All About Eve

Sarah Siddons -palkinto saattaa olla teille tuntematon.

Se on säästynyt sensaatiomaiselta julkisuudelta,

josta kärsivät sellaiset kyseenalaiset palkinnot kuin Pulitzer

ja ne palkinnot, jotka jakaa joka vuosi se... elokuvaseura.

Tämä ansioituneen näköinen herrasmies on erittäin vanha näyttelijä.

Koska hän on näyttelijä, hän puhuu vielä jonkin aikaa.

Ei ole tärkeää, että kuulette, mitä hän sanoo.

On kuitenkin tärkeää, että tiedätte, missä olette ja miksi olette täällä.

Tämä on Sarah Siddons -seuran ruokailusali.

Täällä pidetään vuotuinen juhlapäivällinen ja

jaetaan teatteripiirien korkein kunnianosoitus:

Sarah Siddons -palkinto ansioista teatteritaiteen alalla.

Nämä arvokkaat seinät, monet näistä kasvoistakin,

ovat nähneet Modjeskan, Ada Rehanin ja Minnie Fisken.

Mansfieldin ääni on täyttänyt tämän huoneen.

Ikkunoita ei ole todennäköisesti avattu hänen kuolemansa jälkeen.

Vähäisemmät palkinnot, kuten näette, on jo jaettu.

Vähäisemmät palkinnot annetaan kirjoittajille ja ohjaajille,

koska heidän tehtävänsä on vain rakentaa torni,

jotta maailma voi osoittaa suosiota valolle, joka loistaa sen huipulta.

Eikä mikään valo ole koskaan loistanut kirkkaammin kuin Eve Harrington.

Eve... mutta lisää Evestä myöhemmin.

Itse asiassa kaikki Evestä.

Niille, jotka eivät lue, käy teatterissa, kuuntele epäkaupallisia radioasemia

tai tiedä mitään maailmasta, jossa asuvat,

minun on kai tarpeen esittäytyä.

Nimeni on Addison DeWitt.

Luontainen elinympäristöni on teatteri. En raada siinä. Enkä joudu hämmennyksiin.

Olen kriitikko ja kommentaattori.

Olen välttämätön osa teatteria.

Tässä on Karen Richards.

Hän on näytelmäkirjailijan vaimo ja siten teatterialalla avioliiton kautta.

Mikään hänen taustassaan ei olisi tuonut häntä E-riviä lähemmäksi näyttämöä.

Hänen viimeisenä vuonnaan Radcliffessa Lloyd Richards luennoi näyttämötaiteesta.

Seuraavana vuonna Karenista tuli rouva Lloyd Richards.

Teatterialalla on yleisesti ottaen kahdenlaisia tuottajia.

Toisilla on varakkaita ystäviä, jotka ottavat vähennyskelpoisen riskin.

Heitä kiinnostaa taide.

Toisille jokainen produktio saattaa merkitä tuhoa tai menestystä.

Nämä tyypit yrittävät rahastaa.

Tässä on Max Fabian.

Hän tuotti näytelmän, joka toi

Eve Harringtonille Sarah Siddons -palkinnon.

Margo Channing on teatteritähti.

Hän esiintyi lavalla ensimmäisen kerran Kesäyön unelmassa neljän ikäisenä.

Hän esitti keijua ja tuli lavalle, aivan yllättäen, ilkosillaan.

Hän on ollut tähti siitä lähtien.

Margo on loistava tähti. Todellinen tähti.

Hän ei ole ollut eikä tule olemaan mitään vähempää tai mitään muuta.

Kerrottuaan pitkästyttavän tarkasti sekä Sarah Siddons -seuran historian

että teatterin historian alkaen Thespiksen ilmestymisestä tanssijoiden joukosta

ansioitunut puheenjohtajamme on vihdoinkin päässyt täälläolomme syyhyn.

Minulle on ollut kunnia ja etuoikeus saada viettää elämäni teatterissa,

näyttelijäparka, joka astelee ja kuluttaa aikansa näyttämöllä,

ja minulla on ollut kunnia olla 40 vuotta

Sarah Siddons -seuran pääkuiskaajana.

39 kertaa olen luovuttanut ansioituneisiin käsiin

tämän korkeimman kunnianosoituksen, jonka teatteri tuntee.

Yksikään näyttelijä ei varmaan ole minua vanhempi.

Olen ansainnut paikkani - varjossa.

Eikä tätä palkintoa ole saanut kukaan

nuorempi kuin sen vastaanottaja tänä iltana.

