The first 200 lines.
Tyttö on poissa.
Ei!
- Tyttö on pieni. - Ei!
- Tytö vapisee ja tärisee. - Ei!
Täällä me olemme, tyttörakas.
Meidän kohtalomme oli törmätä toisiimme.
Aluksi olin pelkkä kuiskaus, mutta nyt olen karjaisu.
Ja nyt sinä olet minun maailmassani.
Ei! Tämä ei ole reilua!
Ei, tyttöseni. Ei olekaan.
Mutta se on kohtaloa.
Pyydän.
Olet voimakas.
Mutta niin olen minäkin.
Elit pääni sisällä.
En halua tapella sinua vastaan.
Se on kohtaloa. Se on polkumme.
Muutetaan sitä polkua.
En välitä kohtalosta.
Suojelit minua kerran.
Suojelit Mannya.
Olit ystäväni.
Joten pidän meidät täällä.
Kaukana kaikista ja kaikesta.
Niin kauan kuin täytyy.
Kunnes olemme taas ystävät.
Päästän meidät kotiin vasta sitten.
Miten on?
- Oletko kunnossa? - Jep.
Mitä helvettiä?!
- Oletko kunnossa, Cliff? - Helvetin hyvässä.
- Mene! - Rita!
Oletko kunnossa?
Olen elossa
Vuorovesi odottaa minua
Mutta aika
Jatkaa virtaamista joen tavoin
Se jatkaa ja jatkaa
Kohti merta
Kohti merta
Voi luoja. Dorothy.
Mitä vittua?
Isä?
Isä!
VIIKKOA MYÖHEMMIN
Yritä avata ja sulkea se taas.
Ei riittänyt, että hän tappoi vaimoni-
-vieraannutti minut lapsestani ja sai minut myöhästymään häistä.
Hänen piti jättää minulle myös tämä paska käsi!
Yritä uudestaan.
Hän varmaankin ajoitti tämän kuolemansa kanssa.
Onnittelut, saatanan runkkari! Sinä voitit!
Hän kuoli vanhuuteen. Sinä et. Olet siis voitolla.
Helppo sinun on sanoa. Nuo sinun paskasi ovat helvetin siistejä!
- Minun paskani ovat pelkkää paskaa. - Hän teki parhaansa.
Hänen parhaansa oli perseestä.
Skannaa koko keho, Verkko.
Kai voit korjata tri Mokailijan mokat?
Haluan olla täysissä voimassa, kun lyön reiän hänen naamaansa.
Verkon mukaan mitään mokaa ei ole. Mikä kättäsi vaivaakaan...
- ...se ei ole mekaanista. - Skannaa uusiksi.
- Minussa ei ole muuta. - Kyllä on.
Onko aivoissani vikaa?
En häpeä sanoa, että fantasioin Chiefin kuolemasta.
Mutta nyt minusta ei tunnukaan siltä kuin luulin.
On täysin oikeutettua tuntea tai olla tuntematta asioita, jotka tunnet.
Tai et tunne. Suhteemme Chiefin kanssa oli monimutkainen.
On selvää, että reaktiomme hänen kuolemaansa on samanlainen.
Miten sinä jakselet?
Menen kenraalinäytökseen.
En voi häiritä tuotantoa omilla ongelmillani.
Siksi näin kovasti vaivaa koko viikon ajan käydäkseni-
-läpikotaisesti ja täysin suruni läpi.
Hienoa, että esiinnyt näytelmässä, joka halventaa sinua ja tuttujasi.
Se vie varmasti ajatukset muualle.
Anteeksi, etten itke avoimesti sen ihmisroskan takia-
-joka tuhosi urani, kehoni ja koko elämäni!
Hei, Dorothy.
Hei, kultaseni. Haluaisitko syötävää?
Vaikkapa iso kulhollinen suklaajäätelöä?
Tiedän, mitä yrität tehdä. Vastaus on yhä ei.
En hautaa isää ennen Janen heräämistä, jotta hän saa hyvästellä.
Se ruumis on ollut esillä jo viikon.
Se alkaa haista kuin Louis B. Mayer mereneläväbuffetin jälkeen!
Jonkun on puhuttava hänelle.
Ettekö luoneet siteen köyhien ritarien äärellä?
Hänen mielipiteensä sinusta on mitäänsanomaton. Ei hävittävää.
Paitsi, että voin menettää kaikki raajani, jos kynttilä päättää niin.
Valvoitko taas koko yön?
- Teimme voileipiä... - Ei ole nälkä.
Okei.
- Anteeksi. Käytin kaikki herneet. - Ei haittaa. Kukaan ei syö niitä.
Kun asuin yhä Dannyssa-
joskus kesti päiviä-
-viikkoja tai jopa kuukausia, ettei isä käynyt luonani.
Mutta hän palasi joka kerta.
Hän toi minulle jotain reissuiltaan.
