The Loss Adjuster

Olipa kerran rikas mies, joka sattui tipahtamaan lentokoneesta.

Hänen pudotessaan tuuli riisui häneltä hienon puvun, -

italialaiset kengät, krokotiilinnahka- lompakon, kultakellon ja kaiken.

Kohta maahan osuessaan mies oli lähes alaston.

Oudointa oli se, että kun miehen rikkoutunut ruumis löytyi, -

hän hymyili.

Minusta siinä ei ollut mitään järkeä.

Minulle riittää ja nyt häivyn. Saat syyttää itseäsi. Katso nyt!

Katso! Puhelinlaskuja, sähkölaskuja, pelkkiä maksukehotuksia.

Kohta telkkari haetaan pois. Oprah oli ainoa lohtuni.

Kaikki nämä vuodet nuukailin ja mitä sain?

En edes pissapottaa! -Tiedän miltä tuntuu.

Siihen tulee nyt muutos.

Tapasin miehen. -Mitä?

Hän pystyy huolehtimaan minusta. Sano jotain!

Mitä pitäisi sanoa? -Mitä tahansa!

Eikö helma ole vähän lyhyt?

Älä tee noin.

Ole hyvä. Kas tässä.

Panttaa se ja mene oluelle tai osta uusi puku.

Kiva. -Mitä oikein odotin vakuutusmyyjältä?

Olen vahingonselvittäjä. -Selvitä tämä. Ja tämän saat takaisin.

Kaksi viikkoa 10 miljoonan punnan voittajan valinnan jälkeen -

kukaan ei vieläkään ole lunastanut palkintoa Pohjois-Lontoossa.

Mitä mulkoilet, harppu?

Avaa tämä pirun ovi, Martin!

Ole kiltti ja avaa ovi!

Martin kiltti... -Angie...

Minä tässä vain, Angie.

Minä tässä, Angie.

Helkkari.

Hei, Polly.

Hei, Dyer. Vihdoinkin vastaat. Et kai välttele minua?

Mutta nyt sain sinut kiinni. Tänään olisi paljon tekemistä.

En voi tänään... -Odota. Tulee muita puheluita.

Lipton Millgrove, Polly puhelimessa. Odota hetkinen.

Anteeksi. Ensin tapaat Rogerton-Sykesin rouvan.

Se on kello 9.15 lähellä sinua Highgatessa. Murto, ei mitään outoa.

Poliisi vahvisti asian. Jututa häntä. -En minä...

Sitten on herra Gimpole Totteridgessä.

Joku kaatoi hänen alppiruusunsa, joiden piti kilpailla Chelseassa.

Määritä kasvien koko, ennen kuin sanomme mitään.

Hankalaa, mutta osaat kyllä.

Sitten olisi Finchleyn pariskunta Smallwoodissa.

Talo paloi, ja he haluavat täyden korvauksen.

Odota, Polly! -Tai ei. Lomaketta ei ole lähetetty.

Älä, Polly. -Ja lopuksi rakas tohtori Wicksteed.

Yläkerran vuokraiselta vuotaa taas vettä katon läpi.

Polly. Vaimo jätti minut juuri.

Tohtori haluaa tavata vain sinut, eikä ihme.

Olet firman paras vahingonselvittäjä kolmatta vuotta putkeen.

Hyvä on, meilaa tarkemmat tiedot. -Lähetin jo eilen illalla.

Hyvää päivänjatkoa, ja terveiset vaimolle.

Välitän terveiset. Hei sitten.

EI SALLITTU

Odota!

Anteeksi, mutta tulin juuri.

Hyvää joulua!

Olisi tullut halvemmaksi jäädä nukkumaan.

Niin? -Tulin tapaamaan Rogerton-Sykesia.

Sisään vain.

Ja menoksi.

Päivää, Rogerton-Sykes. -Olet myöhässä, Dyer.

Oli ruuhkaa. -Sitä on aina.

