Jim Gaffigan: Comedy Monster

NETFLIX-KOMEDIASPESIAALI

Kiitos! Kiitos!

LIVE MINNEAPOLISISTA

Voi jukra! Kiitos paljon.

Kiitos.

JIM GAFFIGAN KOMEDIAN HIRVIÖ

Kiitos paljon.

Onpa mukavaa.

Tuo melkein saa unohtamaan, että me kuolemme viikon sisällä.

Vitsi, vitsi. Kuukausi siihen menee.

Muistatteko kun luulimme, että pandemia on ohi?

Kaikki olivat tosi iloisia. "Me onnistuimme!"

Me näytimme varmaan tyhmiltä.

Kaikki taputtivat itseään selkään.

"Kiva kun pystyin auttamaan sairaita -

pysymällä sisällä."

"Eikö se ole ohi? En palaa takaisin sisälle."

"Niiden sairaiden täytyy kuolla.

Koska se ei ole ohi!"

Pandemia on kuin TV-sarja, joka lopetettiin,

mutta jonka Netflix nappasi.

Minä en säästellyt voimiani toiselle kaudelle.

En suunnitellut, että näen perhettäni enää koskaan.

Vanhemmat tietävät tunteen.

Kuin vaihtaisi vaippaa keskellä yötä.

Sitä on ihan poikki, ja se on inhottavaa,

mutta se täytyy tehdä.

Sitä vaihtaa vaipan ja saa potkupuvun takaisin -

ja kun laskee lapsen varovasti sänkyyn,

kuulee kun vaippa täyttyy taas.

Vuosi 2021 on sellainen.

Yhä uudestaan ja uudestaan.

Se on vaippa, joka täyttyy yhä uudestaan.

Kaipaan pandemian alkuaikoja.

Ne olivat hauskoja.

Kun me luulimme, että käsien pesu suojelee meitä.

"Peskää kätenne, niin ei ole hätää."

"Selvä."

Muistatteko, kun ennen kuin testejä oli saatavilla,

kaikilla oli ystävä, joka kerskui:

"Sairastin covidin jo.

Sairastin sen vuonna -91.

Silloin sen nimi oli covid-91.

Olen sairastanut sen pari kertaa. Paranin pesemällä käsiä."

Oireet olivat hämmentävät.

Ja ovat sitä edelleen.

"Mitä oireita taudilla on?"

"Kaikki."

"Miten niin kaikki?"

"Kysymyksen esittäminen on oire."

"Se ei voi olla totta."

"Kiistäminen on keskeinen oire."

Pyyhittekö te ruokaostokset? Minä pyyhin.

Tunsin itseni tyhmäksi.

"Olen normaali jätkä, joka puhdistaa välipalakeksipakettia.

Tältäkö pakko-oireinen häiriö tuntuu?"

Pari viikkoa myöhemmin: "Ne näyttävät puhtailta."

"Puhdistin ne!"

Oli pakko ryhtyä varotoimiin.

Kaikilla oli suuret puheet.

"Me olemme sulkutilassa.

Ei töitä eikä koulua.

Meillä on kupla.

Siihen kuuluu perhe ja kaksi ihmistä joita me näemme -

viikoittaisissa seksibileissä.

Ei vara venettä kaada."

Me kävimme läpi saman pandemian,

mutta kokemukset eivät olleet samoja.

Oli muuttujia.

Jos oli 25-vuotias ja terve,

sitä ajatteli: "Ihan sama, lähden covid-risteilylle."

Mutta jos oli yli 25-vuotias,

ja te ehkä yllätytte, että minä olen,

sitä katseli uutisia tarkemmin.

Uutistenlukijat sanoivat: "Vanhat ihmiset ovat riskryhmää:"

Sitä mietti: "Kuinka vanhat?"

Ikivanhat -

vai "ei ollut kännykkää lukiossa" -vanhat?

Vai mitä?

Kukaan ei pidä itseään vanhana.

Totuus iästä iskee kasvoille -

silloin tällöin.

Tein hyväntekeväisyyskeikan yhdelle sairaalalle.

Tapahtuman järjestäjä sanoi saapuessani:

"Voi jukra, me kävimme samaa collegea."

Me juttelimme ja tajusimme,

että olimme hengailleet samoissa paikoissa.

Kun olin lähdössä, hän tuli luokseni -

ja kysyi minä vuonna valmistuin collegesta.

Sanoin. "1988."

Hän sanoi: "Voi luoja, synnyin sinä vuonna."

Läiskis!

Isku vasten kasvoja.

En tiennyt mitä sanoisin.

Sanoin: "Minäkin synnyin sinä vuonna."

Hän katsoi minua tyyliin: "Tuo ei ole hauskaa."

Istuin autooni ja aloin mättää ruokaa,

kunnes en tuntenut enää mitään.

Välillä täytyi tulkita uutisia.

Uutisankkuri sanoi:

"Haavoittuvia ovat iäkkäät ja ne joilla on komorbideja häiriöitä."

