Will & Harper

Nyt on valmista, Will.

Tässä minä kävelen huoneeseen -

ja istahdan alas, kuten dokumenttielokuvien alussa usein tehdään.

Niissä käytetään materiaalia,

jossa henkilö ei tiedä, että häntä kuvataan.

Siinä ei esiinnytä.

Hei. Minä olen Will Ferrell, yksi maailman parhaista näyttelijöistä.

Kauan sitten olin Saturday Night Livessa.

Will Ferrell.

En ole saanut täältä ystäviä.

Tapasin siellä miehen nimeltä Andrew Steele.

Aloitimme yhtä aikaa, hän käsikirjoittajana.

Päivää, tässä Robert Goulet.

Hän kirjoitti sketsejä, joissa esiinnyin.

Saddam puhelimessa.

Hänestä tuli SNL:n pääkäsikirjoittaja.

Laita nyt ne sarvet pois.

Andrew syntyi ja kasvoi Iowassa.

Hän käytti Leviksiä, joi pahaa kaljaa ja harrasti liftausta.

En ole nukkunut kolmeen päivään.

Hän oli rakastettava mörökölli, jolla oli omituinen ja luova huumorintaju.

Teimme töitä yhdessä vuosikaudet,

ja Will sanoi haluavansa tehdä valistusohjelman koululaisille.

Ymmärrätkö ketoasidoosin vaarat?

Hölmöilimme ja pidimme hauskaa. Me myös joimme paljon.

Jos joskus mietitte, miksi Will Ferrell meni tekemään tietyn jutun,

Andrew Steele oli todennäköisesti mukana tekemässä sitä.

Miksi tein höhlän perhe-elokuvan televisioon?

Sarah palaa töihin, minä hoidan lapset.

Miksi tein espanjankielisen elokuvan?

Kuka ekana kotona?

Miksi mainostin pahaa kaljaa?

Samaan aikaan me molemmat menimme naimisiin -

ja saimme lapsia.

Ajan saatossa hänestä tuli yksi parhaista ystävistäni.

Korona-aikana emme tavanneet pitkään aikaan.

Sitten kerran, kun olin kuvaamassa elokuvaa Bostonissa,

sain tämän sähköpostiviestin Andrew'lta.

"Hei, Will.

Minulla on kerrottavaa.

Olen jo vanha,

ja vaikka tämä ilmoitus saattaa tuntua typerältä ja tarpeettomalta,

aion ryhtyä elämään naisena."

"Olen viimeiset kymmenen vuotta yrittänyt ymmärtää, mistä on kyse.

Olen yrittänyt päästä siitä eroon kerta toisensa jälkeen.

Nyt en enää tappele vastaan.

Lapsena luulin, että kaikki pojat tuntevat samoin.

Sitten ajattelin, että olin omituinen.

Sitten työnsin sen syrjään vuosikausiksi ja päädyin terapiaan.

Tuntui upealta, kun mieleni ja ruumiini nousivat kapinaan -

sitä luonnotonta, onnetonta olentoa vastaan, joka olin.

Luonteeni tuskin muuttuu transnaisena.

En ole enää paskapää, vaan ämmä.

Näin olen paljon onnellisempi."

"Toivoisin, että tulevaisuuteni olisi valoisa ja huoleton,

täynnä rohkeutta ja itsevarmuutta, mutta ei.

Olen edelleen epävarma ja pelokas,

kuten olen aina koomikkona ollut."

"En varmasti ole hyvä tässä.

Tästä tulee hidasta, hankalaa, pelottavaa ja riemukasta.

Toivon, etten menetä ketään itselleni tärkeää ihmistä.

Kiitos. Ilmoitan nimeni myöhemmin."

Viestin lähettäminen oli vaikeaa.

Kirjoitin sen monta kertaa uudelleen,

kun yritin muotoilla ajatukseni sanoiksi.

Se oli yllätys.

Aivan hullua.

Kun ihminen tulee kaapista, suurin kysymys on,

rakastetaanko häntä vielä.

Olen tavannut transihmisiä, joita ei sen jälkeen ole rakastettu.

Tiedän, että Will on ystäväni, mutta minä en ole enää Andrew Steele.

Selvä. Miten tästä eteenpäin?

WILL JA HARPER

Kun olin lähettänyt viestin Willille,

hän vastasi nopeasti, että on tukenani.

LOS ANGELES KALIFORNIA

Kirjoitin hänelle, että rakastan häntä ja olen hänen tukenaan.

Pidimme tiiviisti yhteyttä.

Aarre!

Minulla oli kuitenkin paljon kysyttävää.

Minullakin on kysyttävää Williltä.

Mitä transsukupuolisuus merkitsee hänelle? Pitääkö hän minua naisena?

Tunteeko hän ketään muita transihmisiä?

Miksi hän valitsi nimen Harper? Mistä asti hänestä on tuntunut tältä?

Miksi hän salasi asian näin kauan?

Haluaako hän kysyä hormoneista, leikkauksista ja karvanpoistosta?

Pohtiiko hän asioita, joita transihmisiltä ei saisi kysyä?

Tykkääkö hän edelleen pahasta kaljasta?

Miksei hän pidä Natty Lightista?

Onko hän vaihtanut viiniin?

Se on helvetin hyvää olutta. Kaikkein parasta.

Haluaako hän, että kohtelen häntä jotenkin toisin?

Saanko minä nyt aivan uuden ystävän?

Haloo.

Will soitti minulle.