Olisit ennakoinut. -Pyydän anteeksi.

Kaunis koti. -Tätä tietä.

Maistuuko tee?

Lapsang souchongia tai earl greytä? -Kiitos. Kupillinen kahvia maistuisi.

Kahviko? Sitä ei valitettavasti löydy. -Ei sitten mitään.

Mennäänkö asiaan? -Mennään vain.

Näen tästä, Rogerton-Sykes, -

että poliisin raportoimien esineiden lisäksi -

lisäsit joitakin puuttuvia.

Miten niin puuttuvia? Eivätkö ne muka puutu?

En tarkoittanut... -Olenko mielestäsi rahan tarpeessa?

Et mutta...

Tämä oli kauhea järkytys minulle, Dyer.

Luulin kirjanneeni kaiken, mutta mielentilani takia...

Olin vain huolimaton. Olenhan uhri. -Aivan.

Tämä on vain muodollisuus. Minun on pakko kysyä.

Edesmennyt mieheni olisi halunnut valita Legal ja Generalin.

Hän oli oikeassa, kuten aina. Hurskasteleva paskiainen.

Siellä minua ei olisi kohdeltu kuin huijaria.

Otan osaa menetyksen johdosta. -Siitä ei ole kovin kauan.

Ihan kuin mieheni olisi juoninut tämän. Jäin yksin parhaassa iässäni.

Tuskin sentään. Noin hurmaava nainen...

Oletko tosiaan sitä mieltä?

Oletko menettänyt ketään, Dyer?

Itse asiassa olen. Vaimo jätti minut tänä aamuna.

Miten kamalaa.

Ja joulun kynnyksellä. Tuon lasillisen viskiä.

Ei kiitos. Olen autolla.

Istuudu tähän. -Hyvä on.

Rakastitko häntä niin paljon?

Luulen niin. -Se on selvä.

Tässä sitä nyt ollaan, yksin ja hylättyinä.

On vain yksi ratkaisu, Martin. Voinko puhutella etunimellä?

Toki. -Takaisin satulaan!

Mieheni ei piitannut koskettelusta.

Olin niin yksinäinen hänen kanssaan. -Millä tavoin?

Hän ei koskaan saanut minua tuntemaan itseäni naiseksi.

Olit varmaan hyvin rakastunut mieheesi, rouva Rogerton....

Sano Margaret. -Margaret. Kiitos.

Emmeköhän voi hyväksyä vahinkoilmoituksen.

Ei ole tarpeen kärsiä enempää. Murto oli varsin valitettava.

Voimme käydä yksityiskohdat läpi uudelleen.

Voin etsiä sinulle kahvia. Kokilla on sitä varmasti jossain.

Olet kärsinyt jo tarpeeksi. -Kiitos, Martin. Olet niin mukava.

He sanoivatkin niin.

Olet mukava ja huomaavainen ja ajattelet vain muita.

Kiitos, Margaret. Teen aina parhaani.

Kun on menettänyt kaiken, Martin, -

alkaa tajuta, mitä oikeasti puuttuu.

Jää ihmeessä lounaalle. Kokki voi laittaa ostereita.

Tiedätkö miten osterit vaikuttavat? -Tiedän, Margaret, kiitos.

Täytyy jatkaa matkaa. Aika juoksee.

Toiste sitten. Mennään ostoksille. -Ostoksilleko?

Niin. Syödään The Ivyssa, kun olen ostanut sinulle puvun.

Joululahjana. -Tämä on vain kahvia.

Ei haittaa. Olet kiireinen, mutta tekisin sen mielelläni.

Aivan. -Soita minulle joku kerta.

Totta kai. -Soitatko?

Martin!

Hyvää joulua.

Euroopassa tehdään näin. -Viehättävää.

Kiitos, Margaret. -Kiitos sinulle.

Dyer? Rogerton-Sykes soitti juuri.

Hän unohti pari juttua ja pyysi sinua käymään uudestaan.

