Ode to Joy

KATAPLEKSIA ON NEUROLOGINEN SAIRAUS,

JOKA AIHEUTTAA LIHASJÄNTEYDEN ÄKILLISTÄ KATOAMISTA.

SEN LAUKAISEE VOIMAKAS TUNNEREAKTIO,

KUTEN SUUTTUMUS TAI PELKO, MUTTA VARSINKIN...

ILO

Rakkaus, perhe, ilo.

Jos olet täällä, rakastat kovasti Marvinia ja Lizaa.

Ainakin toista heistä.

Ja haluat jakaa heidän onnensa.

Minä ainakin tahdon.

Liza,

Charlie, Cooper, kiitos, että sain huolehtia seremoniasta.

Se on minulle suuri kunnia ja etuoikeus.

Ja edesmenneet vanhempanne, Jerry ja Barb, olisivat suostuneet siihen,

ja mikä tärkeintä, antaneet kunnon tipin.

Onko kaikki hyvin? Mieti surullisia asioita.

Lasten lihavuus, kalaverkkoihin juuttuneet delfiinit.

-Syyria. -Sinnittele.

-Puolet avioliitoista päätyy eroon. -Tosi masentavaa.

Kiitos.

Mitä ihmettä?

Heidän veljensä Charlie.

Hänellä on joku sairaus, joka vie häneltä tajun onnellisena.

-Onko se sairaus? -Tai sitten hän on vain kusipää.

Tapasin Lizan ensi kerran, kun hän oli vasta vauva.

Charlie ja Cooper esittelivät uutta siskoaan kaikille-

niin kuin Liza olisi ollut itse Vapahtaja.

He olivat jopa vanhempiasikin ylpeämpiä.

-Jestas. Hei, älä nyt. -Onko hän kunnossa?

Brian Wilson, vegaaniset lihankorvikkeet.

-Cosby. -Cosby.

Vauhdilla loppuun asti.

Ymmärrän. Selvä.

-Tahdotko ottaa Lizan vaimoksesi? -Vauhtia.

Rakastaaksesi niin myötä-kuin vastoinkäymisissä,

kunnes kuolema erottaa?

-Tahdon. -Liza, tahdotko sinäkin sitä samaa?

Tahdon.

Sitten New Yorkin osavaltion ja Jumalan suomin valtuuksin-

julistan teidät mieheksi ja vaimoksi.

Hei! Varovasti!

-Onko hän kunnossa? -Ei mitään hätää!

Tällaista sattuu.

Charlie?

Hei. Se on elossa!

-Mitä jäi väliin? -He ovat matkalla Belizeen.

Sori.

Katso tätä.

Ennen lähtöään Marvin antoi Lizalle ison laatikon. Lahjan.

Teki siitä ison numeron.

Ei korua, kylpyläpäivää tai alusvaatteita.

Vaan matkahousut irrotettavilla sääriosilla.

Luulin hänen mottaavan Marvinia.

-Lopeta. -Oikeasti.

-Lopeta jo. -Mutta Liza on kunnossa.

Jeff-setä paikkasi huulen, ja...

Pistit kunnolla haisemaan. Koko eturivillä on PTSD.

Hän näytti vain tosi kauniilta. En pystynyt estämään onnea.

Etkö edes harkitse ottavasi sitä Xyrem-lääkettä taas?

Se ei tehoa liikuntaa paremmin, eikä liikunta saa kastelemaan sänkyäni.

Selvä. Minä vain...

En halua, että kuolet.

Ei minulla ole hätää.

Kunhan ei ole enää ikinä häitä.

-Kai voin luottaa sinuun? -Hei.

Näin, kun Marvinin sisko Rita katseli sinua.

-Katseliko? -Joo.

Hän taitaa tykätä pyörtyilijöistä.

Jotkut mimmit pitävät projekteista.

En käytä sukkia sandaalien kanssa. Minulla on parantumaton sairaus.

Mutta ei siitä tarvitse masentua.

HAUTAJAISMUSIIKKIA

Matka jatkuu.

-Minä voin auttaa. -Paljon kiitoksia.

Ei kestä.

KIRJASTO

Pikkusiskosi meni naimisiin.

-Sinusta varmaan tuntuu vanhalta. -Liza teki kaiken ensin.

12-vuotiaana hän painosti minut polttamaan pilveä.

Älä nyt. Etkö muka halua rakastua?

Totta kai haluan.

Tahtoisin hypätä kuherruskuukauden yli suoraan yhteiseen deodoranttiin.

Olet hulvaton.

Olen samaa mieltä. Pitää löytää joku, jonka olemassaolon voi unohtaa.

Kun hän jättää, se tuntuu kissan menetykseltä.

En tarkoittanut sitä... Minun pitää olla varovainen.

Tarvitsen jonkun, jonka voin kuvitella verkkareissa. Hiirulaisen.

Kuunteletko Moderni rakkaus-podcastia?

-En. Kuunteletko sinä? -Tunnollisesti.

Siinä puhuttiin parista, jossa mies oli kuuro ja nainen sokea.

He eivät voineet puhua tai viittoa,

mutta olivat 15 vuotta onnellisesti aviossa.

Mitä sitten tapahtui?

Nainen jäi itseohjautuvan auton alle.

-Se oli rankkaa. -Kiitos tuosta, Victor.

Pulinat pois nyt. Minun pitää keskittyä.

-Ei sinun tarvitse reagoida noin... -En tiedä, mistä puhut.

Vein sinut baseball-peliin. Olit kuin hullu siellä.

"Kuin hullu"? Se oli baseball-peli. Onko siellä joku etiketti?

