On the Roam

Tämä on unelmani.

Se on etsintä, jota leimaavat villeimmät, mahtavimmat ideani.

Mahdottomia pyrkimyksiä, joita minulla on ollut vuosikymmeniä.

Se on tien päällä elämistä, vaellusta, loputonta etsintää.

Olen kulkuri, kelmi. Olen vaeltaja.

Hamuan inspiraatiota kaikkialta.

Harjoitan silmääni näkemään maailman niiden silmin,

jotka ovat innoittajiani.

Legendat, mentorit ja ystävät.

Heidän pakkomielteensä on tarina, ja heidän taiteensa on lahja.

Tämä on On The Roam.

Niin kauan kuin muistan,

olen ollut kiinnostunut 20-ja 30-luvun moottoripyöristä.

Ajettuani ensimmäisellä pyörälläni ajattelin: "Se oli vapautta."

Tunne pyörän selässä, kun keskityn -

ja uppoan koneeseeni... Se on upeaa. Syntyy yhteys.

Haluan tehdä sen rikkinäisten moottoripyörien kanssa.

Herätetään ne henkiin.

Useimmat ovat museoissa ja yksityisillä,

eikä niillä aiota enää ajaa, vaan niitä arvostetaan menneen esineinä.

Se on hienoa, mutta haluan ajaa sillä.

Olen etsinyt rakentajia elvyttämään koneita,

jotka ovat seisseet vuosisadan.

Haluan nähdä niiden jyrisevän ja heräävän eloon.

Haluan ajaa niillä, kuten on tarkoitus.

MAGGIE VALLEY, POHJOIS-CAROLINA

Kaikki alkoi Maggie Valleyssa, missä on yksi -

arvostetuimmista pyöräkokoelmista, Wheels Through Time.

Kaappi auttaa tajuamaan,

kun sanot: "Olen hukkua." -Aivan.

Näin tapahtuu usein,

ja sen näkee, eikä oikeasti vielä näe.

Matt Walksler omistaa Wheels Through Timen,

ja hän tietää paljon pyöristä.

Onneksi hän on ystäväni, ja voin oppia häneltä.

Lapsena ajoin maastopyörällä. Kaipasin aina vauhtia -

eikä nopean liikkumisen nautintoa voi jäljitellä.

Kun kävelen Wheels Through Timessa,

vanhat moottoripyörät saavat epätodellisen innostuneeksi.

Jukra! Näettekö tämän?

Se on minulle Graalin malja. Tämä on upea.

Onko se 1930? -1930.

Se on numero yhdeksän ja edessä on kymmenen.

Ne numeroitiin.

Montako näitä on maailmassa?

Niitä kai tehtiin 20, ja jäljellä on ehkä kymmenen.

Sitä on vaikea tietää.

Näitä on kymmenen jäljellä.

Suurin osa asioista, joista pidän, tapahtui 20-ja 30-luvuilla,

kuten lautarata-ajot ja mäkiajot.

En saanut kokea niitä,

ja yleensä olen liian iso kaveri ajamaan sellaisilla pyörillä.

Harley-Davidson valmisti DAH:n -

pelkästään kilpa-ajoon ja mäkiajoon.

Se oli ja on edelleen uskomattoman tehokas pyörä.

Tehdas teki tietyn määrän, ja moni romutettiin.

Niitä on jäljellä kai kahdeksan.

Monet ihmiset eivät ole kuulleet tästä. Tämä on erikoisala.

Meidänlaisemme kaverit eivät voineet edes ostaa tätä.

Mutta miksei tätä ei ole jäljennetty?

Siksikö, että ne, joilla oli 8-venttiiliset tai JDH:t, voivat...

Se suunniteltiin jäljennettäväksi.

Miten se tehdään? -Se on valtava kustannus.

Kukaan ei purkaisi tuota tehdäkseen moottorin.

Niin, ja jos omistaa sen, sitä ei halua kopioitavan.

Jos niin tekee, niin niitä oli vain neljä,

ja nyt viisi.

Jotta tämä malli onnistuisi, on ostettava DAH,

purettava se ja 3D-valettava kaikki.

