The Decameron

Ruokaa!

Äiti! Nappasin kanan!

MUSTA SURMA

Äiti!

Minne vien hänet?

En tiedä, minne.

Vaimoni... Hän on kuollut!

Vaimoni on kuollut!

Upea rakkaustarina.

Mahtaako kihlattuni rakastaa minua noin? - Takertuen ruumiiseenne kuoleman jälkeen?

Tietysti!

Vaimoni on kuollut!

Hoidan asian, padrona.

Hääpuku mukaan. Entä oletko pakannut gobeliinit?

Onpa hyvä, että muistutitte.

Lääkäri! Tyttäreni! - Lääkäri!

Auttakaa. - En voi.

Tarvitsemme apua. - Antakaa minun olla.

Auttakaa. - Irti minusta!

Vain rukoilu voi auttaa. - Ei voi!

Valhetta! - Painukaa hiiteen!

Älkää paetko! Minne menette?

Lääkäri!

Padrone. - Jäin jumiin.

Ei huolta, tulen apuun.

Tunikassa on liian monta hihaa. Vaarallinen vaatekappale.

Hyvä, että olet jalkeilla, Tindaro. On aika matkata kartanoon.

Onko se Fiesolen Leonardo maaseutuväkeä?

Onko siellä ajattelijoita vai pelkkiä moukkia?

He oppivat sinulta varmasti paljon. Firenzessä terveytesi on vaarassa.

Ulosteeni näyttikin aamulla tavallista mustemmalta.

Jätä sen arviointi minulle.

Otin sen talteen. - Mainiota. Vilkaistuani voimme lähteä.

Olen katunut tätä jo monta kertaa aiemminkin,

mutta turhamaisuuden synti piinaa sieluani.

Näytin hääpäivänäni henkeäsalpaavan kauniilta.

Turhamaisuutta ja väärää ylpeyttä! Anna anteeksi, Isä.

Lisäksi olen valehdellut. Sanoin...

Kultaseni, vaunut odottavat. - En ole vielä valmis.

On jäljellä laiskuus, kateus, lankalaatujen sekoittaminen, houkutus...

Neifile, emme saa myöhästyä tervetuliaisaterialta.

Sillä tarjotaan aina parhaat ruoat. Sen jälkeen pelkkää pastaa.

Odota. Isä, miten hyvitän syntini?

Voit rukoilla anteeksiantoa pitkällä matkallamme kartanoon.

Tosiaan.

Melkoista tuhlausta. - Niin.

Jokainen vainaja on jonkun isä tai sisar...

Saappaat minulle!

Onnenmyyrä.

Älä koske! Hänkin on tautinen.

Licisca, olet sekopää. Miten tuo muka auttaa isääni?

Sen miehen mukaan rutto on järistysten vapauttamaa pahaa ilmaa.

Amuletit karkottavat pahan ilman takaisin Helvettiin.

Entä kukat? - Ne estävät pahan ilman pääsyn kehoon.

Niinkö, hönkäilijä?

Harjaa hiukseni.

Hoidan ensin... - Harjaa hiukseni.

Olet rasittava.

Käytä äitini kampaa.

Isäkin kuolee.

Älkää nyt. - Se on totta.

Sitten olen orpo. - Ettekä ole.

Vaan aikuinen nainen, jolla ei ole vanhempia.

Et aavistakaan, miltä minusta tuntuu.

Onneksesi olet ollut orpo koko ikäsi, joten et ymmärrä tästä mitään.

Olette oikeassa. Anteeksi, padrona.

Pian olen siis orpo. Ja naimaton.

Vailla pakotietä. Tämä tuli tänään.

Mitä siinä lukee?

Paroni Piero ei aio kosia minua, sillä hän on kuollut.

Voi sentään. Sepä ikävä uutinen.

Tosin inhositte häntä. - Miten se liittyy tähän?

Olisitte kenties joutunut viettämään aikaa hänen seurassaan.

Avioliiton aikana. - Olisin voinut karata sinun kanssasi.

Halailemaan vuohia tai muihin maalaispuuhiin.

Unettomina öinä olisit kertonut minulle tarinoita. Tai hieronut jalkojani.

Nyt niin ei tapahdu.

Isän kuoltua jään tänne aivan yksin.

Olenhan minä täällä. - Sinäkin varmaan lähdet pian.

En toki.

Tarvitsette minua.

Yritä jotenkin saada tuo loppumaan.

Näytät erilaiselta, Licisca. Uusi kampausko?

Tämä taatusti parantaa minut hetkessä. Tunnen jo vaikutuksen.

Kirmailen kohta ympäri huonetta.

Kaikkea kannattaa kokeilla.

En selviä tästä. - Saatatte selvitäkin.

Saatamme selvitä, jos Jumala suo.

Toivottavasti tiedät, miten tärkeä olet ollut minulle nämä vuodet.

Näin sinun kasvavan.

Olet minulle kuin tytär.

Köyhä tosin.

Etkä niin tärkeä kuin toiset, mutta sentään elävä.

Licisca, minulla on nälkä!

Ajatella, että kaikista kolmesta juuri hän jäi eloon.

Hän on tosiaan eläväinen.

Ei kai teillä ole sitä? - Ei vielä.

Eikö ruksi tarkoita tartuntaa? - Tarkoittaako?

Tuon viestin signor Eduardolle.

Hänen serkultaan varakreivi Leonardolta Fiesolesta.

Villa Santan lordiltako? - Niin.

Kerro.

Varakreivi Leonardo haluaa kutsua signor Eduardon,

signora Elissan... - Vainaa.

Tyttäret Violettan, Laurettan... - Vainaa.

Ja Filomenan... - Ei vainaa.

...maaseutukartanoonsa.

