Frozen Planet

JÄINEN PLANEETTA

Yli kolmannes planeetastamme on jäässä.

Silti Arktis ja Antarktis ovat meille yhtä outoja -

kuin vieraan planeetan pinta.

Niiden olot ovat äärimmäiset.

Ikijäästä, joka sisältää lähes 80 % planeettamme makeasta vedestä -

jäisiin metsiin, jotka kiertävät koko maapalloa.

Nämä paikat ruokkivat mielikuvitustamme kuin satujen maisemat.

Niitä hallitsevat jäiset muodostumat.

Sekä jäätymisen että sulamiset vaiheet.

Tämä on planeettamme viimeinen aito erämaa, ja se on alkanut muuttua -

juuri kun olemme alkaneet ymmärtää sitä.

MAAN ÄÄRET

Napaseudut ovat planeettamme kylmimpiä seutuja.

Tuuli yltää 90 metriin sekunnissa, ja lämpötila voi pudota −70 asteeseen.

Vain sitkeimmät selviytyvät näissä oloissa ympäri vuoden.

Mutta suurin haaste näissä äärioloissa ei ole kylmyys -

vaan äärimmäisyydestä toiseen vaihtuvat vuodenajat.

Napatalvi on pitkä yö. Aurinko pysyttelee poissa puolikin vuotta.

Ainoa valo tulee merkillisestä napailmiöstä: revontulista.

Mutta tämä loistava näytös ei lämmitä. Elämä joutuu odottamaan lämpöä.

Palatessaan aurinko laukaisee suunnattoman muutoksen -

kun jää alkaa sulaa.

Napakevät tarjoaa elämälle lyhyen mahdollisuuden.

Kesällä aurinko ei laske. Se valaa lämpöään ympäri vuorokauden.

Nyt on aika pariutua ennen kuin aurinko katoaa.

Syksyllä navoille jäävät vain sitkeimmät. Jää kiristää otettaan.

Maa ja meri sulkeutuvat pitkän napatalven ajaksi.

Kunnes aurinko jälleen kerran palaa.

On arktinen kevät.

Matkamme alkaa planeettamme huipulta, jäätyneestä merestä -

joka ympäröi pohjoisnapaamme.

Merijää on vain muutaman metrin paksuista.

Se on Arktiksen suurpedon koti.

Jääkarhu-uros etsii itselleen kumppania.

Naaraita on harvassa.

Ja jää, jolla se kävelee, sulaa ja häviää pian.

Sillä on hetki aikaa löytää itselleen kumppani tässä jäisessä erämaassa.

15 km:n päässä on naaras ilman pentuja.

Juuri mitä uros etsii.

Se tuntee naaraan hajun jo kaukaa.

Jännittävä mahdollisuus.

Naaras lähettää oikeita viestejä.

Uros seuraa naaraan jälkiä, ettei kadottaisi sen reittiä.

Lumessa on helpointa edetä jälkiä seuraamalla.

Tämä takaa-ajo voi kestää päiviä.

Lopulta uros saa naaraan näkyviinsä.

Etsintä on vihdoin päättynyt.

Naaraalle, joka on puolet uroksen painosta, tämä on hermoja kutkuttavaa.

Uros voisi halutessaan vaikka tappaa naaraan.

Mutta uroksella on muita suunnitelmia.

Ja naaras on valmiina ja halukas.

Se johtaa uroksen korkeammalle paikalle.

Parittelevat jääkarhut kaipaavat rauhaa. Ne poistuvat jäältä -

ja nousevat kukkuloille välttääkseen muut mahdollisesti häiritsevät urokset.

Harva on todistanut tätä hetkeä.

Urokselle se on ainoa herkkä hetki sen muuten yksinäisessä elämässä.

Mutta se ei kestä kauan. Kilpaileva uros on myös tuntenut naaraan hajun.

Kosiskelu saa jäädä. Uroksen on taisteltava oikeuksiensa puolesta.

Se ajaa haastajan matkoihinsa kummankaan loukkaantumatta.

Mutta verisempiä taisteluja on tulossa.

Toinenkin taistelu voitettu, vaikka lievästi loukkaantuneena.

Uros kiirehtii takaisin, mutta naaras näyttää menettäneen kiinnostuksensa.

Jääkarhu-uros ei anna helposti periksi.

Se seuraa naarasta kaikkialle ja parittelee, kun naaras sallii -

ja vahtii naarasta koko ajan.

Kahden viikon ajan uros torjuu monet kilpailijat, mutta se käy voimille.

Uros on näännyksissä mutta varma siitä, että on yksin saanut omistaa naaraan.

Pariskunnan on aika erota.

Naaras synnyttää pennut yksin yhdeksän kuukauden kuluttua.

Nämä kaksi eivät ehkä koskaan enää tapaa.

Uros palaa jäiselle merelle jatkamaan yksinäistä elämäänsä.

Juuri parahiksi. Jää sulaa pian sen tassujen alta.

Joka kevät Jäämeri käy läpi ihmeellisen muodonmuutoksen.

Euroopan laajuinen merijää sulaa paljastaen rikkaat vedet.

Lyhytpyrstöliitäjät matkaavat 15 000 km tänne Australiasta.

18 miljoonaa vierasta pimentää taivaan. Planeetan suurin merilintuparvi.

Ryhävalaat tulevat päiväntasaajalta syömään Jäämeren rikkaisiin vesiin.

Niiden valtavat pyrstöt ovat viiden metrin levyiset.

Vain yhdellä pyrstönnostolla valas saa kylliksi vauhtia alaspäin -

päästäkseen krilli- ja silliapajille.

