The Inhabitants

Kultsi, aiotko olla siellä koko illan? -Tulen ihan pian.

Ettei ole edes telkkaria!-Älä valita. Minusta täällä on idyllistä.

Eikö tämä olekin ylin kerros? -On kai.

Kylpyhuoneessa kuului jotain narinaa.

Tämä on vanha talo. -Niin tietysti.

Mennäänkö antiikkikauppaan huomenna? -Haluan mennä noitamuseoon.

Kaikkihan menevät sinne. -Niin, mutta kun nyt olemme täällä...

Hyvä on, noitamuseoon sitten. -Kiitos.

Kaikkea mitä kultani haluaa.

Mutta nyt ruvettiin nukkumaan. Meillä on aikainen herätys.

Hyvää yötä.

Dan, löysitte siis tänne. -En eksynyt tällä kertaa.

Vaimoni Jessica-Gretchen. -Hauska tavata lopultakin.

Tässä on Rose-täti, omistaja. -Anna ja Jessica Coffey.

He tulivat katsomaan taloa. -Hei, kyllä on ihana talo.

Antakaa anteeksi. Hänelle on vaikeaa antaa yritys muille hoidettavaksi.

Ymmärrätte varmastikin. -Totta kai.

Talolla on ikää yli 350 vuotta.

Se on New Englandin vanhimpia taloja.

Niiltä ajoilta kun ensimmäiset uudisasukkaat tulivat.

Vaatii se vähän korjaamista, mutta sehän on vain viehättävää.

Kaunis näköala. -Totta.

Eikö olekin hienoa? -On.

Yläkerrassa on iso makuuhuone ja kolme vierashuonetta.

Miten kauan täällä on ollut B ja B? -40 vuotta. Ihan alusta asti.

Miksi paikka halutaan myydä? -Setäni kuoli vuosi sitten.

Täti yritti hoitaa tätä itse, mutta se oli liian rankkaa.

Eikö heillä ole ollut työntekijöitä? -Ei, he tekivät kaiken itse.

Setä oli kätevä mies. Hän halusi tehdä asioita itse.

Mikä tädin kohtalo on? -Palvelutalo.

Löysimme ihanan paikan muutaman kilometrin päästä.

Varoitan teitä. Yläkerrassa vallitsee lievä sekasorto.

Mitä aiotte tehdä kaikille huonekaluille?

Sisältyvät hintaan. Olisi liian iso työ viedä ne pois. Ne kuuluvat tänne.

Mitä mieltä olet? -Onko meillä varaa?

Kyllä se järjestyy... Lupaan sen.

Hyvä on, tehdään se. -Ihanko totta?

Jos uskot, että se onnistuu. -Tiedän sen.

Rakastan sinua. Tästä tulee loistavaa.

Menen sitten kirjoittamaan paperit valmiiksi.

Oli ilo tehdä kauppoja kanssanne. -Samat sanat. Kiitos.

Onneksi olkoon. -Kiitos.

Tiedän, että on hullua pyörittää B ja B:tä.

Mutta olet haaveillut siitä kauan.

Tiedän, mutta nyt tämä on meidän yhteinen unelma.

Olen täysin samaa mieltä.

Kun seuraavan kerran tulemme tänne, tämä on kotimme.

Kulta, minne tämä kuuluu? -Keittiöön.

Keittiöön? Okei. Wiley, tule.

Loistavaa. Kulta, puhelin toimii.

Haluatko papukaijamerkin siitä? -Se olisi loistavaa.

Tilaa sitten jotain ruokaa. Minulla on nälkä.

Miltä maistuu? -Ihan hyvältä.

Joko lasit on otettu laatikosta? -Ei vielä.

Nämä saavat kelvata. Madame.

Malja...uudelle kodillemme ja yritykselle.

Onpa tämä tyylikästä.

Haluatko kuulla onnennumeroni? -Haluan lukea mitä minä sain.

"Muista rakkaimmat haaveesi tulevaisuudessa."

Ja "ongelmat kasaantuvat"...

Mitä? -Niin.

Kulta, mihin aikaan herätys huomenna?

Aikaisin. Kuudelta.

Hyvä. Syödään aamiainen sängyssä. Lettuja vai vohveleita?

Lettuja.

Väsyttää. -On ollut pitkä päivä.

Mitä?-Katson vain kauniin vaimoni sööttiä takapuolta.

Eikö jätetä tämä huomiseen?

Tiedätkö säännöt? Uudelle talolle on annettava nimi sängyssä.

Muuten iskee kauhea epäonni.

Myöhemmin. -Mitä?

Niin, minua väsyttää. -Vai tuollaista temppua sinä yrität.

Mutta muistuta minua, että öljyän sängyn vieterit myöhemmän varalle.

Hikisiä unia, kulta. -Hikisiä unia?

Olet julma. -Niin, mutta rakastat minua.

Hei.

En muistanut aamulla, missä olemme. -Tähän tottuminen kestää vähän aikaa.

Mitä asialistalla on ensimmäisenä?

Tapahtuuko mitään? -Ei.

No niin... Entä nyt? -Ei.

Entä nyt? -Joo, se se on.

