Attica

Syyskuun 9. vuonna 1971-

-Attican vankilan asukkaat valtasivat vankilan.

Kyseessä oli USA:n historian suurin vankilakapina.

TORSTAI, päivä 1

ATTICAN VANKILA

Atticassa saattoi aina tapahtua jotain.

Asukkaat olivat väsyneitä.

Valheisiin, lupauksiin.

Olimme väsyneitä.

Joku löi vartijaa. Sen jälkeen peli oli ohi.

Helvetti repesi.

Kuulin metallipajaan sireenien äänen.

Mietin, mistä on kyse.

Olin suihkussa, tietysti märkänä.

Paikka oli sekoamassa.

Yhtäkkiä metallipajan ovi aukesi.

Tyypit juoksivat sisään putkineen ja veitsineen.

Yhtäkkiä kaikki juoksentelivat ympäriinsä.

Aloin nähdä kasvoja rikkinäisten lasien läpi.

He sanoivat: "Ota avaimet!"

Vartijoita hakattiin.

Kaikki hallintoon kuuluvat, jotka jäivät käsiin-

joutuivat hakatuksi.

Sain hakata niitä, jotka hakkasivat minua.

Olin nyt tappajien seurassa.

Me vastaan hei.

Menin mukaan miettimättä.

En ollut miettijä.

Rökitin poliiseja, se tuntui hyvältä.

Se olisi loppunut. He olivat lukittuina-

-ja Times Square, eli kontrollihuone, oli lukittu.

Mutta vangit menivät sinne ja alkoivat jyskyttää portteja.

Vangit tapasivat Times Squarella.

Vankila oli rakennettu niin-

-että Times Square oli vankilan keskipiste.

Sinä aamuna isäni oli Times Squarella.

Hänellä oli avaimet oviin.

Valitettavasti tunnelissa olevat vangit-

jatkoivat sellin oven työntämistä.

He huusivat ja käskivät isän avata portin.

Quinn tajusi, mitä tapahtuu ja soitti torvea.

Hälytys alkoi soida.

He alkoivat hakata porttia.

Kukaan ei tiennyt, että yksi saranoista oli hitsattu-

1930-luvun korjaustöissä.

Se hajosi.

Lukko avautui ja vangit vyöryivät ulos.

Portti kaatui. He hyökkäsivät isäni kimppuun ja vaivät avaimet.

He pääsivät Times Squaren oville.

Isä hakattiin pahasti.

Laitoin rystyseni Quinnin kaulalle.

Tunsin tosi heikon pulssin.

Se oli kuin räpytystä.

Minuutin tai kahden jälkeen uudelleen.

Osa vangeista tunsi isäni.

Neljä muslimivankia toivat patjan, johon laittoivat isän.

He toivat hänet Times Squarelle-

-ja sanoivat, että vartija on pahasti loukkaantunut-

ja tarvitsee hoitoa.

Jossain vaiheessa ambulanssi saapui.

Äidilleni kerrottiin isäni loukkaantumisesta.

Vankien vietyä avaimet-

-he avasivat ovet ja sanoivat vallanneensa paikan.

"Mesta on meidän!"

Valtasimme koko vankilan, mutta valtaus ei pitänyt.

Vetäydyimme D-soluun.

D-PIHA

Savua nousee viidestä rakennuksesta.

Kappeli ja pesula ovat liekeissä.

Me hallitsimme pihaa, he järjestelmää.

Portteja, ovia, käytäviä.

He olivat katsomassa aseiden kera.

Tulen B-solusta.

C-solun katolla on ryhmä.

Nyt näen D-pihan ja solun.

Ammun nyt .270-kaliiperisella.

Tuolla on rumin ja mustin herra, jonka olen koskaan nähnyt.

Tiesimme, että he ovat käytävillä.

He olivat asemissa siten-

ettei heitä näkynyt.

Suurin osa vangeista on peittänyt kasvonsa huivein-

ja muilla kankailla.

Identiteetti ei paljastunut.

Se toisi suojaa. Tai niin luulimme.

Atticassa tuhat vankia kapinoi-

ja pääsi valtaamaan vankilan.

He ottivat panttivangikseen 33 vartijaa. Osa loukkaantui.

Poliisi on saanut tilannetta hallintaan, mutta se ei ole ohi.

Kun pääsimme D-pihalle, huusimme: "Meillä on panttivankeja!"

Noin tuhat miestä huusi niin.

Tarvitsimme panttivankeja poliiseja vastaan.

Panttivangit olivat vipuvartemme.

Heillä oli panttivankeja.

Heillä ei ollut aseita eikä paljon muutakaan.

Mutta heillä oli panttivankeja. Meidän ihmisiämme-

joista olimme vastuussa.

Meidän pitää suojella omiamme, tehdä työmme.

