Rascal

Kauan sitten, poikavuosieni Wisconsinissa, -

uusi ystävä astui elämääni ja vei sydämeni.

Mietin sitä usein nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, -

ja muistelen niitä hyviä aikoja, jotka elimme yhdessä.

Vähän aikaa se oli melkein perheemme jäsen -

enkä unohda sitä koskaan.

Yritän kertoa siitä niin, että se tuntuu teistäkin todelliselta.

Muistatteko viimeisen koulupäivän jännityksen, -

kun kukaan tuskin malttoi odottaa päästäkseen -

nauttimaan edessä olevasta laiskasta kesästä.

Tänä kesänä äitini myös opettaa minulle -

ompelukoneen käytön ja miten vuokakakku tehdään.

Kuulostaa kiinnostavalta kesältä, Sarah.

Antakaahan, kun mietin.

Kenet olen unohtanut?

Lucyn tietenkin.

Lähdemme lomani ajaksi New York Cityyn.

Vai niin...

Elizabeth-tätini vie meidät Woolworth Buildingin huipulle, -

Keskuspuistoon, Grantin haudalle ja Metropolitan-museoon!

Sepä jännittävää. Entä...

Menemme Bostoniin, Bunker Hilliin ja Paul Reveren taloon.

Jos kerrot kaiken nyt, sinulla ei ole mitään kerrottavaa syksyllä.

Niin, neiti Whalen.

Entä sinä, Sterling?

Hei. Liity mukaan.

Anteeksi, neiti Whalen.

Millaista jännitystä sinä aiot herättää tänä kesänä?

Työskentelen kanoottini parissa.

Kanootin? Sitäkö tämä esittää?

Kyllä. Isäni teki tämän suunnitelman.

Intiaanit käyttivät sellaisia.

Todella vaikuttavaa.

Meillä on vähän aikaa, joten haluan toivottaa teille mukavaa kesää.

Älkää ottako mukaan kirjoja, joita teidän ei pitäisi.

Lähetän teille postikortin!

Mitä muuta aiot tehdä tänä kesänä kanoottisi lisäksi?

Menetkö isäsi mukaan jollekin hänen retkistään?

Hän menee yksin. Hän myy kiinteistöjä kaikkialla.

Kun sellaista tekee, ei halua lasta vaivoikseen.

Ymmärrän. Et ole kuitenkaan yksin.

Sisaresi Theo on huolehtinut asioista äitisi kuoleman jälkeen.

Niin. Mutta hänen on mentävä huomenna Chicagoon.

Hei, neiti Whalen. Mukavaa kesää.

Minä työskentelen kirjastossa.

Voit poiketa sinne.

Wowser, miten jakselet, poika?

Älähän nyt. Hyppää sisälle.

Isä! Hei, isä.

Sterling!

Mitä kuuluu?

Hyvää. Theo pelkäsi, ettet tulisi kotiin ajoissa.

Theon pitäisi jo tietää. Tulen aina kotiin.

Hyppää kyytiin! -Entä polkupyöräni?

Haemme sen myöhemmin. Näytän sinulle jotain Koshkonong-järvellä.

Mikä tuo mielestäsi on? -Ruskeailves?

Aika hyvä arvaus.

Taidat arvata jotain.

Pantteri?

Ilves. -Ne oleilevat Kanadassa.

Tämä on täällä. Ainakin tällä hetkellä.

Jälkien tekemisestä ei ole neljää tuntiakaan.

Niistä päätellen se on hyvänkokoinen.

Siinä se on.

Tuon haluat muistaa, poika.

Se lienee ensimmäinen ilves täällä 40 vuoteen.

Mitä se tekee näin kaukana kotoa?

Se on kai vaeltelija. Kuten minä.

Wowser!

Kuka teki sen? -Viljelijän vaimo Minnesotassa.

Kerroin pojastani, joka pitää omenapiirakasta.

Hyvää, eikö olekin?

Yöhaukkoja.

Niillä on todella kiire.

Preeriakehrääjäkö?

Kyllä. Erikoinen lintu. Ainakin minun mielestäni.

Äidilläsi ja minulla oli tapana kuunnella preeriakehrääjiä.

Silloin aikaa tuntui olevan loputtomasti.

Jos olisin tiennyt ajan vähyyden, olisin kuunnellut häntä.

Hän halusi, että rauhoittuisin, -

lopettaisin maatilojen huutokauppojen etsimisen...

...vuokraisin toimiston täältä -

ja tulisin kotiin illalliselle aina enkä joka toinen viikko.

Ajattelin, että tekisin sen... jonakin päivänä.

Tiedäthän, Sterling, -

naisten on vaikea ymmärtää, millaisia jotkut miehet ovat.

Tuolla ilveksellä on varmasti vaimo Kanadan metsissä -

ja illallinen odottamassa.

Vaimo varmaan miettii, miksei se tule kotiin kuudelta kuten muut.

Isä?

Niin?

Etkö ole koskaan yksinäinen? -En. Mietin miljoonia asioita.

Kilometreittäin maata katsottavana, ihmisiä joille puhua.

Kalastelua sunnuntai-iltapäivänä.

Yksinäinen on vain se, joka ei voi elää itsensä kanssa.

Maailma on iso ja suurenmoinen.

Sen läpi kulkee vain kerran.

Olisi kamalaa tulla tien päähän -

ja tajuta, ettei ole pysähtynyt haistelemaan kukkia.

