The Dinner (I nostri ragazzi)

Helvetti, etkö näe? Punainen palaa.

Saamarin kännykkä... - Käsi alas.

Ajoit päin punaista.

Anna olla, isä. Minua pelottaa.

Vieläkin kännykkä kädessä. Ajoit päin punaista. - Pyysin anteeksi.

- Mulkku vain puhuu kännykkään. - Rauhoitu.

Aja sivuun, niin selvitetään tämä. - Isä.

Mitä sinä riehut? Puhun kännykkään. - Aja sivuun.

Näytät pojallesi huonoa mallia. - Älä sotke poikaani tähän.

Turhaan riehut. - Paskiainen.

Kehtaat vielä nauraa. Tapan sinut.

Älä, isä.

Lopeta.

Älä.

Mitä helvettiä sinä teet? - Tule ulos.

Hakkaan... - Rauhoitu!

- Näytän sinulle. - Lopeta.

- Avaa! - Isä!

Seis, olen poliisi!

Olen poliisi!

Hän halusi tappaa minut!

En ole tehnyt mitään!

Seis!

Auta.

Minuun sattuu.

Sattuu.

LAPSEMME

- Päivää. Miten täällä voidaan? - Hyvin.

Mikäs sinun nimesi on?

Onko poika ujo?

Agilulfohan sinun nimesi on. - Ei vaan Funisbondo.

Funisbondo.

- Onko hän syönyt tänään? - Vähän.

Näköjään grillikanaa ja ranskalaisia.

Joudut vielä sairaalaan. - Lopettaisi jo tuo typerä tohtori.

Sinulle osui pahin mahdollinen. - Miten tämä nuorimies voi?

Paremmin. Hieron hänen jalkojaan kuten neuvoitte. - Se tekee hyvää.

Saadaan vähitellen pikkumies jaloilleen.

Vai mitä, Stefano?

Näkemiin.

Tohtori.

Hän ei vielä liikuta jalkojaan. - Odotellaan.

- Leikkaus sujui hyvin. - Miksi hän ei puhu?

Sokki on ollut lapselle raju.

Poiketkaa luonani, niin selitän pari asiaa.

- Tippuu aika hitaasti. - Näin on hyvä.

Kolleganne taisi loukkaantua. Tarkoitin vain... - Olkaa huoleti.

Täällä ei loukkaannu kukaan.

Kuulitko, kuinka lääkärikin kutsui sinua pikkumieheksi?

Luoti tunkeutui rinnan läpi ja mursi selkänikaman.

Sen seurauksena syntynyt verenpurkauma painaa selkäydintä.

Siksi Stefano ei liikuta jalkojaan.

Onneksi selkäydin ei ole vioittunut.

Odottelemme purkauman häviämistä -

ja leikkaamme murtumakohdan uudestaan.

- Toipuuhan hän täysin? - Tietenkin.

Stefano on vahva lapsi.

Pikkumies.

Älkää itkekö.

No niin, mitä sovimme?

En kestä tätä enää.

Teidän pitää olla rauhallinen, niin poikakin on rauhallinen.

- Kai te leikkaatte hänet? - Tietenkin.

Älkääkä itkekö pojan nähden. Teidän on näytettävä vahvalta.

Naurakaa, jutelkaa hänelle.

Sitä Stefano tarvitsee.

Pian hän alkaa myös puhua.

Hyvä on.

Menen hänen luokseen.

Pistäydyn kohta.

- Iltaa. - Mitä kuuluu?

Hyvää, kiitos. - Vaimoni?

- Nukuttaa lasta. - Koska syödään?

Heti kun haluatte. - Toisitteko työhuoneeseeni ihan kohta?

- Sopii. - Kiitos.

Hei.

Joko hän nukkuu?

Nukahti juuri.

Hei, kulta.

Et päässytkään päivällä. - Tuli viime hetken este.

Opettaja on mukava, iäkkäämpi. - Parempi niin.

Mainio tarhapaikka. Heidän metodistaan kohistaan liikaa.

Eihän me olla Manhattanilla. - Pääasia, että tyttö viihtyy.

Niinpä. - Syön työhuoneessa ja lopetan yhden jutun.

Sitten ollaan yhdessä.

Hyvä on. Odotan.

Hei, Sofia. Syön Michelellä.

Hienoa, saan siis syödä yksinäni.

Ei sinulla olisi savuketta, Benny? - Ostaisit joskus itse.

Poltan yhden kuukaudessa. - Minun tupakoitani.

Anna, kiitos.

- Kerro terveisiä. - Ok. Moi.

Ei.

- Laura! - Niin, rouva?

- Menisit sinä. - Hyvä on.

- Benny! - Setä!

- Mitä kuuluu? - Ihan hyvää.

- Syötkö kanssamme? - Joo.

- Miten menee? - Hyvin. Entä itselläsi?

Hieman väsyttää.

Hei, kulta. Michele on huoneessaan.

- Toin viiniä. - Hyvä, kiitos.

Sinulla meni myöhään. - Poikkesin äidin luona.

