

Etkö muista minua?

Mikä sinun nimesi on?

Thomas. Thomas Steinmann.

-Peität saksalaisen aksentin taitavasti. -Olen sveitsiläinen, en saksalainen.

Karl.

-Joku kutsui sinua Karliksi. -Nimeni on Thomas Steinmann.

Muutin juuri kaupunkiin. Olen töissä jalostamolla.

Minulla on vaimo, Rachel, ja kaksi lasta.

En tiedä, keneksi minua luulette, mutta päästäkää minut menemään.

En kerro kenellekään. Sain iskun päähän, menin sekaisin, en tunnista teitä.

-Päästäkää minut perheeni luo. -Et näe perhettäsi enää koskaan!

Näyttääkö hän sinusta samalta?

Ei, tai kyllä, en unohda niitä silmiä ikinä.

Meidän on oltava varmoja. Minunkin on oltava varma.

Miten todennäköistä on-

-että kimppuusi 15 vuotta sitten käynyt mies muuttaa lähes naapuriimme?

Niin, tiedän!

Nimenomaan.

Maja... Odota.

Maja!

Kuinka kehtaat katsoa minua silmiin ja väittää olevasi joku muu?

-En minä... -En unohda kasvojasi ikinä, Karl.

Muistan vislauksesi. Herätit meidät ja löit minua.

Kätesi haisi alkoholille. Muistan katseesi, kun kuristit minua.

Siskoni...

Muistatko siskoni Miriahin? Natsiystäväsi raahasivat hänet pois.

Muistutan ilmeisesti jotakuta muuta. Puhetapani, ulkonäköni...

En osallistunut sotaan. Olin Sveitsissä, konttoristina.

Voin todistaa sen asiakirjoilla. Antakaa minun todistaa se...

Pelkuri!

Senkin pelkuri!

Entä jos hän pääsee irti köysistä?

Hän voi tappaa meidät kaikki.

Köydet ovat tiukassa.

Oliko sinulla sisko?

En halua puhua siitä nyt.