Ilves!

Mitä se jahtaa? -Metsämurmelia tai jotain.

Päästä se!

Lopeta, sanoin jo!

Nyt näet, mistä se tappeli.

Sait ansiosi mukaan, kovis.

En tiedä, miksi se on kiinnostunut pesukarhuista.

Se tulee toimeen haisunäädän kanssa, mutta pesukarhu on erityinen.

Meidän on aika mennä kotiin. Tulehan, Wowser.

Se on ohi. Emme voi tehdä mitään.

Mikä sinua vaivaa?

Katsohan, mitä jäi jälkeen.

Miksi sen emo jätti sen? -Emo ei ehkä tajunnut sitä.

Emo ei huomaa ennen kuin laskee kaikki.

Sitten tämä on menetetty.

Niin. Siltä näyttää.

Sitä ei tarvinnut sanoa.

Päätimme, ettei pikku kaveria voinut jättää yksin, -

ei sen ikäistä, kun ilves oli lähistöllä.

Sitä paitsi me tunsimme olevamme vastuussa siitä.

Minun koirani oli häätänyt sen emon tiehensä.

Wowser ei tainnut tajuta sitä, -

mutta siitä lähtien se joutui jakamaan huomioni.

Niin se siis tapahtui.

Sinä erityisenä kesäkuun päivänä avuton orpo astui elämääni.

En tiennyt, miten paljon se merkitsisi minulle -

tai mitä harmeja se aiheuttaisi.

Osoittautui, että olin kohdannut hahmon -

persoonallisuuden, raitahäntäisen ihmeen.

Annoin sille nimeksi...

Rascal.

Rascal.

Päivänä, jona tulimme kotiin Rascalin kanssa, -

muistan Walt Dabbettin menneen ajelulle Stanley Steamerillaan.

Isästä hän oli kerskuri, muttei pohjimmiltaan huono kaveri.

Cy Jenkins oli naapurimme talon takana, -

ja hän vietti enemmän aikaa maissitilkullaan -

kuin kemikaalikaupassaan.

Onko kukaan kotona?

Tämä oli sisareni Theo sellaisena kuin hän oli silloin.

Hän oli tullut kotiin lomalle huolehtimaan meistä -

ja hän näytti uskovan, että hänen piti olla huolissaan minusta -

enemmän kuin oli mielestäni tarpeen.

Toinen naapurimme, Garth Shadwick, rakasti hevosia.

Se kai oli sopivaa, sillä hän omisti valjaskaupan.

Päivää, Garth.

Päivää!

Rauhoitu, senkin kirottu! Tulehan, poika.

Garthilla oli ravuri nimeltä Donnybrook, -

hermostunut, ärtyisä eläin.

Isä sanoi, että se saattaisi voittaa ravit joskus, -

jos se pitäisi kaikki jalkansa maassa samanaikaisesti.

Miten matka sujui, Will?

Oikein hyvin. Sain uuden perheenjäsenen.

Tuo se tänne ja esittele herra Jenkinsille.

Se on pesukarhu. -Niin näkyy olevan.

Garth! Tulepa tänne.

Häivy! Senkin kerskuri.

Mikä hätänä, herra Jenkins?

Pesukarhut ovat tuholaisia ja tietävät harmeja.

Minä opetan sitä. -Kesytät sen.

Mukava nähdä sinut taas, Willard. Mitä tuo meteli tarkoittaa?

Katso.

Sehän on pesukarhu!

Niin. Sen nimi on Rascal.

Entä minun kanani? -Entä maissipalstani?

Minä kesytän sen.

Sanoin ihan samaa.

On toinenkin pulma. Hambone jahtaa pesukarhuja.

Niin, mutta uskon, että se käyttäytyy kunnolla -

niin kauan kuin Wowser on lähellä.

Anteeksi.

Emme halua olla kohtuuttomia, mutta asia on niin.

Tämä ei onnistu!

Tuhoeläimet ovat tuhoeläimiä. Ei niitä voi kesyttää.

Ei ikimaailmassa!

Ota se kiinni, Sterling! Tuo hevonen pelkää perhostakin.

Olen täysin ymmälläni.

Sen piti jahdata pesukarhuja.

Tällä kertaa minulla oli suurenmoinen matka.

Kevät pohjoisessa on todella jotain.

Tuo tuoksuu hyvältä.

Hyvä on.

Antaa palaa, kun olet valmis, Gridley.

Isä...lomani on lopuillaan. Minun on mentävä töihin maanantaina.

Lähden aamujunalla Chicagoon.

Onko se ongelma?

Mitä me teemme Sterlingin kanssa?

Mitäkö teemme hänen kanssaan? -Niin!

Mitä hänelle tapahtuu, kun lähden ja sinä olet ties missä?

Sterling osaa huolehtia itsestään.

Hän on vain poika. Et voi jättää häntä yksin.

Miksen? Tein sen jo.

Luulisi, että olen jo ennättänyt tottua tapoihisi.

Kirjoitin kaiken muistiin.

Pesula hakee pyykit keskiviikkona.

Herra Pringle tuo ruokaostokset kahdesti viikossa, sanomalehti on...

Olisit ryhtynyt kersantiksi.

Tarvitsemme taloudenhoitajan. -Minkä takia?

Huolehtimaan talosta. Ilmoitin lehdessä ja sain nämä vastaukset.

Halusin haastatella heitä itse, mutta siihen ei ole aikaa.