The Mad Women's Ball (Le Bal des folles)

Anteeksi, isä.

Missä olit?

Ystäväni Joséphinen luona.

Joséphine. Kuka se on?

Olenko kuullut hänestä?

Et tunne häntä.

Herra siunatkoon ateriaa ja sen tekijöitä

ja antakoon leivän sitä tarvitseville.

Aamen.

Aamen.

Onko rukous sinusta huvittava?

Ei, isä.

Olen poissa huomenna. Minulla on väittely De Beylesissa.

Hyvä. Harjoita mieltäsi. Ranska tarvitsee järkeviä nuoria.

Entä minä?

Kun aloitat työt isäsi toimistossa,

yhteytesi ovat arvokkaita yhteiskunnassa.

Hyvä työ, hyvä avioliitto.

Toivon niitä sinulle.

Väittelystä tuskin löytyy puolisoa.

Voinko tulla mukaan? En ole ollut sellaisessa.

De Beylesiinko?

-Mikäs siinä. Jos haluat. -Ei tule kuuloonkaan.

Kuka olet?

Pelästytit minut.

Tulen kohta.

Nähdään pian, kultaseni.

Ei liian korkea, tämä käy.

Hyvää yötä, isoäiti.

Hyvää yötä.

Eugénie...

Kerrohan.

Olitko sen Victor Hugon hautajaisissa?

Kyllä, isoäiti.

Upea tilaisuus.

-Paljon ihmisiä. -Niinkö?

Voit mennä.

Myöhemmin.

Tänä iltana. Koska palaat?

Ei, Eugénie. Isä kielsi, ja minäkin kiellän.

En vie sinua väittelyyn. Mitä jos hän saa tietää?

Kaltaisesi tyttö siellä? Sinut huomataan varmasti.

Ihmiset sanovat, että...

Ole hiljaa. En välitä väittelystäsi.

Kuolisin mieluummin kuin puhuisin sinun ja ystäviesi kanssa.

Vie minut kahvilan eteen.

Minun pitää päästä ulos. Haluan lukea, polttaa. Ole kiltti.

-Mitä jos isä... -Mitä isästä? Hän ei ole täällä.

-Montmartreen, Louis. -Kyllä, rouva.

Montmartreen? Sisko-rakas, älä ole noin varomaton.

En nähnyt sinua, en antanut kyytiä.

En tunne sinua, ja menet itse kotiin.

-Mitä? -Ei mitään. Katson vain sinua.

-Ja? -Olet komea.

Älä hupsi.

Minulla on kanan kaula, ei harteita, jalat ovat liian pitkät.

Ylävartalo on liian lyhyt. En siis ole komea.

Minusta olet.

Kuten sanoin, olet hupsu.

Tiedän.

Päivää. Briossi, kiitos.

Viisi senttiä.

Kiitos.

Malja sinulle.

Malja sinulle, komistus.

"Huomenna päivän valjetessa minä lähden.

"Tiedän, että odotat minua."

Luet Les Contemplationsia.

Pidän tuosta kohdasta.

"Saapuessani laitan haudallesi

"orjanlaakereita ja kanervia."

Menikö se niin?

Voinko istua?

Kyllä, tämä on Les Contemplations.

Ei, et voi istua.

Haluan lukea yksin. Kiitos.

Pahoittelen väärinkäsitystä. Luulin, että katsoit minua.

Näin tytön lukevan runoja

ja katsovan nuorta miestä...

En katsonut sinua.

No, sitten...

Jätän sinut rauhaan.

Katsoin kirjaasi.

Näetkö nyt?

Katsoit minua.

-En. -Kyllä.

Minähän pitelin kirjaa.

-Ei. -Olin aivan sen takana.

Katsoin kirjaasi.

"Ihmisessä on kolme asiaa.

"Ensimmäinen on ruumis, samanlainen kuin eläimillä.

"Saman elinvoiman elävöittämä.

"Toinen on sielu.

"Kehossa asuva henki.