Kuinka osuvaa, että se siirtyy minun käsistäni hänen käsiinsä.

Niin nuoret kädet. Niin nuori nainen.

Nuori iältään, mutta sydämeltään yhtä vanha kuin teatteri.

Eräillä meistä on ilo tuntea hänet.

Olemme nähneet syvemmälle kuin se kauneus ja taiteellisuus,

joka on saanut hänen nimensä kaikumaan kaikkialla maassa.

Tiedämme hänen nöyryytensä, antaumuksensa,

uskollisuutensa taiteelleen,

hänen rakkautensa, syvän ja pysyvän rakkautensa meihin ja

siihen, mitä me olemme ja mitä me teemme - teatteriin.

Hänellä on ollut yksi toive,

yksi rukous, yksi unelma:

kuulua meille.

Tänään hänen unelmansa on toteutunut,

ja tästä lähin uneksimme samaa hänestä.

Hyvät naiset ja herrat, ansioista teatteritaiteen alalla,

Sarah Siddons -palkinto myönnetään... neiti Eve Harringtonille.

Eve. Eve, kultainen tyttö. Kansikuvatyttö.

Naapurin tyttö, kuun tyttö. Aika on kohdellut Eveä hyvin.

Elämä seuraa häntä. Hänet on profiloitu, selvitetty, paljastettu, raportoitu,

mitä hän syö ja pitää yllään ja kenet hän tuntee

ja missä hän on ja milloin ja minne hän on menossa.

Eve.

Te kaikki tiedätte kaiken Evestä.

Mitä voi enää tietää, mitä ette jo tiedä?

Milloin se tapahtui? Kauanko sitten?

Tuntuu kuin siitä olisi elinaika.

Lloyd sanoi aina, että teatterissa elinaika on kausi ja kausi on elinaika.

Nyt on kesäkuu. Silloin oli lokakuun alku.

Vasta viime lokakuun.

Ilta oli tihkusateinen. Muistan, kun pyysin taksia odottamaan.

Missä hän oli?

Outoa. Olin niin tottunut näkemään hänet siellä ilta toisensa jälkeen,

että huomasin etsiväni tyttöä, jota en ollut edes puhutellut.

Ihmettelin, missä hän oli.

Rouva Richards?

Siellähän sinä olet.

Tuntui yhtäkkiä oudolta, kun et ollut täällä.

- Miksi luulitte, etten olisi? - Miksi olisit?

Kuudesti viikossa katsomassa, kun Margo Channing tulee ja lähtee teatterista.

- Sopiihan teille, että puhumme? - Ei lainkaan.

Olen nähnyt teidät useasti. Tarvitsin jokaisen rohkeuden hitusen.

Puhuaksesi näytelmäkirjailijan vaimolle?

Olen julkisuuden alhaisin ilmentymä.

Olette Margo Channingin paras ystävä.

Te ja miehenne olette aina hänen kanssaan.

Ja herra Sampson. Millainen hän on?

Bill Sampson? Hän on ohjaaja.

- Hän on paras. - Hän on samaa mieltä kanssasi.

Kerropa. Mitä teet Margon tulon ja lähdön välisenä aikana?

Kyyhötätkö tuossa ovensuussa ja odotat?

En. Katson näytelmän.

Katsot näytelmän? Oletko nähnyt tämän näytelmän jokaisen esityksen?

Olen.

Mutta eikö se ole sinusta, kaiken muun lisäksi, eikö se ole kallista?

Seisomapaikka ei maksa paljon. Minä selviän.

- Vien sinut Margon luo. - Älkää.

- Kyllä vien. Hänen on tavattava sinut. - Ei, minähän tungettelisin.

Olisin vain yksi monista ihailijoista.

Sinunlaisiasi ei ole muita. Ei voisi olla.

Jos olisin tiennyt... Joskus toiste. Tämän näköisenä.

Näytät aivan hyvältä. Mikä sinun nimesi muuten on?

Eve. Eve Harrington.

- Hyvää iltaa, Gus. - Hyvää iltaa, rva Richards.

- Hyvää yötä. - Hyvää yötä, Gus.

Eikö sitä voikin hengittää?

Kuin jotain taikaparfyymiä.

Odota tässä. Älä juokse karkuun.

"Jos etelä olisi voittanut, voisi tehdä näytelmiä pohjoisesta."

- Hei. - Terve!

"En usko, että voi oikein sanoa, että hävisimme sodan."