Hänellä oli leveä, hassu hymy, kun hän sanoi:
"Luodaan muistoja."
Muistot ovat lohtu.
Kun isäsi toi minut tänne-
-tuntui, että pysyin kasassa vain muistojeni takia.
Niin hyvien kuin pahojen.
Sillä ei ollut väliä.
Mutta eksyin niihin.
Vuosikymmeniksi.
Kun vihdoin katsoin niiden ohi-
-yllätyin, mistä kaikesta luovuin pitäessäni kiinni niistä.
Sinulla on pitkä elämä edessäsi.
Älä tuhlaa sitä kuten minä.
Miten voi päästää irti?
En tiedä, tiedänkö vielä itsekään.
Mutta ehkä voimme auttaa toisiamme löytämään aloituskohdan.
Rakkain Ritani.
Maailmassa on mystisiä asioita, joita täytyy tarkkailla.
Se oli tehtävä, jolle annoin koko elämäni.
Kuollessani minun on siirrettävä tuo taakka sinun harteillesi.
Jätän tämän salaisuuden sinulle.
Rukoilen, ettet tarvitse sitä.
Mutta jos se hetki koittaa, olet ainoa, johon luotan.
Parhain terveisin, Niles.
Kay!
Kay!
Mitä helvettiä tämä on? Kay?
Kay?
Mitä hän teki sinulle?
Kuuntele minua.
Se nainen, joka kutsuu itseään Mirandaksi, valehtelee meille.
Hän ei ole kuka väittää olevansa. Kay!
Tein, mitä halusit. Palasin kotiin ja löysin lampaasi.
Korjaan tämän. Lupaan sen. Kuten aina.
Teen kaiken taas hyväksi.
Lupaan sen.
Heti kun olet valmis.
Silloin tajusin-
että voin saada heidät maksamaan.
Heidät, jotka nauroivat ja haukkuivat minua rouva Sulavaksi.
He saisivat maksaa.
Tukahduttaisin heidät kaikki raivoni alle!
Voi tätä ihmisyyttä!
Mehiläiseni!
Mehiläiseni.
Siirry siitä.
En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä.
Mitä hän haluaa minun tekevän? Jatkavan hänen perintöään?
Siivoavan tämän sotkun? Uusivan historian? Ei.
Hän teki minusta nollan. Nyt hän haluaa, että olen jotain muuta.
En tee sitä. En voi.
Vihaan häntä, kun hän pyysi sitä. Ja vihaan itseäni-
-koska vihasin häntä, vaikka myös rakastin häntä. En kertonut sitä.
Nyt on myöhäistä.
Minulla ei ole enää mitään sanottavaa.
Mehiläiseni!
Mehiläiseni!
Mehiläiseni!
Mitä helvettiä?
Se olet sinä! Olet Möykkynainen!
Tekikö Niles jonkinlaista staasikoetta, Vic?
En halunnut kertoa puhelimessa.
Olikin paljon parempi, että vain näin ruumiin.
Anteeksi. Kadotin ajantajun.
Uskomatonta, että tämä päivä koitti.
Tai ettei se koittanut aiemmin.
- Oletko kunnossa? - En tiedä.
- Entä sinä? - Kestän.
- Kestätkö? - Mitä haluat minun sanovan?
Että olit oikeassa?
Luulin voivani auttaa häntä.
Mutta minä vain pahensin tilannetta.
Yritämme kovasti muuttaa niitä, joita rakastamme.
Jos se lohduttaa yhtään-
-minä tajusin sen turhuuden vasta hyvin myöhään.
Tiedän, että se sattuu.
Mutta älä käytä sitä tekosyynä piilotellaksesi täällä.
En sano niin vain, koska tuolla on mätänevä ruumis.
Kiitos, isä.
Ei, ei, ei!
Herää! Olet vaarassa.
Kay on vaarassa. Sinun on vietävä minut ylös.
Helvetti, helvetti, helvetti!
Kaikki on kusessa!
Jätitte minut taas korjaamaan sen!
Miten voin korjata tämän yksin?
Miten kukaan pystyy tähän yksin?
Et pystykään.
Tiedän, ettet ole Miranda.
Löysin hänet kaivon pohjalta.
Löysin kaikki murhaamasi persoonat.
Ainoa asia, jota en löytänyt sieltä, olit sinä.
Isi.
Ajattele isommin, Jane.
En ole isi enkä Miranda.
En ole edes persoona.
Olen infektio, joka on lymynnyt Kayssa jo ennen persoonia.
Jokainen epäilys, joka pelko, jokainen loukkaava asia.
Olen haava, jota on pakko raapia. Raapiminen herätti minut henkiin.
Päivästä toiseen Kayn tuska teki minusta vahvemman.
Olen ottanut hallinnan.
Kun sinä olet poissa, olen ainoa jäljellä oleva asia.
Hyvästi, Jane.
No comments yet. Be the first to leave one.