Maggie Valleyssa tajusin, että halusin luoda uudelleen -

yhden näistä DAH-moottoripyöristä ja ajaa sillä kilpaa.

Otin mukaan ystäväni Nick Toscanosin ja Brian Charlesin,

kaksi uskomatonta ihmistä, kaksi uskomatonta pyöränrakentajaa.

Kun Jay kysyi, tekisimmekö sen, taisimme suostua ajatellen,

ettei sitä tapahtuisi, ja sitten yhtäkkiä tajusimme:

"Voi hitto. Meidän täytyy tehdä tämä."

Nickin ja Brianin intohimo ja tietämys pyöristä on ainutlaatuista.

Olen etsinyt yhteistä projektia jo pitkään.

Olisi hauskaa ottaa jotain.

Nämä ovat pyhiä. Haluat pitää ne.

Ehkä käynnistää ne silloin tällöin, mutta minä haluan ajaa.

Haluan kaveriporukan, joka pääsee ajamaan näillä vehkeillä.

Haluan tuoda sellaisen takaisin.

Tarvittiin suunnitelma,

moottoripyörä jäljennettäväksi osa osalta,

ja se vei minut Jeff Deckerin luo.

Jo ennen kuin Jason kertoi, mitä aikoi,

hän halusi moottoripyöriäni,

enkä tiennyt, miksi. Sanoin, etten myisi niitä.

Pidin häntä hulluna.

"Tiedän, että sinulla on rahaa, mutta ei onnistu."

Näin nämä moottoripyörät hänen kotonaan ja ällistyin.

Ne olivat kuin kuva siitä, mikä olisin, jos olisin moottoripyörä.

Pelkäsin kysyä, koska en halunnut loukata häntä.

Ajan myötä hän kai näki intohimoni.

Hän ymmärsi, mitä halusin tehdä.

En tiedä, mikä rata-ja mäkiajossa on,

mutta se on minulle romanttisinta kilpa-ajoa.

Ehkä se on ruminta.

Eniten rohkeutta vaati mäkiajo.

Ihmiset tulivat kaikkialta katsomaan kilpailuja.

Ne olivat vaarallisimpia ajoja,

joita silloin järjestettiin.

Maan muoto ei tehnyt niistä kadulle sopivia.

Niitä ei myyty yleisölle. Niitä tehtiin kymmenkunta.

Ajajien välillä on sukupolvien kuilu.

Lautaratoja ei näe, ja on paljon vanhempaa sukupolvea.

Jeff on aina hyväksynyt sen.

Isäni oli automies, jolta opin,

miten likaisia ja kamalia moottoripyöräilijät olivat.

Siitä minä haaveilin.

Jeff on todellinen taiteilija. Hän on kuin elävä...

Hän tekee kaiken intohimolla.

Yritän tehdä niin, mutta likaisempana versiona.

En ole urheilija enkä tosiaan mekaanikko,

mutta jokin siinä on aina vetänyt minua puoleensa.

Tapani ilmaista itseäni oli taide.

Galleriat eivät olleet tukenani.

Oli mentävä vaihtotilaisuuksiin, ja taide vaihtui likaisiin moottoreihin.

Olin Jaakko ja pavunvarsi. Rahaa ei ollut koskaan.

Minulla on pyörän osia, mutta olin fiksu -

ja hankin oikeat osat, joita vaihdoin parempiin.

Epäonnistuin 20 vuotta ja tajusin pärjääväni hyvin epäonnistujana.

Jeffin taide on upeaa.

Meillä on sama intohimo mäkiajoon ja DAH-pyöriin,

ja se näkyy hänen töissään.

Minulla oli tavaraa, jonka panin hyllylle pölyttymään.

En uskonut sen pölyttyvän mäkiajossa.

Hänen keräämänsä tiimi niiden kokoamiseen -

on todella mieletön.

Sitä ei liene kuvattu 1930-luvun jälkeen,

ja siihenkin aikaan -

se kuvattiin filmikameralla varmaankin huonolaatuisesti.

Muuta ei ollut.

Jotta minä ja ryhmäni voimme käyttää taitojamme,

ja voidaksemme ohjata ja kuvata sen haluamallani tavalla -

ja saada ihmiset tuntemaan sen, siinä se on.