Soitti taas hädissään, vaikka voi minua paremmin. Olen naatti.

Vielä yövuoro edessä. - Eikö sen pitänyt olla huomenna?

Huomenna illastetaan Massimon kanssa. - Oi ei, olin jo unohtanut.

Ei mennä, aina niin tylsää. - Kerran kuussa.

Vaihdettaisiin edes ravintolaa. 10 vuotta samassa paikassa.

Tykkäät kuitenkin. Syödään hyvin. - Takuulla sillä rahalla.

Veljesi on aina niin innoissaan.

Saa esittää viiniasiantuntijaa.

Entäs rouva? Jutellaan hänestä. - En minä hänestä halua puhua.

Mitähän hänellä on yllään? - Kysytäänkö Bennyltä?

Benny!

- Niin? - Ei mitään.

Toope.

Katso.

- Nyt se hakkaa. - Auts.

Katsoin yhtenä päivänä Jack Ashtonia.

Tyyppi sai 20 kertaa kunnolla nyrkistä köniinsä. - Mahtavaa.

Oletko nähnyt sen, joka ottaa sähköiskuja nänneihinsä? - En.

Ihan seko. Kokeilisit sinäkin.

Näytä, että uskallat. - Ei, kiitos. Kokeile itse.

- Katso! - Nyt se tappaa.

- Mahtaa sattua. - Anteeksi.

Pöytä kutsuu.

- Tullaan. - Lähden sairaalaan.

Oletko kipeä? - Hyvä vitsi. Mitä te katsotte?

- Next stopia. - Eli?

Mieletön nettisarja. Tapetaan sikana mutta siististi.

Mielenkiintoista. Onko läksyt tehty?

Huomaan.

Sairaalakeikka.

- Mikä kiire sinulla on? - Syömään!

Ilmassa on jotain.

Kamala hoppu.

- Kello on jo yhdeksän. - Siirry.

Haluan katsoa.

Meillä jyllää demokratia.

Hyvä on.

- Minne panin sen? - Pois edestä.

En löydä kännykkää. - Ole kiltti. Varmaan laukussasi.

- Onko kännykkääni näkynyt? - Laukussa.

Katsoisit välillä jotain muuta.

Vaikka Päivää oikeussalissa tai Naistappajia. - Se onkin hyvä.

- Niinpä. - Oikeasti.

Minä menen.

Pirauta, jos löytävät jonkun.

Iltaa, tohtori.

Mitä sinä vielä tähän aikaan ylhäällä teet?

En saa unta, kun äiti kuorsaa.

Äkkiä sänkyyn, hoitaja tulee.

Kun side otetaan pois, näenkö kuten ennen? - Paljon paremmin.

Jos äitisi kuorsaa, teet näin, niin hän lopettaa.

Mene nukkumaan.

Hyvää yötä.

- Iltaa, tohtori. - Iltaa, Sandra.

Sen pojan valtimon pullistuma johtuikin kipulääkkeestä.

En tajua, miksi lääke vaihdettiin. - Tutkin pojan.

- Miten Stefano voi? - Hyvin.

Äitikin nukkuu viimein hieman.

Annoin hänelle rauhoittavaa. - Tuota en sitten kuullut.

Mitä minä sanoin?

Michele?

Michele, tuletko jo?

Voin vielä pahoin. - Kätesi kramppaa tuota menoa.

Keksitään jokin syy, ettei päästä.

- Eikä. - Olet kultainen.

Niin kaikki väittävät.

Ihan tyhmä koko illallinen. - Hänelle se on tärkeä.

- Sinulle ei. - Teeskentelen.

- Eikä maksa mitään. - Älä...

Tuo sattuu. - Veljesi on pakkomielteinen hullu.

Pelkään häntä. Hirvittää ajatellakin.

Ajanko parran? Mitä sanot?

Sanon, ettet kuuntele. - Menen parturiin.

Kasvakoon.

Ansaitset tuommoisen veljen. - Tuo aamutakki pukee sinua.

Miksi et tulisi illalliselle? Ärsyttäisit Sofiaa.

Hullu!

Hullu.

Sait kahvin aikaiseksi. Onneksi olkoon. - Hyvää tulikin.

- Maista vaikka. - Ei kiitos.

- Hei, muru. - Miten meni?

Ihan normaalisti. - Normaalin hyvin vai normaalin huonosti?

Ruoka on valmista. Syö kun haluat.

Normaalin hyvin?

Toivotaan.

Näkemiin.

Näkemiin, kiitos.

Iltaa.

- Oliko teillä varaus? - Nimellä Lauri.

- Asianajaja Lauriko? - Hänen pätkä veljensä.

- Tarkoitin... anteeksi. - Kunhan pilailin.

Iltaa, tohtori.

- Iltaa. - Rouva.

Heille on varattu pöytä lasimaalauksen vierestä.

- Olkaa hyvä. - Tyttö on uusi.

Joko veljeni tuli?

- Eipä tietenkään. - Tulen heti.