Dead Souls

Suomennos ja oikoluku: horge

17 VUOTTA SITTEN

- Oletko kunnossa, äiti? - Vain hieman mahakipua.

- Pitäisitkö vauvaa silmällä, kun menen maate? - Kyllä.

Kaikki on hyvin.

Hyvää yötä, pikku veli.

Anna minulle voimaa, herra.

- Benjamin? - Niin. - Jokin on vialla, minun täytyy mennä sairaalaan.

- Et voi mennä sairaalaan, kultaseni. - Miksen?

On viimeisen vaiheen aika.

Mitä oikein puhut?

Elizabeth? Daniel?

Mikä hätänä?

9-1-1, missä on hätätilanne?

Daniel.

- Olen pahoillani, Bryan. - Anna vauva minulle, Daniel! Tämä täytyy päättää!

Daniel.

Daniel, tämä on ainoa keino.

Meidän kaikkien hyväksi.

Et ymmärrä.

Missä hän on, Daniel!

Haloo? Onko ketään kotona?

Herra Conroy.

Hyvä Jumala.

Olin väärässä. On vielä yksi.

NYKYPÄIVÄ - Vanhempani sekosivat, kun huomasivat, että hain osavaltion ulkopuolelta, -

mutta mitä siitä, heillä ei ole mitään sanomista siihen, mitä teen.

Olet niin onnekas. Antaisin mitä vain, päästäkseni pois täältä.

- Mitä, määrääkö Jumalan äiti Mary yhä? - Hänen mielestään colleget ovat -

- moraalisesti korruptoituneita pesimäpaikkoja. - Niin ovatkin.

Helkkari. Ei vieläkään mitään.

- Synttärilahja. - Kateellinen.

- Mitä? - Lopulta äiti alkaa huomata.

Älä viitsi, ei huomaa.

- Hän kotona pian, joten sinun täytyy lähteä. - Miksi?

Koska sinä tiedät, etten saisi tuoda kavereita kylään, erityisesti sinua.

Tule.

- Tyypillistä. - Mikä?

- Oletko koskaan ollut ajatellut, ettei hän elätä sinua? - Tietenkin.

- Anna kun katson kännykkääsi nopeasti. - Tiedät, ettei minulla ole.

- Aivan, minkähän takia? - Koska ne aiheuttavat aivosyöpää.

Bingo. Näetkös, aivan kuin olisit outo pieni klooni.

Näkemiin, Scott.

Palattuani löydän teidät pitämästä kammottavaa hotellia sivutien varrella.

Hanki TV.

- Tässä on Andrew Judson. - Hei, herra Judson, Johnny tässä, John Petrie.

- Kyllä, olenkin odottanut soittoasi. - Tässä taitaa olla jonkinlainen virhe.

- En tunne ketään Benjamin Conroyta. - Se ei ole virhe.

Herra Conroyn kiinteistö on testamentattu sinulle 18. syntymäpäivästäsi lähtien.

- Mikä oli muutama päivä sitten. - Kyllä, mutta taas...

Kiinteistön arvo on huomattava. Minun pitää käydä kaikki läpi itse.

Miten pian pääsisit tulemaan Wellfieldiin?

Siinä se juttu onkin, en voi vain lähteä.

Herra Judson, soitan teille takaisin.

Hei, äiti.

- Uusi lääkärikö? - Törmäsin Helen Sampsoniin tänään -

ja hän kertoi tyttärelleen määrätystä uudesta lääkkeestä ahdistuneisuuteen -

ja lievään masennukseen. Tohtori Webster sanoi, että minun on vaarallista -

ottaa Klonopinia ja Valiumia. Joten menin Helenin lääkärille ja...

- Hän enemmän kuin mielellään määräsi sitä. - Sepä hienoa.

Se oli viimeinen kerta kun tapasin sen puoskari Websterin.

- Hei, äiti, voinko puhua yhdestä asiasta? - Jos kyse on taas collegeen menosta, -

voit lopettaa. Ne yhteissuihkut ovat vain valtion hyväksymiä -

- homoseksuaalikylpylöitä. - Ei. Ajattelin jos voisin mennä...

Kirkkoon? Älä luule, etten tiedä kauanko viime ripittäytymisestäsi on.

Ei, äiti, tähän kaupunkiin.

Se on nimeltä Wellfield. Se on Mainessa.

- Anteeksi? - Sain kirjeen tänään ja...

