The first 200 lines.
Tilaus yksi!
Maciej, tauko on ohi.
Nyyppä, tiskaamaan! -Kyllä, chef!
Vauhtia, tai ne palavat.
Oliwia, sinulle on puhelu.
Minulle, vai? Soitan takaisin.
Asia on kuulemma elintärkeä. Vastaa nyt. Ei se ankka pois lennä.
Haloo. Oliwia Madej täällä.
Hoputa tarjoilijaa!
Mitä tarkoitat?
Perhana.
Mitä odotat minulta? -Vain kaksi päivää. Kyse on mummistani.
Tiedän!
Jätät minut silti sesonkiaikaan
kun avaamme ravintolaa ja viimeistelemme ruokalistaa.
Robert, minun on pakko mennä hänen hautajaisiinsa.
Kuka muka voisi korvata sinut?
Älä viivy kauempaa. En aio korvata sinua.
Palaan kyllä.
Hei, olen Oliwia, mutta sen tiesitkin jo. Äitini nimesi minut näin mummini kiusaksi.
Mummi halusi jotain perinteisempää, kuten Alina.
He olivat aina riidoissa. Lopulta he eivät enää puhuneet toisilleen.
Anteeksi!
Hullu Halina-mummi ja hullu äiti.
Sitä perhetraditiota minäkin jatkan.
Äiti lähti taas kaukomaille ja sammutti puhelimensa.
Kiitos tuestasi, äiskä.
Bodźki. Podlasia. Tykkäsin todella käydä täällä.
Tulimme kerran paikallisten lasten kanssa humalaan käyneistä kirsikoista.
Mummi halusi kuristaa minut.
Perin kokkaustaitoni ja kuulemma myös tuittuisan luonteeni häneltä.
Elämä on lyhyt. Lähtö voi tulla koska vain.
Herraisä.
Tapoin miehen.
Ambulanssi.
Haloo. -Haloo.
Hätäkeskus. Miten voin auttaa? -Haloo...
Haloo, kuuletko?
Senkin...
Tajuatko, miten kauan ajoin tänne Wrocławista?
Melkein tapoit minut! -Jaa minä sinut, vai?
Tuon kyltin pitää näkyä aiemmin!
Etkö osaa pyytää anteeksi?
Pyytää anteeksiko?
Sinun tässä pitäisi pyytää anteeksi! Hyppäsit autoni eteen!
Mitä sinä teet?
Pidän lounastauon.
Että minkä tauon?
Lunch breakin.
Haluatko leivän?
Uskomatonta. -Se on terveellinen.
Jos pyydät kauniisti, voin lyhentää taukoani!
Anteeksipyyntö olisi ollut helpompi!
No niin...
Kärsivällisyys ei ole hyveeni.
EI PAINEITA
Tätä ei ollut ikävä. Tervetuloa Bodźkiin.
Tällaista paikkaa ei muualla ole.
Uskokaa pois.
Tämä on sivilisaation rajamaata.
No niin, Oliwia, ryhdistäydy.
Olen elegantti sinua varten, mummi.
Oikeasti.
En nolaa sinua.
Perijätär tuli.
Anteeksi, että käytän nurmikkoanne.
Pystyt siihen. Pärjäät kyllä. Niinhän sinä aina teet.
Olen Jan Perzyna.
Minä soitin sinulle.
Päivää.
Voinko nähdä mummini?
Voi, miten surullinen loppu
Tämä viimeinen tunti
Se kiittämätön ressukka juoksentelee Ympäri kylää
Ei parempaa paikkaa ole
Kuin meidän kotimaamme
Jopa Jumalakin itkee
Sillä uusi sielu hänen luokseen tulee
Jälleen yksi kuolevaisen sielu
Tuhlasimme niin paljon aikaa.
On tuotu Hänen luokseen turhaan
Anteeksi, etten ollut luonasi.
Pitikö minun kuolla kuullakseni tuon?
Oliwia!
Mitä tämä teatteri on?
Mietin, mitä sanoisit arkullani.
Olet sairas, kun teet tällaista.
Mikä sinua vaivaa?
Olisitko muuten tullut?
Olisinko? -Kerro totuus.
Ei olisi! -Et olisi.
Ettekö häpeä? Olette aikuisia. -Teemme mitä vain Halinan puolesta.
Joo, kaikki yhden puolesta.
Minä myös.
Näkisitpä jouluesityksemme. Väkeä tulee kaikkialta.
Ei voi olla totta. -Aivan.
Koska laulamme aina juhlapyhinä,
pappi lainasi meille ruumisarkkua.
