Bill Burr: Walk Your Way Out

Kiitos.

Kiitoksia. Mitä kuuluu?

Miten menee?

Kiitos.

Mukava olla täällä.

Todella mukava. Kiitos.

Katsotaan ensin, olenko hauska.

Mukava olla täällä Nashvillessä.

Ostin itselleni cowboy-paidan.

Nyt sovin teidän tilallisten joukkoon.

Asutte maalla ladoissa, eikö vain?

"Meitsi tekee kylläkin äppiä, jolla lanseerataan yhdet verkkosivut."

Tämä aika on kyllä perseestä.

Outoa tehdä komediaspesiaali ennen vaaleja, etenkin tällaisia.

Näin käy oikeasti.

Miten me päädyimme näihin kahteen? Voi Jeesus...

Tämä on kuin American Idolin eka viikko. "Siis oikeesti? Eikö parempaa löydy?"

"Viekää siltä takki!"

Tai mitä pirua se muija tekee.

Ihan älytöntä. Pitää valita joko rasistinen pelle tai itse piru.

"Menen vaan ja tartun siihen!"

Okei. Niinkö sinä teet?

Vitun sekopää. "Rakennan muurin!"

Ja ihmiset luulevat hänen tosiaan tekevän sen.

Rakennat muurin Kaliforniasta Teksasiin? Ihanko tosissaan?

Oletteko ajaneet sitä matkaa? Minä olen.

Lähdin Los Angelesista itään. Ajoin kaksi päivää 130 km/t.

Pelkkää muuria. Siinä on kuin John Goodman Arizona Babyssa.

Ajaa vain.

Montako rautakauppareissua sen rakentaminen vaatii?

Luuletteko, että se saadaan tehtyä?

Me halusimme Freedom Towerin, ja siihenkin meni melkein 15 vuotta.

Puolet meistä ei edes halua muuria. Sitten kun se on valmis,

tämä maa on niin kuralla, että haluamme itse muurin yli.

"Hei, niillä on aitoa sokeria!

Niiden kolassa on sokeria!

Toisella puolella Orange Crush maistuu siltä kuin vuonna 1978."

Muistatteko, kun se maistui oikeasti hyvältä?

Okei, siis joko hän tai Hillary.

Hillary on sisäpiiriläinen, jengin jäsen.

Hän näyttää kaikista kiinteistönvälittäjältä,

joten ei mitään hätää.

Hän on sisäpiirin kätyri.

Hän aloittaa sotia, istuttaa vauvoihin mikrosiruja -

ja lakkauttaa käteisen rahan. Tai ainakin ohjaa meitä siihen suuntaan.

Vesi yksityistetään. "Eihän vesi ole mikään ihmisoikeus."

Hän tekee kaikkea mahdollista psykoa, mitä täytyy tehdä,

kun tavoittelee sellaista valtaa. Kaikki pahuus täytyy panna pikku rasiaan -

ja istua hiljaa hymyillen, vaikka tietää, mitä oikeasti tapahtuu.

Jutella kadunmiehelle, joka pukee housut lahje kerrallaan.

Se on niin vitun epätodellista.

Surkeimmat vaihtoehdot ikinä.

Jos Trump ei olisi niin rasistinen...

Pillun kourimisen vielä kestän. Ei ole minun ongelmani.

Olen itsekäs, kuten kaikki äänestäjät.

Jos hän ei olisi niin rasistinen, en pelkäisi häntä niin paljon.

Hän on selvästikin ihan pelle. Niin tyhmä, ettei saa mitään tehtyä.

Hän muistuttaa minua Kovasta laista.

Siinä pidätetään joku ekan vartin aikana. "Hän se on! Kiinni jäit!"

Vilkaisen kelloa. "Ei se voi olla hän, jaksoa on vielä 45 minsaa jäljellä!

Ei se voi olla hän! Kuka se oikeasti on?"

Siinä vaiheessa Hillary astuu esiin.

Hän käy Bilderbergin kokouksissa, joissa nussitaan fasaaniasuissa.

Uhrataan halpiskaupan työntekijä.

Tapellaan tyypin nimilapusta.

Kenet tässä voi valita? Ei hajuakaan. Minä olen taantunut, en kestä tätä yhtään.

Haluan painaa pausea. En halua vaaleja, joten olen taantunut -

ja katsonut typerintä mahdollista roskaa.

Aamulla puheohjelmia, joilla futismammojen päivä alkaa.

Älyvapaita juttuja. "Rakastat parasta kaveriasi -

mutta oletko miettinyt, mitä koirasi tekee, kun et ole kotona?

