The Invisible Man

IPING -1 KM

Kaksikymmentä.

Kuulitko rouva Masonin pikku Willystä?

Lähetti pojan kouluun ja löysi hautautuneena kolme metriä lumen alta.

- Miten hänet saatiin ylös? - Paloauto tuli paikalle.

Työnsivät letkun lumeen, pumppasivat sisäänpäin ja imivät hänet ulos.

Napakymppi.

Haluan huoneen, jossa on takka.

- Jenny? - Niin?

Eräs herra täällä haluaa huoneen, jossa on takka.

Mitä, huoneen?

Niinhän minä sanoin.

Ei ole yhtään valmiina, ei tähän aikaan vuodesta.

Meillä ei tavallisesti ole vieraita kuin kesällä.

Voit laittaa yhden huoneen kuntoon.

- Hyvä on, herra. Minnie. - Niin?

- Haluan myös oman olohuoneen. - Selvä, herra.

Tulisitteko tänne päin?

Tämä on kylmin talvi vuosikausiin.

Kaikki lampaat ja lehmät on laitettu pariksi viikoksi sisään.

Ressukat. Ei korren kortta vihreää ruohoa.

Voitte olla likinäköinen, muttette myöskin kuuromykkä.

Saanko ottaa takkinne ja hattunne kuivattavaksi keittiössä?

Ette.

Pidän ne mieluummin ylläni.

Hyvä on. Huone on pian lämmin.

Minulla on matkatavaroita asemalla. Voidaanko ne noutaa?

Haetutan ne huomenna. Aiotteko jäädä vähäksi aikaa?

Aion.

- Eikö niitä voi saada tänä iltana? - Ei tänä iltana.

Hyvä on sitten.

Tuokaa minulle ruokaa.

Ihan heti.

Sanokaa minun sanoneen, hän on rikollinen karkuteillä.

Höpö höpö. Hän on lumisokea. Pitää laseja säästääkseen silmiään.

Ole kuitenkin varovainen, ja laita rahasi lukkojen taakse.

Pullo Bass-olutta, Herbert.

Ole hyvä.

Toivottavasti hän on vähän puheliaampi tällä kertaa.

Inamsenne.

- Onko tuohon oveen avainta? - Avainta?

En ole koskaan nähnyt.

En usko, että siihen oli avainta, kun tulimme tänne.

Haluan olla yksin, eikä minua saa häiritä.

Pidä huolen, ettei teitä häiritä.

Sinappi.

Sinun hitautesi ajaa minun perikatoon.

Annat minun viedä hänelle ruoan ja unohdat sinapin.

Ja hän haluaa olla yksin.

Taas sama juttu.

Sanoinhan, ettei minua saa häiritä.

Tuon vain sinappia. Unohdin sen.

Anteeksi.

Kiitos.

Oletteko ajanut niillä liukkailla teillä?

Voitte ottaa takkini ja kuivata sen.

Selvä.

- Ei hattua. - Selvä.

Siteissä, aivan päälakeen asti. Korvienkin ympärillä.

- Oliko verta? - Ei. Ei verta.

Näyttää joltain kaamealta on nettomuudelta.

Kolautti päänsä vankilan muuriin yli kiivetessään.

Isä.

Älä häiritse minua, Flora, kun työskentelen.

- En kestä enää. Meidän on tehtävä jotain. - Minkä suhteen?

- Jackin suhteen. - Hän tulee takaisin. Älä huoli.

Isä, laske tuo kamala vehje alas ja kuuntele.

On kulunut jo kuukausi eikä mitään ole kuulunut.

Hänen viestinsä oli selvä. Hän sanoi, ettemme kuule mitään vähään aikaan.

Oli hyvä mennä pois päättämään koe.

- Millainen koe, isä? - Joku hänen omansa.

Minulla oli illalla kamala tunne, että hän on hirveässä pulassa.

Hei, Kemp. Flora on huolissaan Griffinistä.

Ei ihme. Voisi edes kirjoittaa.

On se outoa.

Kun ottaa huomioon, että hän oli sinulla töissä.

Annoin hänelle luvan tehdä omia kokeita vapaa-ajalla.

Ja häipyä milloin huvittaa?

Mitä sillä on väliä, jos hän on pulassa?

Autoni on ulkona. Voit levätä hetken, jos tulet ajelulle.

Jospa hänen huoneessaan olisi papereita?

Hänen on täytynyt järjestää matkansa.

Siellä voi olla kirjeitä.

Hän jätti vain palaneita papereita takkaansa.

Hän oli niin outo ennen lähtöään.

Niin kiihtynyt ja hermostunut. Eikä silti selittänyt mitään.

En ole koskaan nähnyt häntä sellaisena.

Hän kertoi minulle aina niin mielellään kokeistaan.

Hän sotkeutui asioihin, joihin ei sovi puuttua.

- Mitä tarkoitat? - Isäsi on tiedemies.

Hän on saanut selville ruoan säilytyksestä enemmän kuin muut.

Jackin ja minun tehtävänä oli auttaa häntä. Ihan tavallinen homma.

Ei ole romanttista, mutta säästää satoja kuolemalta ja vatsakivulta.

Mihin ei sovi puuttua?

Hän toimi salassa. Piti tavaroita laboratoriossa kaappiin lukittuna.

Hän avasi sen vasta kun oli teljennyt oven ja vetänyt kaihtimet.

Tavallisten tiedemiesten ei tarvitse teljetä ovia ja vetää kaihtimia.

