1883

Muistan, kun näin sen ensimmäisen kerran.

Yritin löytää sanoja sen kuvailemiseen.

Mutta en löytänyt.

Mikään ei ollut valmistellut minua.

Eivät kirjat, eivät opettajat.

Eivät edes vanhempani.

Olin kuullut tuhansia tarinoita, mutta mikään ei kuvannut sitä.

Se piti nähdä ymmärtääkseen.

Mutta silti, olin nähnyt sen -

ja ymmärrän sitä vähemmän nyt kuin silloin, kun näin paikan ensi kertaa.

Osalle se on "Amerikkalainen aavikko".

Muille se on "Suuret tasangot".

Ne ilmaisut olivat yliopistoprofessoreiden keksintöjä -

joita ympäröivät järjestyksen ja oikeudenmukaisuuden kuvitelmat.

Tunteakseen sen on kuljettava siellä.

On vuodettava verta sen hiekkaan.

On hukuttava sen jokiin.

Sitten sen nimi tulee selväksi.

Se on helvetti.

Ja paholaisia on kaikkialla.

Ei, minä sanoin.

Päästätkö minut menemään? - Minä myyn sinut.

Tai tapan sinut! - Puhut englantia.

Miten voit tehdä näin? - Sinäkin puhut -

ja sinun kansasi tekee näin.

Mutta jos tämä on helvetti, ja olen täällä -

niin minäkin lienen paholainen.

Ja olen jo kuollut.

Kapteeni? - Niin.

Olemme valmiit.

Oletteko te tulossa?

Ajattelen asiaa.

Ajatelkaa pian.

Jos kaivan kuopan, tekisin sen ennen kuin aurinko on korkealla.

Minä tulen.

Menkää!

Vauhtia!

Fiksua. - Eivät mene lankaan uudelleen.

Alkavat pian ampua hevosia. - Ovat varmaan niiden perässä.

Viljelijöillä ei ole muuta arvokasta. - Ampuvat ne silti.

Ja sitten viljelijän.

Mitä hän tekee? - En tiedä. Enkä piittaa paskaakaan.

Hyvin ammuttu. - Jep.

Tekö katselitte? - Homma näytti olevan hallussa.

Kiitos avusta, helvetti.

Älkää ottako hevosta. - Minusta olen ansainnut sen.

Varkaita kulkee isoissa joukoissa.

Jos joku näkee sen, se yllyttäisi ammuskeluun.

Aitoa tavaraa! Komanssi, kiowa, kickapoo! Päänahkoja myynnissä!

Linsonin eliksiiriä. Hoitaa keuhko- taudin, tuberkuloosin, punataudin...

Otatteko vankkurit ja hevoset? - Montako hevosta?

Neljä, ja minulle tuotiin tänne kaksi junalla.

Oletteko James Dutton? Ne ovat tuolla takana.

Useimmat pitävät vankkureita täällä takana. Katsotaanpa...

Suokaa anteeksi.

Nuo varastetaan aamuun mennessä. - Eikö ole mitään paikkaa?

Pidän ladossa kymmenestä dollarista. En voi luvata mitään.

Maksan lupauksesta.

20 taalaa vartiosta. - Entä hevosista?

Kaksi kustakin. - Onko täällä kelvollista hotellia?

Oletteko yksin? - On perhe. Kuusi yhteensä.

Älkää tuoko perhettä tänne. Menkää Dallasiin.

He tulevat tänne. - Calhoun on paras vaihtoehto.

Paikat 77, 78, 79... Ja 81 ja 82 niille kahdelle, jotka ovat täällä.

Tämä vankkureista. Maksu 30 päivässä tai ne huutokaupataan.

Mikä täällä on sääntö aseista? - Ette pärjää täällä ilman asetta.

Jos vedätte täällä aseen esille, teidän kannattaa osata asianne.

Hei, komistus. - Sinulla voi käydä tuuri.

Tule suihkuun ja kylpyyn.

Saatat saada kylvettää minut.

Unohda se kylpy, voit kiivetä minuun sen sijaan.

Katso eteesi.

Anna se takaisin. - Mikä?

Lompakkoni. - En ottanut sinun...

Näittekö? - Taskuvaras!

Hän vei lompakkoni, jukoliste!

Mies ei pelkää käyttää haulikkoaan.

Kohta hän aloittaa tappelun, jota ei voi voittaa.

Thomas, seiso ovella, älä päästä paskaa leviämään tänne.

Tuon pitäisi vastata kysymyksiin siitä, miten vaarallinen matka on.

Se on tuota ja pahempaa, aina Oregoniin asti.

Puhuuko täällä kukaan englantia?

Minä...

Minä puhun englantia. Josef. - Onko ryhmällä johtajaa?

Hänkö ei puhu englantia?

Ei, hän ei puhu englantia.

Onko teillä vankkureita? - Ja härkiä vetämään niitä.

Härät eivät selviä. Kuumuus ja jano tappavat ne.

Myykää ne. Ostakaa hevosia. - Emme tunne niitä.

Missä varusteenne ovat?

Varusteet? - Tarvikkeet.

Laukkunne. Mitä otatte mukaanne? - Takahuoneessa.

Näyttäkää minulle.

Mitä kaikki tämä paska on?

Kaikki, mitä toimme kotoa. - Olisitte jättäneet ne sinne.

Ne eivät selviä matkasta. - On pakko.

Tässä on kaikkemme. - Miten lastaisin nämä vankkureihin -

ja veisin ne yli helvetin jokien ja vuorien?

Kapteeni. Hänellä ei ole pistoolia. - Ei ole.

Onko se uskontoanne vastaan? - Lakejamme vastaan.

Emme saaneet lupaa. - Eikö yhtään asetta?

Tarvitsemmeko niitä?