Seuraava video voi yllättää."

"Antaa tulla vaan! Mättäkää aivoni täyteen tätä paskaa!

En halua käsitellä todellisuutta.

Maanlaajuinen heroiiniongelma? Pyh!

Nyt on kansallinen tacopäivä. Vieraana on Tony's Tacon Tony!"

"Tony, mikä tekee tacosta hyvän?"

"No, kaikki alkaa tortillasta."

Siinä he paistavat pannareita sun muuta paskaa.

Naiset juttelevat aina vartalon ongelmista.

Typerintä on Hollywoodin mollaaminen.

"Hollywood luo mahdottomia ihanteita ja plää plää plää."

Samaa vanhaa. Halutaan kurvikkaita naisnäyttelijöitä.

Siis läskejä.

Se on nyt iso juttu. Heitä ei saisi kohdella läskeinä.

En tajua. He poseeraavat kansikuvissa kaikkine läskeineen -

vähissä vaatteissa, ja kaikki ylistävät heitä.

"Hyvänen aika, miten rohkeaa!"

En väitä, etteikö se vaatisi sisua, mutta "rohkea" on vähän liioittelua.

Mitä voin sanoa, jos näen palomiehen, joka kantaa tulipalosta vauvan?

"Hyvänen aika! Olet yhtä rohkea kuin läski naisnäyttelijä -

joka riisuu paitansa elokuvansa mainoskuvauksissa!"

Tiedän kyllä, ettei läskejä saisi pilkata.

En tosin tiedä miksi.

Eivät he edusta rotua tai uskontoa, ja vaiva on täysin parannettavissa.

Syö omena ja käy kävelyllä!

Miksi huudat muille?

Vittuako minulle valitat? Sinä ne keksit naamaasi tungit, en minä!

Miksi tämä on minun ongelmani?

Söit mahasi pyöreäksi, voit kävellä sen litteäksi.

Karista kilot hitaasti.

Syö välillä salaattia niiden vitun suklaakakkujen sijaan,

niin painosi laskee ja pääset tälle puolelle aitaa.

Liity seuraan ja sano kanssani: "Hävetkää!"

Tiedän, ettei ketään saisi häpäistä. Ei läskejä eikä lutkia.

Häpäisystä tehdään häpeällistä. Kuin kenenkään ei pitäisi hävetä.

Se on aito tunne, mutta sitä ei saisi tuntea.

Pitäisi olla kuin joku häpeämätön diktaattori.

Ettekö ole kokeneet iltaa, jonka jälkeen ei kehtaa katsoa peiliin?

Hampaita harjatessa tulee vilkaistua. "Voi vittu sinua!

Vau! Se oli alhaista, jopa sinulta!

Valot pois ja verhot kiinni ainakin kahteen asti.

Sitä ennen en vilkaisekaan sinuun, paskapää!"

Mitään ei pitäisi hävetä. Sellaista se nyt on.

Vaikka imisi kaikkien munaa ja ahmisi keksejä, kukaan ei saisi sanoa mitään.

Eikö kukaan saisi huomauttaa, että kohta käy huonosti?

Onhan se ehkä ilkeää, mutta sympatia on rajallista.

Kaikesta ei voi välittää loputtomiin. Keikka Intiassa muutti minun elämäni.

Mahtavaa porukkaa, mutta joitain juttuja en unohda.

Näin Intiassa, miten taapero paskansi kahden pysäköidyn auton väliin,

käveli pois ilman housuja tai vanhempia, ja katosi väkijoukkoon -

kuin Hannibal Lecter Uhrilampaiden lopussa.

Se oli elämäni surullisimpia näkyjä.

Ja täällä itketään, jos pitää vähän laihduttaa elokuvaroolia varten.

Ala sitten juosta, saatanan läski!

Sekö on suurin murheesi?

Tiedättekö, mikä läskeissä rassaa eniten?

He eivät kunnioita sitä uhrautumista ja määrätietoisuutta,

jota vaaditaan kansikuvakuntoon.

Oletteko ikinä yrittäneet saada vatsalihaksia näkyviin? Se on mahdotonta!

Teinivuosien jälkeen se ei onnistu ilman valtavaa apua.

Pitää kuntoilla, lukea ravinnosta ja hölkätä omaohjaajan kanssa.

Pitää hankkia oma kokki. "Älä syö vielä... No nyt! Ala syödä!

Okei, lopeta. Hidasta... Seis! Sylje se pois!