"Meidät nälkiinnytettiin, voisi sanoa."

"En ymmärrä niitä näytelmiä rakkauden puutteesta kärsivistä etelän naisista."

"Nimenomaan rakkaudesta ei etelässä puutetta kärsitty."

Margon haastattelu etelän lehtimiehelle.

Kun se menee painoon, Gettysburgia aletaan taas tulittaa.

- Fort Sumteriahan sitä tulitettiin. - En ole esiintynyt Fort Sumterissa.

Muru puhuu järkeä. Lloyd, kulta, ole rohkea kirjoittaja.

Kirjoita minulle näytelmä kivasta normaalista naisesta,

joka ampuu miehensä.

- Tarvitset uusia liivejä. - Osta niitä.

- Samaa kokoako? - Tietysti.

Minusta näiden vitsien hauskuus vähenee jatkuvasti.

Puutynnyrissä kypsynyt on hyvä näytelmä.

Siinä on uskollinen pikkunainen.

Kriitikoiden mielestä se on. Niin yleisönkin.

Katsomot täynnä, lippuja myydään neljä kuukautta ennakkoon.

Iloydin näytelmät eivät näytä satuttaneen sinua.

- Rauhallisesti nyt. - Rentoudu, kunhan vain revin suutani.

Suututat minut joskus todella. Kaikista naisista, joilla ei ole Valitettavaa...

- Eikö se ole totta? - Kyllä on.

Olet lahjakas, kuuluisa, varakas.

Ihmiset odottavat ilta illan jälkeen vain nähdäkseen sinut. Jopa sateessa.

Nimikirjoituksen metsästäjät. Eivät ihmiset.

Juoksentelevat kuin kojoottilaumat.

- He ovat ihailijoitasi. - Eivät he ole ihailijoita.

He ovat nuorisorikollisia. He eivät ole kenenkään yleisöä.

He eivät katso näytelmiä tai elokuvia. He eivät ole tarpeeksi kauan sisällä.

No, juuri nyt yksi on sisällä.

- Olen tuonut hänet tapaamaan sinua. - Olet mitä?

Hän on aivan oven takana.

Pihalle.

Mutta et voi ajaa häntä ulos. Minä lupasin.

Margo, sinun on nähtävä hänet. Hän palvoo sinua. Se voisi olla kirjasta.

Sitä kirjaa ei enää paineta. Se on mennyttä aikaa.

Mutta tapaisit edes hänet... Olet hänen koko elämänsä.

Olet varmaan jo huomannut hänet. Hän on aina paikalla.

Se hiirulainen, jolla on sadetakki ja hassu hattu.

Kuinka häntä ei voisi huomata? Joka ilta, joka matineassa.

Tule sisään, Eve.

- Luulin, että olitte unohtanut minut. - En lainkaan.

Margo, tässä on Eve Harrington.

- Hauska tutustua, kultaseni. - Voi jukrat.

- Terve, neiti Channing. - Mieheni.

- Terve, nti Harrington. - Hauska tutustua.

Ja tässä on rakas ystäväni ja seuralaiseni, neiti Birdie Coonan.

Voi jukrat, - Neiti Coonan.

- Voi jukrat mitä? - Kun hän rupeaa tuollaiseksi,

hänestä tulee yhtäkkiä Hamletin äiti.

Sinulla on aivan varmasti tekemistä kylpyhuoneessa, Birdie-kulta.

Vaikkei olisikaan, keksin jotain, kunnes muutut taas normaaliksi.

Istuutuisitko, neiti Worthington?

Harrington.

- Anteeksi kovasti. Istuutuisitko? - Kiitos.

Haluaisitko juotavaa?

Sanoin, miten usein olet nähnyt näytelmän.

Ei kiitos.

Niin, olen nähnyt jokaisen esityksen.

Jokaisen esityksen? Sitten voin otaksua, että pidät siitä?

- Pitäisin kaikesta, missä neiti esiintyy. - Pitäisitkö todella? Miten suloista.

Epäilenpä, että et pitäisi hänestä Karvaisessa apinassa.

Älkää käsittäkö minua väärin, herra Richards.

Minusta neiti Channingin suuruuteen kuuluu

hänen kykynsä valita parhaat näytelmät.

- Uusi näytelmännehän on myös hänelle? - Tietysti on.

- Mistä kuulit siitä? - The Timesissä oli siitä juttu.

Pidän sen nimestä, Jalanjäljet katossa.

Niin, mutta palataanpa tähän.