Tuo on siis keittiö.

Tämä on vähän mystinen.

Se on tehty nyt.-Hyvä. Autatko minua muutaman laatikon kanssa?

Ehkä. -Tule.

Dan?

Oletko täällä?

Kulta?

Hei.

Mitä tämä kaikki on? -En tiedä.

Jonkinlainen varasto kai.

Peeveli. Katso tätä tuolia.

Eikö se tuoli ole? Mikä se on? -En tiedä. Sinuna en koskisi mihinkään.

Miksi siinä on tällaiset remmit?

En tiedä. Sano sinä. -Enhän minä tiedä.

En minä tiedä. Sinä olet meistä se fiksumpi.

Siitä sen sai, että lykkäsi sitä.

Hyvää yötä, hurmuri.

Dan, Dan, herää.

Jestas sentään, herätin teidät.

En tiedä, miten hän oli tullut. Heräsimme, ja hän oli makuuhuoneessa.

Selvä. Ei, ei. Minä soitan.

Ne lapset... Pitäkää huolta lapsista.

Mieheni Norman. Ihana, ihana Norman.

Tätä tietä, rouva Stanton. -Siinä on kiva tyttö.

Olen hyvin pahoillani. Hän oli ilmeisesti vain kävellyt ulos.

Ja käveli tänne saakka, vai? -Niin, hän osaa tien.

Hän muistaa tämän paikan. Hän tuli varmaankin metsän halki.

Ilman kenkiä... Miten pitkä matka se on?

Heillä oli aina vara-avain ulkopuolella. Sillä hän pääsi sisälle.

Pitäisiköhän teidän vaihtaa lukot?

Gretchen sanoi, ettei hänellä ole lapsia.

Mistä hän sitten puhui? -Hän on vanha ja höperö.

Minulla on tunne, että me käytämme jotenkin häntä hyväksi.

Sinähän näit hänet. Hän ei käsittänyt, missä hän oli.

Jollemme me olisi tulleet tänne, joku toinen olisi.

Olemme ainakin kunnon ihmisiä.

Odota vähän. -Joo.

Haloo? Hei, Roger...

Se oli Roger. Hän haluaa, että menen käymään Chicagossa.

Luulin, että olet täällä vielä koko ensi viikon.

Minun pitää ikävä kyllä tavata joku asiakas. Se on hyvin tärkeää.

Olen pahoillani.

Ajan kaupunkiin ostoksille. Tarvitsetko sinä mitään?-En.

Selvä. Nähdään pian.

Mistä olet saanut tuon kummallisen kirjan? -Ei se kummallinen ole.

Se on kirjastosta. Tiedäthän...

Siitä isosta rakennuksesta jonka hyllyillä on kirjoja.

Siitä paikasta, jossa on sanoja paperilla? -Juuri niin.

Miksi haluat lukea sen? -En tiedä.

Haluan tietää enemmän paikkakunnan historiasta.

Jos vaikka joku vieraistamme kysyisi siitä.

Fiksua.

Katso, tämä talo!

Sen rakensi Arthur March vuonna 1665. Hän valmisti vankkureita.

Siitä syystä nimi. Fiksua.

Olet ihan torvi! -Tiedän.

Hänen vaimonsa Lydia toimi kätilönä ensimmäisille uudisasukkaille.

Aika hurjaa.

Kulta, kuuntele!

Kun outo kulkutauti iski siirtomaan lapsiin, siitä syytettiin Lydiaa.

Häntä syytettiin noidaksi.

Hän sai hirttotuomion 1669.

Kuvittele! Joku saa flunssan, ja siitä syytetään jotain naista.

Mitä? -Rakastan feministiäni.

Olet niin hyvä että. -Niin, mutta se on turhauttavaa.

Rakastan sinua. Tule nopeasti takaisin. -Tulen kyllä.

Hei sitten, Wiley. Nähdään.

Wiley? Lähdetäänkö kävelylle? Hyvä.

Mennään.

Wiley?

Wiley, tänne!

Hei, mitä kuuluu? Onko se sinun koira? -On.

Mikä sen nimi on? -Wiley.

Olet sen majatalon omistaja, etkö olekin? -Tarkoitatko vaunuvajaa?

Niin, missä se noita asui.

Haluatko? -Ei, kiitos. Minä en tupakoi.

Minun pitää mennä nyt. Mieheni huolestuu muuten.

Päästä nyt koirani irti. -Joo.

-Kiitos. -Mennään.

Nähdään.

Tule, Wiley.

Wiley, tule nyt.

KÄTILÖ JA NOITA NOITAOIKEUDENKÄYNTI

"Siirtokunnan menetetyt lapset"

"Lydia Marchin hirttämisen jälkeen katosi monta lasta."

"Lydia oli hoitanut lapsia siitä kun ne olivat sylivauvoja."

Wiley? Wiley! Tule tänne.

Wiley, tule.

"Lydian kuoleman jälkeen lapset menivät metsään etsimään häntä."

"Kuin Lydia olisi kutsunut heitä haudan tuolta puolen."

Outoa.

Haloo?

Haloo?

ITÄINEN HUONE

Oletko varma? -Olen. Se soi.