Tarvitsetteko niitä?

Palkataan lisää miehiä. Teitä pitää suojella. Ja auttaa metsästämään.

Jutelkaa ryhmässänne ja katsokaa, minkä verran rahaa löytyy.

Lisää rahaako? Hinta on 200 perheeltä.

Nyt on uusi hinta. - Kirkko varoitti teidänlaisistanne.

Muutatte sääntöjä, yritätte ryövätä meiltä, pidätte typeryksinä...

Teillä ei ole hevosia, aseita, ettekä osaa ratsastaa. Te olette typeryksiä!

Uskotte voivanne matkata yli 3 000 kilometriä ilman taitoja.

Kapteeni.

Menkää junalla Portlandiin. Ette selviä matkasta.

Meillä ei ole varaa junaan. - Ostakaa sitten maatilat täältä.

Täällä on kuumaa ja kuivaa. Olemme vuorilta. Tunnemme ne.

Paljonko lisämiehet maksavat? - Ehkä satanen mieheltä. Ehkä enemmän.

Kyselen asiaa.

Lähdemme aamulla.

Lähdemme, kun olette valmiit. Ettekä ole valmiita aamulla.

Ei hätää.

Tuijotatte ikkunasta kuin siitä voisi saada palkinnon.

Ette ole väärässä. - En ole nähnyt auringonlaskua.

Eikö aurinko laske teillä? - Männyt ovat tiellä.

Tennessee? - Mistä tiesitte?

Tunnen männyt. Ja korostukset.

Minne olette matkalla? - Länteen.

Yksinkö? - Perheeni kanssa.

En näe paljon perhettä. Vain teidät.

He ovat...

Me istumme takana.

Halusin katsoa... - Istukaa niin kauan kuin haluatte.

Ja vähän pidempään.

Mutta kyseenalaistan isänne arviointikykyä.

Jos minulla olisi noin kaunis tytär, en päästäisi häntä näköpiiristäni.

Älkää tehkö noin.

Älkää salatko sitä.

Kauneutta kuuluu ihailla.

Antakaa, kun katson.

Kyllä.

Katsokaas teitä.

Ymmärsin jo, rouva. - Mennään, Elsa.

Hyvää päivänjatkoa. Koidut kuolemakseni.

Katselin vain ikkunasta ulos. - Ikkunalla oli komea puku.

Suokaa anteeksi. Suokaa anteeksi, herra.

Anteeksi. Missä John on? - Tätisi luona.

Jätitkö heille? - Et jättänyt vaihtoehtoa.

Istu siihen.

Eräänä päivänä matkustan vain junan etuosassa.

Lapsen haave. Naisen haave on olla matkustamatta -

koska hänellä on koti. - Olemme siis kaukana unelmistamme.

Älä anna hänen puhua itsellesi noin. Jos olisi minun...

Jos saat hänet kuuntelemaan, ole hyvä.

Katoat, ja kiukuttelet sitten.

En kadonnut... Anteeksi...

Älä minulta pyytele, vaan häneltä.

Anteeksi, käske hänen lopettaa. - Tuli selväksi jo.

Lyöt vierasta, mutta et tytärtäsi. Sitä hän tarvitsee.

Säästä vitsaa, niin vapaus pilaa hänet.

Ansaitsit sen.

Paljonko palkka on? - Sata kuukaudessa.

Menee neljä kuukautta. Jäisimme talveksi Oregoniin.

Raha loppuu. - Lähetämme teidät junalla takaisin.

Kapteeni, olen ajanut karjaa Omahaan asti -

ja kohdannut siirtolaisia. Ne penteleet yrittävät kuolla.

Eivät osaa uida tai ratsastaa.

Rosvot haittaavat Nebraskaan asti, ja intiaanien mailla...

Intiaanit ovat reservaatissa. - Kunnes eivät enää ole.

Ja kun ne näkevät teidät, hyppäävät satulaan ja nylkevät kuin kanan.

Turha etsiä pulmia 3 000 km:n päästä.

Kaikki kaipaamani pulmat ovat täällä.

Kiitos ruoasta.

Vikaistaanko Elephantista? - Jos ovat siellä, en halua heitä.

Katsopas kuka tuli.

Tuo viljelijä on joka puolella.

Voidaanko jutella?

Mitä tahansa myyttekin, ei kiinnosta.

Voidaanko jutella?

Ruoasta. Ja tungettelustamme.

Maksan itse ruokani.

Neljä hevosta ja vankkurit. Mitä kuljetatte?

Liikutte nopeasti. Lienevät tyhjät. Täytätte kaupungissa -

ja sitten lähdette...

Jos aikoisimme ryövätä, se olisi jo tehty.

Johdamme karavaania pohjoiseen. Olette ehkä menossa samaan suuntaan.

Tarvitsisimme taitavia miehiä. Vaikutatte sellaiselta.

Muuta emme kysy. - Perheeni tapaa minut täällä tänään.

Lähdemme pohjoiseen huomenna. - Minne?

En tiedä.

Tuskin lähtisitte ilman suunnitelmaa.

On minulla suunnitelma.

Teistä saa kovasti kaivella vastauksia.

Ei ole vastauksia itsellänikään. Moni matkaa länteen tai pohjoiseen -

näkemättä maata, ilman että tietävät kannattaako matka.

Minä jatkan niin kauan kunnes löydän kunnon maata.

Montako ryhmässänne on? - Kuusi.

Montako miestä?

Voimme auttaa toisiamme.

En pyydä apua. On tarpeeksi huolehdittavaa omasta perheestä.

Teillä kävi tuuri sillä niityllä. Ja kadulla myös.

Kunpa tuurinne riittäisi myös mukananne kulkeville.

Seuraava pysäkki: Fort Worth. Seuraava pysäkki: Fort Worth.