Ajatus aikakauden mukaisen mäkiajon järjestämisestä -

alkuperäisillä moottoripyörillä ja kaikkien ystävieni kanssa -

on jotain, mitä en ole pitänyt mahdollisena.

Vanha moottoripyörä on kokenut paljon intohimoa ja rakkautta -

ja kovia aikoja. Ne ovat nähneet paljon, ja haluan kuulla niitä.

Tiedän, etten voi ajaa niillä kaikilla, mutta aion yrittää.

Olen onnekas, kun minut on otettu tähän yhteisöön,

ja esitelty upeille käsityöläisille matkan varrella.

Olen tavannut ihmisiä,

jotka ovat avanneet sydämensä ja rakastan...

Voi nähdä, millaisia taiteilijoita he ovat,

ja heidän tarinansa, ja se on... Se on tosi kaunista.

Kisasimme melkoisesti toisiamme vastaan ja ystävystyimme.

Olet ehkä ainoa kaveri, jonka kanssa puhun.

Et ehdi mitään muuta. -En ehdi.

Puhun sinulle ja vaimolleni. Siinä kaikki.

Nick on hauska. Hänellä on Sopranos-tai DeNiro-kasvot.

Hän ei halua sanoa, että pystyy siihen. "Se on mahdollista."

Brian Charles sanoo: "Joo. Voisimme tehdä sen."

Myönteisesti. Brian Charles on mukana.

Jason on mahtava. Hän on energinen. Hänessä on tahdonvoimaa.

Kun Jayn kanssa tekee töitä, hän on rakastettava kaveri.

Hänellä on upea visio kaikesta.

"Joo! Haluan tehdä sen."

Mutta kun pääsee kotiin, miettii: "Miksi sanoin niin?"

Hänen luonteensa ja motivaationsa saavat haluamaan olla itse parempi.

Ne tyypit tekevät neljä pyörää vuodessa,

mutta ne ovat ainutlaatuisia.

Haluan ylistää sitä ja taiteilijoita, jotka tekevät uutta työpajaa.

RED BOILING SPRINGS, TENNESSEE

Matkallani luomaan harvinaisia pyöriä ajettaviksi -

tapasin Mike Silvion,

joka rakentaa ennennäkemätöntä moottoripyörää vuodelta 36.

Eikä! -Kyllä. Me vain...

Se on kaunis. Kaupunki on valtava. -Tule tänne.

Kun tapasin Silvion, hän on vain... Hän on hulvaton.

Hän on hauska ja hänellä on paljon tietoa. Pidän hänestä valtavasti.

Kun tapasin Jayn, minulla oli todella hauskaa.

Tapasin miehen, jolla on intohimo antiikkimoottoripyöriin.

Pidin hänestä kovasti, ja löysimme heti yhteisen sävelen.

Jason on ollut alalla jo hyvän aikaa,

ja hänen nimeensä törmää usein.

Pyhä jysäys! Tämä paikka on mahtava.

Hän rakensi museon.

Hän loistaa työssään ja hänellä on museo.

Hän voi vielä innostaa minut perustamaan museon.

Onko tuo alkuperäinen maali? -On se.

Se oli minulle kaiken alku. -Voi veljet.

Kun olin pieni, halusin aina...

En kasvanut isäni kanssa, mutta halusin rakentaa moottoripyörän,

rakentaa ja korjailla autoa.

Lapsena en saanut tilaisuutta.

Sitä halusin aina tehdä.

Moottoripyörän rakentaminen oli iso juttu.

19-vuotiaana olin säästänyt ja ostin ensimmäisen Harleyni,

ja kun saa vanhan Harleyn, oppii korjaamaan pyöriä -

ja tapaa myös paljon ystäviä, ja se vie mukaan yhteisöön -

ja vie ympäri maailmaa tapaamaan lisää ystäviä.

Antiikkimoottoripyöräyhteisö on pieni ja tiivis ihmisryhmä,

ja se on parasta,

että kasvattaa suhteita samanhenkisten ihmisten kanssa,

jotka ovat tukijoita ja rakentajia.

Tässä se on. -En ole koskaan nähnyt tätä.