"Kolmas on

"yhteys sielun ja ruumiin välillä."

Katsoit sieluani, jos et ruumistani.

Anteeksi.

Sanoinko jotain väärin?

Et.

Päinvastoin.

Pidin sanomastasi.

Pidin siitä kovasti.

HENKIEN KIRJA

Tämä on sinulle.

En voi ottaa sitä.

Saat sen lainaksi.

Annat sen takaisin.

Lupaatko?

Lupaan.

Kiitos.

Mikä tuo on?

Lisää runojako?

Oikein Henkien kirja.

Viesti Ernestiltä.

Siskoni siis tapasi jonkun.

Voi ei!

Eugénie Cléry kävi Montmartressa.

En muista sivua.

Muutkin ovat älykkäitä kuin vain ystäväsi.

Yllättyisit, mitä Pariisin pohjoispuolelta löytyy.

Uskon sen.

Voinko jäädä vielä vähäksi aikaa?

Voit, mutta ole hiljaa.

Tapaatko hänet uudestaan?

-Kenet? -Kenetkö?

Ernestin. Sen runoilijan.

Sen, joka saa naisten sydämet sykkimään...

Kätesi ovat kylmät.

Sotasankariksi minusta ei enää ole,

mutta autoin maatani tulemaan oikeudenmukaisemmaksi.

Kunniamerkkisi olisi siunaus toimistollemme.

Yritän parhaani...

-Vaikutat onnelliselta, Hortense. -Kyllä.

Astun pian seurapiireihin.

Minut esitellään virallisesti herttuatar De Noailles'n juhlissa.

Esitelläänkö sinua kuin hevosta? Näytetään hampaat?

Onneksi olkoon! Mitä laitat yllesi?

Doucetin iltapuvun. Silkkisen.

Näytät hurmaavalta. Se on varmaa.

Pidätkö minua hevosena?

Sisareni ei tarkoittanut sanojaan.

Anteeksi, jos loukkasin sinua.

Minusta se on alentavaa, mutta en tuomitse sinua.

Tietenkin tuomitset. Teet juuri niin.

Hortense!

Mitä sanoit tällä kertaa?

Nolaat minut, kuten aina.

-Ei ollut tarkoitus loukata. -Vaiti.

Pelissä on urani ja nimemme. Ajattele, typerä tyttö!

-Kiitos, Marthe. -Ei kestä, Eugénie-neiti.

Eteenpäin!

Ei, takaisin.

Oikealle. Varovasti, Louis!

-Oikealle. -Ei, se toinen oikea.

-Tämä on painava. -Tuonne.

-Tähänkö? -Kyllä.

Eikö se ole samassa paikassa kuin ennenkin?

Kyllä on.

Haetaanko koristeet?

Kyllä!

Missä nauhat ovat?

Tuossa isossa arkussa.

-Tässäkö? -Niin.

Miten pääsen siihen käsiksi?

Voisitko auttaa?

Tämäkö?

Auta minua, en saa...

Eugénie!

Eugénie?

Eugénie!

Olen tässä.

Pysy kanssani.

Pysy kanssani.

Kerro, mitä voin tehdä.

Se on ohi.

Pelästytit minut oikeasti.

Oliko se taas hän?

Ei ollut.

Mitä tarkoitat?

Näen toisia.

Kohtaukset ovat erilaisia.

Viime aikoina nuori nainen on puhunut minulle.

Hän kärsii.

Kunpa sinäkin näkisit hänet.

Hän pyytää apua, mutta en osaa auttaa.

Tunnen itseni hyödyttömäksi.

Rakas veli.

Luin sen kirjan.

Opin siitä paljon.

Puhu minulle, sano jotain.

Minua pelottaa.

Tiedät, että pelkään sellaista.

Kirjan mukaan en ole yksin.

Henkiä on olemassa.

Ei hätää.

Ensimmäistä kertaa en pelkää sitä, kuka olen.

Mitä jos näet toisia?

Tiedät, mitä kaltaisillesi tapahtuu.

Kaltaisilleni.