Ko-mitä?

Komorbideja häiriöitä.

Lopulta me tajusimme, että se tarkoitti:

"Kaikki läskit kuolevat."

Mutta sitä ei voinut sanoa uutisissa.

Sanjay Gupta ei voinut sanoa:

"Kaikki läskit kuolevat, Anderson."

Joten he puhuivat komorbideista häiriöistä.

Ja me mietimme: "Kulta, mikä on komorb…"

"En tiedä. Ojenna kastike."

Lopulta me tajusimme, että he puhuivat lihavista.

Ja ylipainoinen mietti: "Kuinka lihava?"

"Walmart-läski vai Jim Gaffigan -läski?"

Viesti meni perille.

Aloin treenata -

ja syödä terveellisesti.

Eräänä päivänä katsoin peiliin ja ajattelin: "Eiköhän riitä."

Kuolema ei ole sellainen motivaattori kuin luulisi.

"Voisit elää kauemmin."

"Ei tarpeeksi hyvä syy."

"Voitko lyödä diiliin pizzan kaupan päälle?"

Minä yritin.

Vaimo osti minulle vaa'an,

eli suhteen romantiikka ei ole kuollut.

En pyytänyt sitä. Hän antoi sen lahjaksi.

Minä en voisi tehdä sellaista.

"Hyvää syntymäpäivää, kulta. Ostin vaa'an ja meikkiä.

Huolehdin sinusta, muru."

Se on huipputekninen vaaka.

Siinä on sovellus, jotta hallitus tietää, miten ylipainoinen olen.

En tiedä, miksi siinä on sovellus.

Ehkä jotta voin olla kiristysohjelman uhri.

"Maksa tai kerromme kaikille, kuinka lihava olet."

"Mutta minulla ei ole kryptovaluuttaa!"

Asensin sovelluksen ja astuin vaa'alle.

Paino ilmestyi puhelimeen.

70 kiloa.

Okei, se oli yli 90 kiloa.

Paljon yli 90 kiloa.

Vanhanaikaisella vaa'alla ei näkisi lukua 90.

Mutta se oli niillä paikkeilla.

Ja painoni alla puhelimessa -

oli sana pienillä punaisilla kirjaimilla.

Minulla ei ollut laseja,

ja pyysin tyttäreni lukemaan sen. "Sairaalloisen lihava."

Läiskis! Isku vasten kasvoja.

Katsoin tytärtäni ja sanoin, että täytyy päivittää sovellus.

Ja juoksin keittiöön mättämään ruokaa,

kunnes en tuntenut mitään.

Me käytämme yhä maskeja.

Oli aika, kun kenenkään ei tarvinnut käyttää maskia.

Se oli hauska päivä.

Muistatteko kun menitte ensi kerran ulos ilman maskia?

Se oli outoa.

Sitä tunsi itsensä alastomaksi. "Olen tosi eurooppalainen.

Onko tämä Ranskan Riviera?"

Minua houkutti käyttää stringimaskia.

Jotain aistikasta mutta tuhmaa.

"Näen hänen poskensa, mutta hän on silti salaperäinen.

Uulalaa."

Pyöreä, kalpea ja kaljuuntuva

Tuo Indianan poika tuolla kulkeva

Ja hänen kulkiessaan ihmiset sanovat:

"Yök."

Aluksi tuntui oudolta nähdä muiden kasvoja ilman maskia.

Sitä halusi sanoa joillekin: "Sinun pitäisi käyttää maskia.

On parempi kaikille, että käytät maskia."

Tapasitteko pandemian aikana ketään,

jonka tunsitte vain maski kasvoilla?

Ja kun lopulta näitte hänet kasvot paljaana,

te ajattelitte: "Hui!"

Tunsitte itsenne huijatuksi.

"Kasvosi eivät vastaa ääntäsi ollenkaan.

Ja kuka varasti leukasi?"

Pandemian suurin paljastus oli,

kuinka paljon hulluja ihmisiä on olemassa.

Se oli pieni yllätys.

Me tiesimme, että Unabombereita on,

mutta kukaan ei ajatellut, että heitä on noin paljon.

Tai että me olimme sukua parille.

Vai mitä?

Kaikilla oli ystävä tai sukulainen,

joka paljastui sekopääksi.

"En usko enää todellisuuteen!"

"Hyvä tietää."

Se oli kuin hulluudenpaljastusjuhla.

"Totuus ei ole enää totta."

"Nähdään kiitospäivänä."

Se tapahtui minulle useammin,

koska ystäväpiirissäni on ollut omalaatuisia ajattelijoita,

jotka ovat yleensä tosi viihdyttäviä.

He sanovat. "Isojalka on todellinen."

Mutta pandemian aikana tuo sama ihminen sanoi:

"Tom Hanks syö lapsia."

"Älä sano noin."

"Tom Hanks syö lapsia.

Sinä syöt lapsia, jos et usko sitä."

"Selvä.

Tom Hanks syö lapsia."