Ei ole tarpeen. Hyväksykää kaikki, mitä hän ilmoittaa.

No jos kerran olet varma.

Minun ei tarvitse palata sinne.

Hei sitten!

Oikeasti. Nimeni on Martin.

Dyer, Dyer, Dyer.

Joku kulmilla voitti. Tarkistakaa numerot Highgatessa ja Totteridgessä.

Tarkistitko sinä, Emma? -En osallistunut, Danny.

Kerro yksi juttu, Polly.

Niin, Dyer? -Tämä ei liity työhön.

Onko puvussani jotain vikaa?

Polly? -Anteeksi, mutta tulee toinen puhelu.

Mitä?

Ääliö!

Entä tämä? -Oikein kaunis. Tästä hän tykkää.

Onnekas nainen. -Minä se onnekas olen.

Montako vuotta olette olleet naimisissa?

Aivan. Viisi vuotta.

Onnittelut. -Kiitos!

Pitääkö hän näistä? -Tietysti. Naiset rakastavat kukkia.

Täällä on kaunista. Tähän ei kyllästy. -Ei koskaan.

No niin.

Ja pin-koodisi.

Onpa outoa. Kortti on uusi.

Onko teillä yhteinen tili? Ehkä vaimosi yllättää sinut jollain.

Aivan. Kiitos.

Dyer!

Hauska tavata, Gimpole. -Sano vain Gimp.

Gimp...

Niin kaikki muutkin sanovat. Tule, kamuseni.

Tiedätkö mitään kukista, Dyer? -En, Gimp.

Tiedän kyllä miltä ruusut näyttävät.

Sitä minäkin. Selitän kuitenkin mistä on kyse.

Anteeksi. Olisi pitänyt antaa sinulle kumisaappaat.

Näetkö nämä kasvit? -Oikein kauniita.

Ne eivät todellakaan ole verrattuna alppiruusuihini.

Ne pirut tiesivät, että olisi voittanut. -Paskiaiset.

Toukokuun kilpailussa. He kävivät kaatamassa voittolajini.

Olen sanaton. -Et voisi sanoa juuri mitään.

Tärkeintä on kai arvioida niiden arvo, vai mitä?

Niiden arvoa ei voi mitata rahassa. Kauneus on korvaamatonta.

Värit, muodot, tuntuma...

Suljetko vetoketjun, rakas?

En menettänyt vain mainetta. -Se on selvä.

Dyer...

Nämä olivat hybridejä, joita olin kehittänyt monta vuotta.

Uusi laji. Kuin olisin menettänyt lapsen.

Tunne on kai samanlainen. Nämäkin täytyy synnyttää.

Niitä rakastaa ja suojelee.

Sitten joku karkaa niiden kanssa. -Tiedän tunteen.

Oletko menettänyt lapsen?

En, mutta joku vei vaimoni.

Kiitos että tulit, Martin! Käy peremmälle.

Hauska nähdä taas. -Samat sanat.

Sisään vain. -Olet saanut postia.

Laskuja vain. Sisään!

Tervetuloa. -Kiitos.

Anteeksi, mutta mikä haisee? -Rotta.

Missä se on? -Se kuoli tuonne lattian alle.

Oletko ilmoittanut siitä? -Ympäristöhuollosta tullaan maanantaina.

Lemu on sietämätön. -Voin auttaa, Norman.

Kappas. Vahinko ei tule yksin.

Minä autan. Tarvitsen ruuvimeisselin ja vasaran.

Työkalulaatikko on tuolla. Oletko varma? -Olen, jos se on kuollut.

On se. -Olisiko muovipussia?

On. Kaksoset säästävät niitä minulle.

He haluavat kierrättää kaiken, mutta eivät sitten käytä mitään.

Täällä on laatikko täynnä.

Kiitos. -Haluatko pyykkipojan?

Kiitos, mutta muovipussi riittää.

Voinko auttaa? -Kahvi maistuisi.

Kahvi on jo valmiina!