-Se oli nappulaliigan peli. -Hyvä on.

Itse vedit kännit nappulaliigan pelissä.

Ei siellä muutakaan voi tehdä. Istu alas hetkeksi.

Pyysin sinua rauhoittumaan.

Sinä pidit sitä jonain...

Se on maailman ärsyttävin asia kuulla.

-Käskin vain rauhoittua... -Älä toistele sitä.

Voisitko jo rauhoittua?

Mistä he puhuvat?

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa viime aikoina.

Olen yrittänyt tulla paremmaksi ihmiseksi.

Aiotko jättää minut?

-Kyllä. -Oikeastiko?

Olemme kirjastossa.

Toitko minut tänne, jotten korottaisi ääntäni?

En.

Tiedämme kumpikin, että olet intohimoinen.

Onko se kiertoilmaus "äänekkäälle"?

-Nainen alkaa suuttua. -Kiertoilmaus on hyvä sana.

Tässä tulee toinen. Olet aivan tärähtänyt.

-Senkin... -Älä nyt viitsi.

Mahtavaa.

Oletko tosissasi? Tästä saat!

Hyvä on. Voisitko tulla alas?

-Tulisitko alas? -Täällä on hyvä.

Hän on hullu. Ei vain osan kuukaudesta, vaan koko ajan.

Hyvä luoja!

Tuo loafereita pitävä paskiainen toi minut tänne erotakseen minusta.

Ajattelin, että hän kerrankin hillitsisi itseään.

-Anteeksi. Anna kaiken vain tulla. -Mitä?

Seisot pöydällä. Sinulla on selvästi jotain sanottavaa.

Sano se.

Hyvä on. Esimerkiksi "hillitä itseään".

-Ei minun tarvitse hillitä mitään. -Jokainen nörtti täällä on eri mieltä.

En edes tiedä, miten päädyimme yhteen.

Hän on epäkohtelias tarjoilijoille eikä vastaa äitinsä puheluihin.

-Hän lankaa kulmakarvansa. -Olen osaksi kreikkalainen.

-Entä ystäväsi? -He inhoavat häntä.

He eivät tajunneet, mitä näin hänessä.

Ja jonkin ajan päästä siitä tuli syy, miksi olin hänen kanssaan.

Vääriä valintoja. Se on juttusi, vai mitä?

Eli syy on hänen.

-Hei! -Anna se kirja Lavellelle.

-Peräänny, tai revin tämän palasiksi. -Kunhan uhkailee.

Neiti?

Neiti?

Neiti!

Et saa revittyä kantta. Se on sidottu kirjastoja varten.

-Mutta voit kokeilla sivuja. -Charlie.

Ole hyvä vain. Aloita keskeltä. Siitä vain.

Eikö tunnukin hyvältä?

-Tuntuuko hyvältä? -Olenko liian äänekäs?

-Rauhoitu nyt. -Rauhoitu?

Rauhoitu?

Rauhoitu!

Kerrohan yksi asia.

Luulitko oikeasti, että tämä kestäisi?

Tai parempi kysymys kuuluu:

halusitko sen edes kestävän?

Hyvä on. Voimme erota.

Se meni odotusten mukaisesti.

-Kiitos. -Miten hän teki sen?

Niin kuin sokea oppii kuuntelemaan, Charlie tunnistaa tuskan.

-Mitä se sinulle kuuluu? -Mitä?

Yritän vain pitää yllä rauhaa.

-Olet hyvä siinä. -On pakko.

-Anteeksi! -Älä tee tuota enää.

Lähden aikaisin.

"Tuhkarokko on kasvussa. Tautientorjuntakeskus on huolissaan."

Kiitos.

Zika-virus, kongressi.

Jestas.

Darfurin nälänhätä. Valkoinen tyyppi, jolla on rastat.

-Hei, Charlie. Ehdit juuri. -Hädin tuskin. Kiitos.

-Kaikki hyvin? -Joo.

Sinulle on naisvieras. Hän toi sinulle jotakin.

Naisvieras?

-Luoja. Sano, että kuolin. -Sanoin jo, että olet täällä.

-Se kävi äkillisesti. -Hei?

-Herra kirjastonhoitaja. -Tulitko taas heittelemään kirjoja?

Tulin kiittämään sinua, kun pidit puoliani silloin.

En pitänyt puoliasi. Halusin sinut vain alas pöydältä.

Arvostan sitä silti.

-Toin vastaavan kirjan. -Ei olisi tarvinnut.

-Se on vähintä, mitä voin tehdä. -Tuhoamasi kirja oli ensipainos.

Olen pahoillani. Mutta sinä tavallaan rohkaisit minua.

Hyvä on.

-Mietin jotain, mitä sanoit silloin. -Selvä.

Halusinko suhteen kestävän? Tajusin, etten halunnut.

Hyvä, että se päättyi.

Miksi ryhdyin suhteeseen, jonka tiesin epäonnistuvan?

-Kysy tyypiltä, joka tuhosi sen. -Se ei ollut hänen syynsä.

Itse asiassa kaikki on hänen syytään.

Mutta tiesin, miten kävisi, kun hän peruutti treffit venemessujen takia.

-On jo toinen, joka on tehnyt samoin. -Muuta sisämaahan.

Pidän miehiä, joiden kanssa ei ole tulevaisuutta, vastustamattomina.

Selvä.

Täällä on tosi hiljaista. Haluatko koskaan kiljua?

Älä kilju.

-Oletko kokeillut? Se on hauskaa. -Niin on, mutta elämässä on muutakin.

-Onko? -En ole enää niin varma.