Liitäjät seuraavat jättiläisten perässä.

Kesällä tänne tulevat saavat olla mukana huikeissa juhlissa.

Mutta hyvät ajat eivät kestä kauan. Sen napaseutujen asukkaat tietävät.

Siirryttäessä Jäämereltä etelään ensimmäisenä tulee vastaan Grönlanti.

Maailman suurin saari.

Nimestään huolimatta Grönlanti on enimmäkseen valkoinen.

Sitä peittää kuusi kertaa Britannian kokoinen jääpeite.

Keskellä saarta jää on lähes 3,2 km paksu.

Se on paljas, hiljainen maailma.

Safiirinsiniset sulat vedet ovat ensimmäinen merkki -

dynaamisen prosessin käynnistymisestä.

Järvi syntyy muutamassa päivässä, laajenee kilometrien levyiseksi -

ja alkaa tulvia yli äyräidensä.

Vesi leikkaa tiensä jään läpi.

Vesi etenee jääsuiston halki kuin veri kylmäverisen hirviön suonissa.

Liikkeellä olevan hirviön.

Varoituksetta vesi yhtäkkiä syöksyy avoimeen kuiluun.

Se putoaa 1,5 km kohtisuoraan jääpeitteen alle.

Tällä vedellä on yllättävä vaikutus.

Se toimii voiteena jään ja kallioperustan välissä.

Koko jääpeite on nyt liikkeessä.

Se liukuu hiljalleen kohti merta.

Tämä Jakobshavns Isbræ on maailman nopeimmin liikkuva jäätikkö.

Se liikkuu jopa 40 metriä päivässä.

Edetessään se tuhoaa tieltään kaiken.

Se raivaa tiensä halki Grönlannin vuoristojen matkallaan kohti merta.

Nopeutettuna nämä jääjoet näyttävät virtaavan kuin sulat joet.

Tämä valtava voima leikkaa vuoria ja tasoittaa mantereita.

Jää on matkansa viimeisessä vaiheessa.

Kun se lisää vauhtiaan, sen keskustaan avautuu valtavia halkeamia.

Nyt se on meressä. Miljoonat jäätonnit menettävät kallioperustansa.

Jotain on pakko tapahtua.

Nämä jääputoukset antavat aavistuksen siitä, mitä on tapahtumassa.

Halkeama syvällä jäätikössä.

Valtava jäävuori on syntynyt.

Tämä satoja metrejä pitkä jäälohkare -

saa suurimmankin ihmisrakennuksen näyttämään pieneltä.

Joka vuosi Grönlannin jäätikkö synnyttää tuhansia jäävuoria.

Niiden lukumäärä kasvaa ilmaston lämmetessä.

Jäävuorten lohkareet koristavat Arktista kuin jääveistokset.

Jää vapauttaa mereen myös valtavia määriä kylmää, makeaa vettä.

Grönlannin sulamisvesi vaikuttaa merivirtoihin.

Ne puolestaan vaikuttavat koko maapallon sääjärjestelmään.

Arktis on lähempänä kuin kuvittelemmekaan.

Se käsittää kolmen väkirikkaan mantereen pohjoisimmat osat.

Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan.

Ensimmäinen paljas maa matkallamme etelään on puuton erämaa -

eli tundra.

Joka kevät eläimiä vaeltaa etelästä rikkaille laidunmaille -

jotka kevät paljastaa.

Karibulle ajoitus on tärkeä.

Jos se tulee liian varhain, talvimyrsky voi tappaa.

Jos se tulee liian myöhään, se ei saa tarpeeksi ravintoa talven varalle.

Etelämpänä kumaraiset, lumipeitteiset hahmot merkitsevät tundran päättymistä.

Ensimmäinen paikka matkallamme, jossa on kylliksi lämpöä ja vettä -

niin että puiden on mahdollista kasvaa.

Elämä täällä on niin vaikeaa, että voi viedä satoja vuosia -

ennen kuin taimesta on kasvanut kitukasvuinen pensas.

Mutta pienetkin puut voivat tarjota väijytyspaikan petoeläimille.

Pohjois-Kanadan sudet ovat maailman suurimpia ja vahvimpia.

Ne ovat lähdössä saalistamaan.

Laumassa on 25 sutta. Ne tarvitsevat melkoisen saaliin.

Nämä biisonit ovat eteläisiä serkkujaan isompia -

Pohjois-Amerikan suurimpia maaeläimiä.

Keskinäinen kamppailu on muotoillut susi- ja biisonisukupolvia niin -

että ne molemmat ovat nyt oman lajinsa vaikuttavimpia.

Biisonit eivät viivy kauan puiden lomassa. Ne eivät ole siellä turvassa.

Sudet lähestyvät mutta menettävät tilaisuutensa väijyä metsikössä.

Niiden saalis on nyt aukealla ja turvallisesti ryhmässä.

Saadakseen saaliin susien on tehtävä yhteistyötä.

Ne saartavat lauman ja koettavat hajottaa sen.

Mutta biisonit ovat vaarallisia. Pysyessään laumassa ne ovat turvassa.

Sudet häiritsevät laumaa ja koettavat irrottaa saaliikseen pienehkön biisonin.

Biisonit ryhmittyvät pikkubiisonien ympärille sarvet tanassa.

Sudet koettavat saada yhden biisonin erkaantumaan.

Mutta osat vaihtuvat, ja sudet joutuvat perääntymään.

Sudet keskittyvät lauman häntäpäähän. Biisonit joutuvat pakokauhuun.

Nuori biisoni jää jälkeen.