Neuvotella.

Pääsemme alueelle, jossa on 21 panttivankia.

He ovat pääryhmässä.

Emme erota heitä, koska heillä on vankilavaatteet.

He olivat silmät sidottuina ympyrässä keskellä pihaa.

Vangit vahtivat heitä.

He olivat vankeja.

He olivat valvontamme alla.

Emme vahingoittaisi heitä.

Islamissa vankeja ei vahingoiteta.

Siksi päätimme-

että muslimiveljet vartioivat heitä.

Ärsytti. Emme päässeet poliisien kimppuun.

Halusin päästä parin poliisin kimppuun ihan todella.

Ne samat poliisit olivat pahoja minulle.

He komentelivat.

Sanoin: "Mitä sanotte minusta nyt?"

Kiitän muslimeita.

Muuten poliisit olisivat loukkaantuneet pahasti.

Ihminen, joka ei ole ollut vankilassa ei voi ymmärtää-

kuinka surrealistinen tilanne oli.

Kukaan ei uhannut meitä.

Kuulostaa hullulta-

-mutta kun saimme hallinnan omaan elämäämme-

-vaikka edes hetkeksi, ja vaikka se maksaa...

Juhlimme elämää-

ja sitä, että hallitsimme elämäämme.

Siellä oli täysi kaaos.

Miehet toivat ruokaa ja vaatteita, pystyttivät telttoja.

Meillä oli juhlat, olimme vapaita.

Tulimme yhteen yhteisönä.

Kyse ei ollut enää rodusta.

Me olimme vankeja.

Me selvisimme kaikesta.

-Valtaa, yhtenäisyyttä. -No niin.

38, sano ettemme ole kuolleita.

-Saanko pitää? -Kerro, että elämme.

-Emme todella ole kuolleita. -Emme kuole.

Emme kuole täällä.

Eräs Vietnamissa sotinut halusi tehdä majoja.

Sellaisia telttoja.

Lakana pysyi pystyssä tikulla.

Siellä nukuimme.

Sitten piti alkaa käydä vessassa.

Vessat eivät toimineet.

Vietnamissa ja armeijassa olleet-

päättivät tehdä huussin.

Minä en tiennyt, mikä se on.

-Hän voi kävellä. -Antakaa iloa.

-Näin. -Vahvuutta, veli.

Upeaa.

Eräs veli... Valkoinen veli-

nimeltään Tiny.

Hän oli hoitaja ennen Attican kapinaa.

Pihalle perustettiin ensiapupiste.

Tiny hoiti heitä, joilla oli ongelmia.

Pihan hoito oli paljon parempaa-

-kuin vankilan hoito vuosien varrella.

Meillä oli hauskaa.

Teimme viiniä, kokkasimme.

Se oli kuin iso picnic.

Kuin Deadwood Buffalo Billin aikana.

Oletko nähnyt lännensarjan nimeltään Gunsmoke?

Matt Dillon oli seriffi, hän piti järjestystä yllä.

D-pihalla Dillonia ei näkynyt.

Jokainen meistä huolehti itsestään.

Teimme mitä halusimme.

Mitään järjestystä ei ollut.

SISÄÄNKÄYNTI

Päätoimittaja sanoi: "Jossain Atticassa-

on kapina. Kirjoita siitä juttu."

He eivät tienneet, mistä on kyse.

Menin Buffaloon-

ja sitten Atticaan.

John Johnson, ABC News. Attica, New York.

Se oli eläväinen tilanne.

Tietoa oli vaikeaa saada. Emme päässeet sisään.

Kuulimme, että vangeilla oli vankeja.

Se oli melkein ensimmäinen kerta historiassa.

Vangit valtasivat valtavan laitoksen.

Hyvänen aika.

Attica, New York. En ollut kuullutkaan siitä.

En tiennyt yhtään, mitä odottaa, kun menin Atticaan.

Pysäköimme vankilan eteen.

Sitten aloimme kuvata kaikkea-

mitä vankilan pihalla tapahtui.

Emme tienneet, mitä sisällä tapahtuu.

Ette anna heidän viedä aseitanne, ettekä itseänne.

Voimaan vastataan voimalla.

Vankilan työntekijöitä on loukkaantunut vakavasti.

Emme tietenkään toivo sitä.

Poliiseille jaettiin aseita.

Heillä oli kaasunaamarit.

Minusta he olivat valmiita ottamaan vankilan takaisin haltuun.

Edustaja, menisittekö mistään hinnasta sisään?

Anteeksi?

Menisittekö sisään?

Tunnustelen tilannetta.

Haluavatko vangit tavata teidät?

En tiedä. He haluavat kuvernöörin tai minut.

Silloin ajateltiin-

että on pakko neuvotella-

jotta vangit pelastuvat.