Et mene mihinkään, kuuletko? Minä olen äitisi ja teen säännöt täällä.

- Niinpä ei sanaakaan enää. - Mutta... - Ei sanaakaan enää.

Kuka on Benjamin Conroy?

- Oletko sinä Maryn poika? - Kyllä. - Haluan pitää häntä muutaman päivän -

perusteellisemman psyykeen arvioinnin takia.

Joka, usko pois, kuulostaa paljon pahemmalta kuin se on.

- Muutaman päivänkö? - Kyllä.

Herra Judson?

- Näytät hieman eksyneeltä. - Ei, pärjään kyllä.

Oletko varma siitä?

- Etsiskelen tätä asianajajan toimistoa. - Herra John Petrie, -

- se on tuolla kadunkulmassa. - Hienoa, kiitos. - Annan sinulle hyvän neuvon, -

käänny ja palaa takaisin tuohon junaan.

- Miksi niin tekisin? - Kuuntele häntä, onko selvä? Kukaan ei halua sinua tänne.

Kaikki on ollut hyvin täällä 17 vuoden ajan.

- Sinulla ei ole oikeutta palata ja kaivella menneisyyttä! - En tiedä, mistä puhut.

- Anna hänen mennä, Mack. - Jotta asia olisi selvä, -

et kuulu tähän kaupunkiin. Ymmärrätkö?

Tapaillaan.

Olen iloinen, että pystyit tulemaan tänne niin nopeasti.

Mitä nopeammin saamme asiat rullaamaan, sitä nopeammin pääsemme pankkiin.

Sopiko äidillesi, että tulit tänne?

Hänellä ei ole oikeastaan mitään sanomista siihen, mitä minä teen.

- Herra Judson, minulla on silti muutama kysymys. - Perillä ollaan.

Katso sitä.

Sinulla on talo täällä, lato takana.

Tontti venyy kauaksi tuonne metsään kattaen noin 50 hehtaaria.

- Herra Judson... - Minulla on jo kehittäjä, joka on odottanut vuosia -

saadakseen tontin käsiin. Niinpä pystyin neuvottelemaan hyvän hinnan.

Odottaa hyväksymistäsi.

- Voisitteko odottaa hetken. - Kyllä, mistä on kyse?

- Kuka on Benjamin Conroy? - Anteeksi, luulin, että tiesit.

- En. - Sinun pitäisi todella puhua äitisi kanssa tästä.

- Usko minua, se ei ole minun asiani. - Minä yritin, eikä hän kertonut minulle.

- Lisää syitä olla sekaantumatta tähän. - Yritän vain selvittää, miksi olen täällä.

Koska olet Conroyn perheen lähiomainen.

Lähiomainen? Oliko Benjamin kuten serkku tai jotain?

- Ei serkku. - Mikä sitten?

Benjamin Conroy oli sinun isäsi.

Tiesin, että tässä täytyi olla virhe. Isäni nimi oli Ed Petrie, -

- hän kuoli vuosia sitten. - Äitisi oli Benjamin sisko.

Hän adoptoi sinut perheesi kuoltua.

- Mahdotonta, Muistaisin sellaisen. - Olit vasta vuoden ikäinen.

Olen pahoillani, että sait tietää sen näin.

En tiedä, kuinka kesy se on. Painu pois täältä! Mene!

- Oletko kunnossa, se ei satuttanut sinua? - Olen kunnossa.

Mennään katsomaan taloa.

Kytkin sähkön päälle esitelläkseni ostajille.

Pyysin myös antiikkikauppiasta tekemään tarjouksen, -

olettaen, että haluat myydä huonekalut. Miinus pieni prosenttiosuus palkkiostani.

- Onko tämä perheeni? - Luulisin niin.

Mitä heille tapahtui?

- Herra Judson? - Totta puhuen, en tiedä paljoakaan siitä.

Jonkinlainen onnettomuus.

Kello on neljä, joten meidän täytyy lähteä.

- Nyt jo? - Kyllä.

Tilukset tehtiin alun perin vuonna 1816.

Silloin se oli 161 hehtaaria. Tämä oli alunperin maatila.

Varasin sinulle huoneen hotellista läheltä toimistoani, joten tavataan -

huomenaamulla ja käydään läpi paperityöt.

Itse asiassa ajattelin jääväni tänne hieman pidemmäksi aikaa.

- Käykö se? - Se on sinun talosi, -

- mutta en ehdottaisi alkaa kaivelemaan siellä. - Miksei?