Pääsisitte pois taudin riivaamasta kaupungista -

nauttimaan kauniista ja taudittomasta maaseudusta.

Saatte viipyä niin kauan kuin tahdotte.

Eikö varakreivi olekin naimaton?

Hän on isänne serkku. - Onko parempia ideoita?

Hän on naimaton, mutta ei kauan. Hän tapaa tulevan morsionsa perjantaina.

Keitä muita on kutsuttu? - Monia Firenzen mahtisuvuista.

Eivätkö useimmat ole kuolleet?

Kerro Leonardo-serkulle, että Eduardon tytär Filomena -

tulee mielihyvin ja odottaa innolla hänen tapaamistaan perjantaina.

Puhutaan ensin... - Kiitos.

Emme voi jättää isäänne tänne, padrona.

Älä ole hölmö. En todellakaan jätä tätä väliin.

Tapaan aatelismiehen, saan linnan, enkä jää yksin.

Isänne on vakavasti sairas.

Licisca, tämä on pakotiemme.

Rutto ei ole vielä levinnyt maalle. Välitön lähtö saattaa pelastaa meidät.

Asia on siis sovittu. Lähdemme aamunkoitteessa.

En voi. - Anteeksi kuinka?

Olen isänne palveluksessa. En voi jättää häntä kärsimään.

Lupasin äidillenne. - Entä sitten? Hän on kuollut.

Hyvä on. Jäämme tänne, sairastumme ja kuolemme.

Äiti odottanee taivaassa iloisena, kun pidit lupauksesi.

Kivaa kulkutautia vaan!

En tajua, miksi setäni passittaa minut typerään kartanoon.

Kaupungissakin voisi olla. - Firenze on ruton vallassa.

Olet altis taudeille, joten se koituisi kohtaloksesi.

Maaseudulla terveytesi kohenee. Sinne tulee naimattomia naisia.

Siitäkös sinä innostuit.

Ei minulle, vaan sinulle. Tehtäväni on vaalia hyvinvointiasi.

Miten naiset siihen liittyvät?

He voivat kohentaa mielialaasi. Tasapainottaa sitä.

Vai naiset. He ovat typeriä, laskelmoivia ja kylmäkiskoisia.

Saan heiltä huomiota nyt kun olen setäni perijä.

Aiemmin he liehittelivät vain Luigia ja Antoniota.

Nyt Luigi on vainaa. Samoin Antonio.

Yksikään nainen ei tule näkemään lanttiakaan setäni varoista.

Naisen mirri ei varmaan edes tunnu kovin hyvältä.

Miltä se tuntuu? - Kovin hyvältä.

Onko tuo itseruoskinta tehtävä noin näkyvästi?

Ilmeisesti on. - Vähempikin riittäisi.

Miksi Jumala kurittaa meitä rutolla? Tuleeko maailmanloppu?

Näkymät ovat tosiaan varsin synkät.

Mikkelinpäivän juhlatkin peruttiin. Niin tärkeä seurapiiritapahtuma.

Kulkutauti ei tunne armoa.

Sisar Benedictin mukaan Jumala koettelee meitä.

Meidän on pysyttävä hurskaina.

Mitä jos epäonnistumme?

Rakkaani, Jumala kenties koettelee meitä, mutta kutsu maaseudulle on pelastuksemme.

Se on tunnollisen rukoilusi ansiota.

Teit ihmeen. Niin kuin se eläinmies laivallaan.

Nooako? - Niin. Nooan paatti.

Tautinen Firenze on tulva,

ja Leonardon kartano on ilahduttava turvasatamamme,

jossa riittää ruokaa, juomaa ja miellyttävää seuraa.

Näkyykö rintaa sopivasti, jotta kiinnostus herää?

Kyllä herää.

Kuin kaksi mehevää, silkkiin kiedottua persikkaa.

Poikkeuksellinen näky.

Ei siis poikkeava, vaan poikkeuksellisen upea.

Selvä.

Avuni lienevät hänelle mieleen. Ja myötäjäiseni.

Padrona, hän mieltyy nokkeluuteenne ja kauneuteenne, ei myötäjäisiin.

Hän ihastuu teihin.

Misia, pidetään sitten meidän välisenämme tieto siitä -

pienestä tartuntapurkauksesta kodissamme.

Tietenkin.

Hyvä.

Sinun oli varmasti vaikeaa jättää ystävättäresi.

Hän oli kylläkin kovin sairas.

Ja nyt saamme uuden alun! Näyttääpä hyvältä.

Kyllä, padrona.

Uudet alut ovat ihania.

Huomenia, ystävät. Tervetuloa Villa Santaan.

Tervetuloa. On suuri ilo saada teidät tänne. Tervetuloa.

Tässä on signora Pampinea Firenzestä, kartanon tuleva varakreivitär.

Upea signora. Ilo on todella suuri.

Päivää.

Olen tilanhoitaja Sirisco. Tunnen kartanon tilukset kuin omat taskuni.

Jännittävää! Toin pieniä häälahjoja.

Missä kihlattuni Leonardo on?

Hän ei ole paikalla. Viininhakumatkalla naapurikylässä.

Eiköhän hän saavu tervetuliaisaterialle.

Ilman muuta.

Asettukaa sillä välin taloksi.

Kaipa voisin asettua taloksi ja somistaa tulevaa kotiani -

tulevaa miestäni varten.

Saata minut kamariini. - Toki.

Saata hänet yläkerran kamariin. - Saata itse.

Vahdin lahjojen kuljetusta, jotteivät ne joudu tahmaisiin käsiin.

Varokaa sen kanssa!

Yläkerran ensimmäiseen kamariin. - Kaksin käsin!

Vauhtia!