The Reckoning

Tositapahtumien inspiroima.

ENGLANTI, 1665 Suuren ruttoepidemian vuosi

Rutto on levinnyt kaikkialle maahan, tappanut kymmeniä tuhansia

ja tuhonnut perheitä ja yhteisöjä.

Vain harvat onnekkaat säästyvät hitaalta ja tuskalliselta kuolemalta.

Pelon ja vainoharhaisuuden kourissa

ihmiset alkavat syyttää rutosta paholaista apureineen.

Noidanetsijät, Jumalan uskolliset, hyödynsivät taikauskoa

ja saivat oikeuden pidättää, kuulustella ja teloittaa

kaikki noituudesta epäilemänsä.

Se on upea.

Tein tämän sinulle.

Kun en ole vartioimassa teitä, hän hoitaa sen.

Kuten aina.

Enkö saa sinua jäämään?

Kunpa voisinkin.

En pidä siitä, kun olet poissa. Varsinkaan näinä aikoina.

Minä palaan pian.

-Siinä kaikki. -Hyvä.

Kiitos, Ben.

Kippis.

Joseph!

-Tilanomistaja! -Kuinka perheesi jakselee?

Hyvin. Näinä aikoina sekin riittää.

Näinä aikoina en jättäisi Gracen kaltaista naista yksin.

-Minä voin sytyttää piippusi. -Kiitos.

Anna hänen olla, Leonara. Hän on naimisissa.

-Joseph? -Kaikki hyvin, kulta. Nuku vain.

Älä tule lähemmäs.

Alkaa pelottaa. Mikä on?

Älä koske minuun!

Se on se tauti.

Kuumetta vain. En halua, että sinä ja Abi saatte sen.

Selvä.

Haen metsästä seljanmarjaa ja siankärsämöä ja teen vahvistavan juoman.

Sen pitäisi auttaa kuumeeseen.

Grace.

Grace.

Minä rakastan sinua.

Palaan pian.

Anteeksi. Tilanomistajalla olisi asiaa.

-Tilanomistajalla? -Rva Haverstock.

Ette yleensä tee kotikäyntejä.

Kuulin huhuja, että miehenne joutui taudin uhriksi.

Viikatemies korjasi hänet liian varhain, mutta Herran tiet ovat tutkimattomat.

-Totta. -Entä te itse ja lapsi?

Pitää odotella eristyksissä ja rukoilla, että Herra meidät säästi.

Entä jos niin käy? Ette kai aio jäädä tänne?

Hauras nuori nainen yksin näin syrjäisessä paikassa.

En ole yksin. Minulla on tyttäreni ja töitä tehtävänä. On kestettävä.

Ymmärrän. Voinette siis maksaa maanvuokran.

Ellette voi maksaa viikon sisään, menetätte kaiken.

-Sympatianne on liikuttavaa. -Varokaa kieltänne, nainen.

Osoitan sympatiaa, kun haluan. Tämä on liikeasia.

Kaikilla on elämässä asemansa, ja te olette minua alempana.

Tulen takaisin. Jos vielä olette elossa, odotan koko summaa.

Muussa tapauksessa lähdette.

Älkää huoliko. Saatte kyllä rahanne.

Tällä kertaa se tapahtui.

Olen aivan varma.

-Varma mistä? -Että olen raskaana.

-Mistä sen muka tiedät? -Vain nainen tietää nämä asiat.

Tule.

-Kate? -Grace?

-Ei hätää. Meillä ei ole oireita. -Ei ehkä silti kannata...

-Luojan kiitos. -Sama se...

-Pelkäsimme pahinta. -Kiva nähdä, että olet terve.

Otan osaa Josephin takia. Hän oli hyvä ystävä.

Kiitos, Morton. Hyvä kuulla.

-Minne olet menossa? -Kaupunkiin.

Se on liian vaarallista. Tauti riehuu siellä!

-Hän on menossa kaupunkiin. -Miksi moista hullua halajat?

En voi muutakaan. Yksi asia hoidettavana.

Jätä Abi minulle. Ratsasta nopeammin ja pääset pikemmin kotiin.

Hyvä on.

Sinä ja Morton olette olleet minulle perhettä aina tulostani asti.

Kuule sisarellista neuvoani ja pidä kiirettä.

Kuoleman varjo vaanii kaupungin yllä.

En viivy kauempaa kuin on tarpeen.

Palaan ennen pimeän koittoa.

-Herra Tuttle? -Kyllä vain.

Ette tunne minua, mutta olitte mieheni Joseph Haverstockin ystävä.

Niin olin. Pitikin käydä niin.

-Otan osaa. -Hän oli kai aina reilu teitä kohtaan?

Menkää asiaan, rva Haverstock.

En haluaisi tätä, mutta en voi kääntyä kenenkään muun puoleen.

Tarvitsen rahaa. Pienen lainan.

Ymmärrän.

En voi auttaa teitä.

Mutta... tilanomistaja häätää meidät, ellen voi maksaa.

-Kovia aikoja. -Pitääkö rukoilla?

Rukoilu ei auta.

Tauti saa ihmiset pelkäämään.

He näkevät paholaisia sängyn alla ja halkovajassa.

Molly Prior pidätettiin kaksi päivää sitten noituudesta.

-Hän on harmiton vanha nainen. -Hän tunnusti kaiken.

Saatte neuvon, koska Joseph oli ystäväni eikä ansainnut moista kuolemaa.