Siellä ei ole hygieenistä.

Haluaisin jäädä. Tarkoitan, että jään.

Hyvä on. Tässä on korttini, -

taksipalvelun numero. Soita heille, kun olet valmis, -

olettaen, ettet ole saanut jonkin sortin hepatiittia siihen mennessä.

- Nauti. - Kiitos. - Kai.

Ai niin, Johnny, hyvää syntymäpäivää.

Hienoa.

- Haloo? - Hei, John, Andrew Judson tässä.

- Soitin vain, että tiedät linjan tulleen takaisin päälle. - Selvä.

- Kiitos, herra Judson. - Onko kaikki hyvin?

- Kaikki on hyvin. - Selvä, soita, jos tarvitset jotain.

- Teen sen. - Nähdään huomenna.

Kuulostaa hyvältä. Kiitos.

Haloo?

Bryan Conroy.

Kuka siellä ylhäällä on?

Haloo?

- Voinko auttaa sinua? - Anteeksi, että säikytin sinut.

En uskonut kenenkään tulevan takaisin, joten tavallaan hätäännyin.

- Selvä. - Vaikka sinä se taisit törmätä minuun, -

- joten mielestäni minun ei pitäisi pyytää anteeksi. - Minä en törmännyt sisään...

- Et ihan koputtanutkaan, vai koputitko? - En koputtanut...

Nyt kun olemme todenneet sen, olen yläkerrassa.

- Kuka sinä olet? - Minun pitäisi kysyä sinulta samaa.

- Joo, mutta tämä on minun taloni. - Ja?

- Etkö etsi huonetoveria? - En aivan, minun pitäisi myydä tämä huomenna.

Jos en erehdy, tuo on sinun tapasi sanoa, että minun täytyy lähteä.

- Tavallaan, anteeksi. - Ei huolta.

Miten vain.

- Odota vähän. - Ei, kiitos.

- Onko sinulla nimeä? - En ole kulkukissa.

- Tietysti minulla on nimi. - Mikä se on?

- Emma. - Emma, minä olen Johnny.

- Varmasti oletkin. - Oletko asunut täällä? - Niinkin voisi sanoa.

- Miksi? - Tämä on ollut hylättynä vuosia, luulin, ettei kukaan välittäisi.

- Mitä, oletko karannut tai jotain? - Jotain.

- Onko sinulla paikkaa, mihin mennä? - Selvä, riittää.

- Mitä? - Kysymykset, onko selvä? - Anteeksi, en odottanut kenenkään olevan täällä.

Minä lähden, joten voit teeskennellä, ettei tätä koskaan tapahtunutkaan.

- Emma. - Mitä?

Näyttäisitkö minulle paikkoja, ennen kuin lähdet?

- Uskon, että voit hoitaa sen ihan itse. - Ole kiltti?

- Arvostaisin todella sitä. - Kai minä voisin.

Alamme varmaan kellarista. Näin lamppuja siellä jokin aika sitten.

- Kauanko olet ollut täällä? - En tiedä, päivän pari. Varo askeleitasi.

En uskonut todistavani tuhlaajapojan paluuta.

- Mitä oikein puhut? - Etkö sinä ole kauan sitten kadonnut Conroy?

Tiedätkö, kuka minä olen?

Koko kaupunki tietää, kuka sinä olet. Tai ainakin he luulevat tietävänsä.

Miksi he tietävät minusta?

Taas kysymyksiä.

Hei, Johnny.

- Anteeksi. - Rentoudu.

- Voisin olla täällä vielä muutaman tunnin, jos haluat jäädä. - En tiedä.

Totta puhuen, seuralle olisi käyttöä. En tunne ketään täältä.

Ei kai minulla ole muutakaan tekemistä.

- Älä sano, että täällä majailee joku muukin. - En.

Onko täällä ylhäällä ketään?

- Yläkerta on tyhjä. - Ovi näyttää lennähtäneen auki.

Johnny, uskotko sinä aaveisiin?

Sinun pitäisi nähdä ilmeesi juuri nyt.

Emma.

- Voit polttaa talossa, jos haluat. En välitä. - Hiljaa, minä en polta.

Anna vauhtia.

- Oletko ollut ladossa? - Ällöä, en.

Saan jäykkäkouristuksen pelkästä katsomisestakin.

Mitä aiot tehdä, kun olet myynyt tämän paikan?

Lähden varmaan kaupunkiin, päättääkseni koulun.