Hän tietää, että olen ajanut USA:n halki melkein yhtä usein kuin rekkakuskit.

Olen ajanut ja liftannut kaikkialla Amerikassa. Rakastan tätä maata.

Perillä.

Mutten tiedä, rakastaako se minua juuri nyt.

Transitionsa jälkeen Harper suri sitä,

ettei ehkä voisi enää käydä samoissa paikoissa.

Silloin keksin kysyä Harperilta, haluaisiko hän lähteä automatkalle -

ja käydä samoissa paikoissa uutena itsenään.

Samalla miettisimme, mitä tämä kaikki merkitsee meille kahdelle.

Miehenä pakkasin automatkalle mukaan kolme T-paitaa, kolmet kalsarit -

ja yhdet farkut.

Tästä tulee vaikeaa. Kengät aiheuttavat eniten hankaluuksia.

Jestas sentään.

Laajennan matkalaukun äärimmilleen.

No niin.

Tarvitsen vain parit kengät.

Otan tällaisen erätakin,

jota tuskin käytän.

Sherlock Holmes -asu kannattaa ottaa mukaan.

En usko, että kaikki mahtuu.

Hemmetti.

Ei alttosaksofonia mukaan.

Autoreissuun pitää ottaa retkituolit ja kylmälaukku.

Sitten voi pysähtyä milloin haluaa ja juoda kylmän Natty Lightin,

tai mitä Will nyt juokin. Jonkin appelsiinilla maustetun artesaanioluen.

Harper.

Terve vaan.

Olen jumissa Dallasissa.

Lento ohjattiin tänne, koska matkustamossa oli ilmanpaineongelma.

Painoin tietysti koko ajan kutsunappia ja kysyin, tarvitaanko apuani.

Ja minun käskettiin rauhoittua.

Käskin heidän rauhoittua itse, joten meidät heitettiin koneesta.

Tuletko hakemaan minut?

Haen sinut New Yorkista. - Hyvä.

Nähdään siellä. - Selvä. Hei sitten.

Vietämme tien päällä 16 vuorokautta.

Esiin nousee varmasti yhtä ja toista, mutta tuntuu oudolta.

Olemme hyviä ystäviä.

Vai olemmeko? Tuntuu kummalliselta sanoa näin.

Olen aina ollut Harper Steele, joten Will on aina ollut Harperin ystävä.

Hän oli kuitenkin myös sellaisen hahmon ystävä,

josta en pidä ja jota en nyt tarvitse.

Pääsin kuin pääsinkin lennolle.

Kaikki on valmiina.

Moni meistä ei tiedä, miten kuuluu toimia.

Meidän ystävyytemme ja suhteemme on nyt tuntemattomilla vesillä.

Nähdään pian.

Will valitsi ihan omituisen tapaamispaikan.

Ehkä julkkis vain välttelee nähdyksi tulemista.

Mitä helvettiä?

Löysit perille.

Kiitos, että tulit. - Mikä paikka tämä on?

Van Dortlandtin golfkenttä.

Hei vain, kamu. - Mitä kuuluu?

Muistan tämän paikan. Pelasimme täällä golfia pari kertaa.

Minulla on edelleen New Yorkin golfkortti.

Pelataanko kierros? - Pelataan.

Voi jessus.

Näytät muuten hyvältä. - Kiitoksia.

Hieno takki.

Olen taitava pakkaaja. Kas näin.

Kyllä se siellä pysyy.

Mahtava auto.

Millainen ajettava tämä on? - Hirveä.

Aivan kauhea.

Vuorattu nukkamatolla. Ylellistä. - Niinpä.

Menoksi.

1. PÄIVÄ

Ennen lähtöä haluan käydä aamiaisella lasteni kanssa.

Sen jälkeen lähdetään ajamaan.

Mukavaa nähdä lapsesi taas pitkästä aikaa.

Hei vaan.

Huomenta.

Mitä kuuluu? - Kiva nähdä.

Milloin tapasimme viimeksi?

Me tapasimme SNL:ssä ehkä kolme tai neljä vuotta sitten.

Ennen koronaa.

Olen tuntenut teidät ihan pienistä asti.

Sinulla oli joskus pikkuinen saksofoni. - Oliko?

Aloit esittää jotain...

Perhebändi soittelee

Ai?

Osaatko soittaa saksofonia? - Minäkin soitin jotain pientä.

Te kaksi vain tuijotitte. "Tuo ei ole hauskaa eikä taitavaa."

Nyt tuli pulma.

Listalla on kreikkalainen munakas ja ateenalainen munakas.

Hei vain. Joko haluatte tilata? - Kyllä.

Mitä saisi olla?

Onko teillä tsatsikia?

On toki, tämähän on kreikkalainen ravintola.

Tsatsikia kaikille. - Ei kaikille.

Kiitoksia. - Kiitos.

Mitä...

Onko siis niin, että sanotte Harperia edelleen isäksi?

Sanomme häntä papaksi.

Pappa.

Muuten sanotte häntä naiseksi. - Niin.

Sanomme häntä isäksi tai papaksi, koska hän itse toivoi niin.

Kerroitko asian heille kasvokkain?

En. - Mekin saimme sähköpostiviestin.

Olin hakemassa pikaruokaa, kun sain sen.

"Voihan paska, tämä pitää lukea rauhassa."

Kun äiti ja isä erosivat, saimme jo tietää jotakin.

Harper ilmoitti, että saattaisi käyttää naisten vaatteita. Eihän siinä mitään.

Sen jälkeen hän kertoi, että alkaisi elää naisena.