Käskin lopettaa! Ala polkea! Maistuiko se ruusukaali?

Tykkäsitkö? Nyt saat maksaa sen!"

Se on kamala kokemus.

Kun on nääntymäisillään... "Otatko kakkua?"

"Ei, otan vain salaatin.

Balsamiviinietikkaa, ei krutonkeja.

Koska ne kuvaukset ovat? Haluan tappaa itseni!"

Se on hirveää.

Oletteko yrittäneet lihoa? Ette, koska ei tarvitse yrittää.

Se on vaivatonta.

Voi vain maata selällään, katsoa lempiohjelmaansa -

ja mättää paskaa naamariin.

- "Mitä sinä teet?" - "Lihotan itseäni."

- "Onko sinulla valmentaja?" - "Osaan itse.

Syön vain kaikkea, mikä keikuttaa verensokeria.

Siitä syntyy heti mukava vararengas."

Naurettavaa. Ei kukaan halua olla lihava,

mutta turha ruikuttaa, että minun pitää muuttaa asenteitani.

Ei. Ylipainon voi korjata monella tavalla.

Kaikilla on jokin ongelma. Minä olen paha räyhäämään.

Se on minun ongelmani.

Sinä et voi olla syömättä liikaa. Se on sinun ongelmasi.

Ei minun tarvitse muuttua.

Kyse on vain kutosista, joita hatuttaa, kun heitä ei kohdella kymppeinä.

Jossain vaiheessa täytyy vain hyväksyä se, mitä on.

"Sori vaan, olet kutonen."

Ei kukaan runkkaa kutoselle. Niin se on.

Paitsi jos hän on työkaveri ja hänellä on jokin näpsäkkä työasu.

Töissä on ahtaat tilat, joten hänen shampoonsa voi haistaa.

Se on jossain määrin intiimiä.

Eivät naisetkaan runkkaa minulle!

Kyse on fantasiasta. Siksi en häpeä tätä mollaamista.

Minä olen vahva vitonen.

Siksi tunnen mollaavani parempiani.

Olen kaljuuntunut punapää.

Luuletteko tosiaan, että mahdollisuuteni Hollywoodissa ovat rajattomat?

Olisiko minusta romanttisen komedian tähdeksi?

Ei onnistu, vaikka tekisin itse leffan. Haluaisin tienata!

Sellaista showbisnes on. Leffassa on miljoona kiinni, ja sen pitää tuottaa.

Ja näyttelijällä on muruja suupielessä?

Pitää olla timmi, näyttää pantavalta ja opetella vuorosanat.

Niin ammattilainen tekee.

Ben Stillerillä oli vatsalihakset Perhe on painajaisessa! Muuten vain!

Hän vain tiesi esiintyvänsä paidatta, eikä halunnut hävetä.

Hän oli timmi.

Läski voi jakaa vaikka postia. Pirustako minä tiedän.

Minä vain höpisen niitä näitä, koska alan olla elämäni ehtoopuolella -

enkä ymmärrä enää puoliakaan siitä, mitä tapahtuu.

Silloin tunsin itseni vanhaksi, kun McDonald's alkoi myydä salaatteja.

Sydän siinä murtui. "Siis mitä he tekevät?"

Nyt heillä on wrappeja ja muuta paskaa. Miksi? Koska huonokuntoiset valittivat.

"Teillä ei ole terveellisiä vaihtoehtoja." Olet Mäkkärissä! Tämä on myrkkyä!

Kuka tätä syö ollakseen kunnossa?

Minä tilaan siellä koko aterian. Olen 48-vuotias ja tiedän mitä haluan.

Syön siellä, se maistuu mahtavalta ja 20 minuutin päästä haluan kuolla.

Aion kuntoilla seuraavana päivänä,

mutta vaikka kuinka hokisin sitä, herätin jo sisäisen demonini -

ja kaikki se rasva virtaa suonissani.

Ja vaikka kuinka haluaisin salille, toinen ääni käskee ostaa Egg McMuffinin.

Nousen ylös kuin Mantsurian kandidaatti. "Nyt Mäkkäriin."

Kuntoiluääni yrittää vielä piipittää: "Ei! Mitä me tehdään? Salille!"

Ja minä vain...

Ajan Mäkkärille. Tiedän mitä teen.

Mutta huonokuntoiset saivat päähänsä, että kaikki on Mäkkärin syytä -

ja heidän pitää myydä terveysruokaa. Miksi vain Mäkkärin?

Miksei Ben & Jerry's joudu laittamaan lehtikaalia jäätelöön?