Kotiäitiklubi, voimatytöt! Käet! -Luuletteko, että tämä on hauskaa?
Olen yksin eläinteni kanssa. Kaikki ränsistyy.
Tarvitsen apuasi.
Olen odottanut sinua kauan.
Minusta on tullut vanha.
Ei tuhlata enää aikaa.
Ei tuhlata aikaa
Ei tuhlata...
Aikaa
Tarvitsin mummia kaikki ne vuodet.
Missä olit silloin, Halina?
Hänen on aina saatava tahtonsa läpi!
Halina!
Näätä järsi sen.
Miksi olet noin hermona? -Miten saatoit tehdä minulle näin?
Rauhoitu nyt.
Hinataan auto ja syödään jotain hyvää.
Noh?
Tulee pimeä, ja täällä liikkuu susia.
En ole enää viisivuotias!
Totut siihen kyllä.
Ei ole vaihtoehtoja.
Anteeksi se hautajaisjuttu.
Kohtaamani tragediat sekoittivat pääni.
Olet ainoa pelastukseni.
Ei, älä edes yritä.
Äitisi käänsi sinut minua vastaan.
Muistitko nyt, että olemme sukua, kun tarvitset jotain?
No niin.
Tulehan syömään, Louise.
Äläs nyt!
Thelma, älä syö siskosi ruokia.
Ainakin huolehdit vuohistasi.
Olen velkaa yhdelle yrttityypille.
Se pohatta vei minut oikeuteen.
Sinun pitää auttaa minua.
Otahan.
Hän usutti terveysviranomaiset kimppuuni. En saa tehdä enää juustoa.
Ehkä olet liian vanha tähän.
Niin minäkin ajattelin! Tarvitsen nuoremman apua.
Perit vielä tämän kaiken.
Myy tila.
Tämä ei ole minulle pelkkä maapläntti.
Kun olit lapsi,
sinäkin rakastit tätä paikkaa.
Myky oli vasta varsa, kun toin sen sinulle.
Etkö vaihtanut sen nimeä?
Yhdessä me pystymme tähän, kulta.
En auta sinua.
Oikeasti nyt!
Uudet kengät!
Myky! Miksi näin aikaisin?
Hei!
Mitä te teette? Hei!
Häipykää!
Halina!
Ruoki pikkuiseni säännöllisesti. Ne pitää lypsää aamuin ja illoin.
Jos tarvitset apua, hae Wojtek. Hän auttelee tilan hommissa.
Hän asuu talossa numero 15.
Jos niin toivot, voit myydä mummisi maat.
Minun on mentävä.
Siirsin kaiken nimiisi. Asiakirjat ovat kirstun päällä.
Siinä kaikki. Terveisin, Halina.
Hei, anna sen olla!
Anna se.
LAHJAKIRJA
Se on puhelimeni! Anna se takaisin!
Miksi olet niin jääräpäinen, veli?
Monestiko se pitää sanoa? Luumuviina on liian hapanta.
Ukkini tapasi tehdä luumupontikkaa.
Niin teki isänikin, joten minäkin teen sitä.
Huomenta. -Tervehdys Halinan tyttärentyttärelle.
Päivää, herrat. Onko Halinaa näkynyt?
Mitkä herrat?
Emme ole nähneet Halinaa. -Emme ole.
Tehdään pontikka omenoista.
Väki haluaa makeaa,
ja makeat omenani sopivat siihen täydellisesti.
Kuolleen ruumiini yli!
Olet jääräpäinen kuin se muuli, Waldek.
Mitä? -Niin!
Kutsutko isääni muuliksi?
Kutsun! -Senkin...
Lakatkaa riitelemästä ja menkää hommiin!
Vaimoseni, tuo jääräpää... -Töihin!
Nuija ja tosinuija. Olisitte yhden päivän riitelemättä.
Joudun katselemaan tuota rumilusta joka päivä!
Minä joudun katselemaan sinua.
Anteeksi!
Onko Halinaa näkynyt?
Kotiin. -Kotiin.
Siunausta. -Tule.
Onko tämä näytelmän toinen näytös?
Vai on isäni muuli. -Hiljaa.
Hei! -Tunge ne omenat perseeseesi!
Vai tappelette pontikasta.
Huhuu!
Huomenta!
Jopas.
Ei ihme, että mummini tila on rappiolla, jos sinä olet hänen palkollisensa.
Oletko Halinan lapsenlapsi?
Tarvitsen apua. Pääsisitkö heti, Wojtek?
No comments yet. Be the first to leave one.