Lähtekää kaupungista, kun vielä voitte.

Kun Joseph kävi täällä, mitä silloin tapahtui?

Hän jätti viljat ja joi kolpakon tavalliseen tapaan.

Mutta täällä oli taudinkantaja.

Joseph joi väärästä kolpakosta.

Pieni sekaannus,

ja siitä hetkestä hänen päivänsä olivat luetut.

Näittekö tämän?

-Kuulin siitä. -Keneltä?

Tilanomistajalta tietenkin.

Tee niin kuin täytyy, kulta.

Grace?

Huomenia, rva Haverstock.

-Haluatte kai rahanne. -Ei hätiä. Saanko tulla peremmälle?

Tekee aina vaikutuksen, kuinka niin moni pärjää näin vähällä.

Kuinka teillä menee? On varmaan ollut vaikeaa näissä olosuhteissa.

Pärjäämme kyllä.

-Olisiko juotavaa? -Vain olutta.

Kylmä olut istuisi hyvin.

Lapsi parka. Ei ole helppo varttua ilman isää.

Menetin äitini pienenä,

ja siksi luonteestani taitaa puuttua hellämieliset tunteet.

Ikävä kuulla. Äidistänne, siis.

Ei, hän oli huora.

Isä löi hänet hengiltä kattilalla, koska hän katsoi toista miestä.

Kiitos. Häätöpuuhista tulee jano.

Tässä olutrahaa vähäksi aikaa.

Ainakin kolmeksi kuuksi.

Vaikuttavaa.

Entä sen jälkeen? Tekö muka viljelette ja samalla hoidatte lasta?

-Me pärjäämme. -Ei siitä mitään tule.

Lykkäätte vain vääjäämätöntä.

Toiset kolme kuukautta.

Onko nyt hyvä?

Ei teidän tarvitsisi. Voimme päästä sopimukseen.

Voitte maksaa vuokran toisella tapaa.

-Toisella tapaa? -Turha tässä sanoja väännellä.

Saitte rahanne. Olkaa hyvä ja lähtekää.

Olisit onnellinen. Luuletko, että tarjoan tätä kaikille?

Irti minusta!

Älkää koskeko minuun!

Näin, kuinka näyttelit pehmeitä muotojasi Josephille kuin akanaa koukussa.

Viekoittelit hänet mehevällä pillullasi.

Lopettakaa!

Tunnethan minut? Ja rakastat sitä.

Inhotatte minua!

Ulos täältä!

Sinulla ei ole varaa olla kranttu miehesi epäonnen jälkeen.

-Ulos! -Sopii pakottaa.

Et anna helpolla periksi. Pidän siitä.

Noin on parempi. Mene polvillesi.

Rentoudu. Voit jopa nauttia siitä.

Ja nyt ala painua!

Pois tieltä, pikku paska!

Tämän saat maksaa, portto.

Tule.

He tappoivat hänet.

-Mitä sinä puhut? -En ole kertonut sinulle äidistäni.

Olin vielä pieni.

Hänet vietiin sapattiaamuna.

Isä yritti estää heitä, mutta ei mahtanut mitään.

Sitten saimme kutsun Blackthornin linnaan kuulemaan tuomiota.

Koko kylä oli paikalla. Liian vaarallista olla tulematta.

Tuomari ja noidanetsijä Moorcroftin pelossa.

-Sälytätkö häpeän tyttäresi harteille? -Älä koske häneen!

Tunnusta sitten, tai tuomitsen sekä hänet että sinut.

-Kai minä sitten tunnustan. -Anteeksi kuinka?

Minä tunnustan, kirottu!

Moorcroft julisti äitini noidaksi ja tuomitsi kuolemaan.

Polttakaa hänet.

Minä en ymmärtänyt, mitä tapahtui.

Tajusin vain, että he veivät äitini.

Anteeksi, Grace. En ollut kyllin luja.

Älä pelkää.

Lupaa aina pitää puolesi. Älä anna kenenkään sanoa, kuka olet.

Viekää hänet pois.

Minun ole katseltava...

...kun hänet poltettiin elävältä.

Olisi pitänyt kertoa sinulle. Ansaitset tietää, kuka olen.

Minä tiedän, kuka olet

ja minä rakastan sinua.

Tämä, me...

Se on ainoa, mikä on tärkeää.

Sinä ja vauva olette arvokkainta, mitä minulla on.

Teen mitä vain suojellakseni teitä.

Tiedän.

Äitisi...

-Hän oli syytön. -Sama se. Hän tunnusti.

Se tekee hänestä noidan.

Tuttle! Olut ja vähän äkkiä.

-Oliko rankka päivä? -Varo häpeämätöntä kieltäsi.

Kunhan kysäisin.

Se perhanan Haverstockin nainen.

Olin vain hakemassa vuokraa. Hän kävi raivoissaan kimppuuni.

-Ei siis tykkää sinusta. -Näkyy naamasta.

Sanakin vielä!

Tekin maksatte vuokranne pian. En haluaisi korottaa sitä.

Sama koskee kaikkia. Minä omistan teidät. Muistakaa se.

Tahdon vain kysyä, tietääkö joku miten Josephin oikein kävi?

Nainen väittää taudin korjanneen, mutta entä hän itse ja vauva?

Sanon vain sen, että siellä ovat pahat henget töissään.

Näin hänet kaupungissa hiljan. Käyttäytyi kovin omituisesti.

Hän ja Molly Prior olivat läheisiä.