Ei hän sinusta välitä, Flora.

Hän ei koskaan välitä muusta kuin koeputkista ja kemikaaleista.

Kuinka hän saattoi lähteä sanaakaan sanomatta?

Flora, rakas. Anna minun kertoa tunteistani.

En voi tehdä mitään ennen kuin tiedän.

Jätä minut rauhaan. Kuinka sinä voit?

Sen voi peruuttaa, typerys.

Se täytyy voida peruuttaa.

- Mitä nyt? - Lounaanne.

- Viekää se pois. - Ette kai te sitä kylmänä halua?

Luuletteko, että aion kantaa tarjottimia edestakaisin kaiken päivää?

Lounas on yhdeltä ja kello on yksi.

Ulos täältä.

Hän ei jää tämän katon alle, ei enää hetkeksikään.

Paiskasi tarjottimen kädestäni ja kirosi minulle.

Tekee olohuoneestani apteekin.

Tahroja matolla.

Ja maksu on viikon myöhässä.

Mene sanomaan, että jos hän ei lähde tunnin kuluessa,

kutsumme poliisit.

Ja vie hänelle hänen laskunsa.

Kolme puntaa kymmenen sillinkiä.

Mene nyt.

Annetaan olla vähän aikaa, että rauhoittuu.

Tee se nyt. Suojalasit ja apteekit.

Jos et potki häntä pihalle, minä lähden itse,

ja nyt olen tosissani.

Koko päivän työ meni hukkaan

tyhmän naisen takia.

Se täytyy voida peruuttaa.

Luoja ties, sen on oltava mahdollista.

Jospa vain saisin olla rauhassa.

Kuulkaas, herra, tämä ei enää vetele.

Rikoitte vaimon parhaat posliinit, vuokra myöhässä.

Lähtekää.

Odotan rahalähetystä, herra Hall.

Maksan heti, kun se tulee.

Sanoitte niin viime viikolla.

Tulin etsimään rauhaa ja yksityisyyttä.

Teen vaikeaa koetta.

Minun on edottomasti saatava olla yksin. On kyse elämästä ja kuolemasta.

- Te ette ymmärrä. - Ymmärrän hyvinkin.

Ette maksa. Ja mikä pahempaa, ajatte ihmiset pois talostani.

Minä olen ollut vakavassa onnettomuudessa.

Se turmeli kasvoni ja vaikutti silmiini.

En tarkoita sitä, vaan sitä,

kuinka heittelette tavaroita lattialle ja kiroatte.

Ei tule mitään, teidän on lähdettävä.

Rukoilen teitä, antakaa minun jäädä.

Vaimo sanoo lähtevänsä, jos te ette, joten sen on oltava te.

No niin, autan teitä pakkaamaan.

Älkää koskeko siihen ja menkää ulos.

Kuulkaas nyt. Onko tämä minun taloni vai teidän?

Mitä te teette?

Apua. Poliisi.

Hän on raivohullu.

Mene hakemaan poliisi.

Älä nyt itke. Ei hänellä ole hätää.

Hän on kunnossa. Älä itke.

- Suu kiinni. - Älä itke.

- Tule, Jaffers. - Mitäs täällä tapahtuu?

Se on se suojalasipäinen vieras. Hän on seonnut.

Pahoinpiteli rouva Hallin ja melkein tappoi tämän miehen.

- Missä hän on? - Ylhäällä olohuoneessa.

Siellä hän on, olohuoneessa. Hän on murhanhimoinen.

Anna sen olla.

Pysykää te lapset siellä.

Pysykää ulkona.

- Mitäs täällä tapahtuu? - Pysykää siellä.

Ai minäkö? Tiedättekö, kenelle te puhutte?

Viimeisen kerran, jättäkää minut rauhaan.

Vai viimeisen kerran?

Olette syyllistynyt pahoinpitelyyn.

Nyt tulette asemalle minun kanssani.

Tulkaa rauhallisesti, jollette halua käsirautoja.

Pysykää siellä. Ette tiedä, mitä teette.

Tiedän kyllä. Tulkaa nyt.

- Ottakaa hänet. - Putkaan vain.

HYVä On, typerykset.

Omapa on syynne.

Kaikki olisi onnistunut, jos olisitte jättäneet minut rauhaan.

Olette saaneet minut raivon partaalle kurkkimalla avaimen reiästä

ja tuijottamalla verhojen raosta.

Ja nyt saatte kärsiä sen vuoksi.

Olette pakahtua uteliaisuudesta saada tietää, kuka minä olen.

Hyvä on. Minä näytän teille.

Tässä on teille matkamuisto.

Ja yksi sinulle.

Näytän teille kuka olen ja mitä olen.

Katsokaa. Hän on syöpynyt ihan tyhjiin.

Mitäs tykkäätte?

- Se oli kauheaa. - Mikä hätänä?

- Jaffers, mitä ajattelet? - Hän on näkymätön,

se tässä hätänä on.

Jos hän saa loputkin vaatteet pois yltään, emme ikimaailmassa saa häntä kiinni.

Tulkaa.

Omapa on syynsä, mokomat maalaistollot.

Tämä vähän järisyttää heitä.

Jotain huomionarvoista.

Myös mukava iltasatu lapsille, jos sellaista pyytävät.

- Käsirautoihin. - Miten voin panna paidan käsirautoihin?

Pian. Tartu häneen kiinni.

Oletteko nyt tyytyväisiä, senkin tollot?