All My Puny Sorrows

Onko koskaan ollut kiistattomampaa totuutta kuin se, että kuolemme?

Kuinka moni meistä pystyy kuitenkaan kuvittelemaan kuolemaa?

Ymmärtämään sitä?

Elinikä.

Elämän... ikä.

Kuinka kauan sen pitäisi kestää?

Yhden kappaleenkin kirjoittaminen tuntuu sisyfosmaiselta urakalta.

Yritin tekstata "kärsivällisyys on hyve" Noralle, -

mutta oikeinkirjoitus teki siitä "kärsivällisyys on hirvi".

Se on oikeastaan aika hyvä ilmaisu.

Kuvittelin keksineeni sen, -

ja mietin T-paitojen tekoa, joissa on hirven kuva.

Halusitko tehdä piirroksen itse? - En, miksi?

Olet aina yliarvioinut piirustustaitosi.

Ajattelin kirjoittaa tekstin paitaan. Kirjoitan aika hyvin.

On naurettavaa sanoa olevansa hyvä kirjoittamaan. - Se on totuus.

Tein haun ilmaisulle ja huomasin, että se oli jo olemassa.

Miten kirjoitus sujuu? - Surkeasti.

Olenko jo saavuttanut huippuni ja olen matkalla alaspäin?

Luulen, että minulla on ADD.

Yksikin kappale tuntuu sisyfosmaiselta urakalta.

Viimeisintä kirjaani myytiin 896 kappaletta.

Et näköjään ole menettänyt melodraamantajuasi.

Oletko kunnossa, Elf?

Olen.

Voin mainiosti. Älä ole huolissasi.

En olekaan huolissani. - Minun pitää mennä.

Hei sitten.

Pikkuruisessa mennoniittakylässä Siperiassa vuonna 1917 -

bolsevikkivallankumouksen aikaan isoisäni vanhemmat murhattiin, -

mutta hän selvisi hengissä piiloutumalla lantakasaan.

Tarvitsen sinua

Mikä hätänä? Oletko kunnossa?

Tarvitsen sinua allekirjoittamaan avioeropaperit.

Haista paska.

Kärsimys on asia, joka kulkee sukupolvelta toiselle -

kuten notkeus, hyvätapaisuus tai värisokeus.

Äiti?

Teetkö taas töitä? - Pääsin juuri levolle.

Se on osa työprosessia.

Niin? - Isä tekstasi äsken.

Sinun pitää allekirjoittaa avioeropaperit.

Sinun olisi pitänyt tehdä se jo viikkoja sitten.

Kai ymmärrät, että tekee pahaa tunne-elämälleni sotkeutua eroonne?

Jos emme olisi menneet naimisiin, sinäkään et olisi syntynyt.

Niinpä tuntemasi ahdistus on kai silti parempi asia kuin olemattomuus.

Tänään. - Kenen puolella oikein olet?

Omallani.

Kiitos. - Kuin myös.

Mitä mietit? - En mitään.

Jokin mietityttää sinua.

Kuka kiittää seksin jälkeen?

Milloin viikkasit vaatteesi? - Mitä?

En voisi kuvitella viikkaavani vaatteitani ennen seksiä.

Olit kylpyhuoneessa.

Käytän nyt jo liikaa rahaa pesulaan, joten...

Miksi puolustelen itseäni? - Ei sinun tarvitse.

Olin tyhmä, kun otin asian puheeksi. Anteeksi.

Hei, äiti. - Yoli...

Sisaresi...

Hän yritti itsemurhaa.

Onko liian myöhäistä sanoa vanhimmille, että myyminen oli virhe?

Että haluamme muuttaa takaisin?

Tai että he painostivat sinut myymään.

Pastori Hiebert tarvitsi tilaa.

Hänen talossaan ei ollut tilaa laajennukselle.

Meidän ei olisi pitänyt palata tänne. Tämä on heidän kotinsa nyt.

Sinähän rakensit tämän itse. - Siitä on kauan.

Hei, olen tohtori Johns. Toimin psykiatrina täällä.

Olen kuullut sinun soittavan. Se oli kaunista.

Elfrieda, haluan auttaa sinua.

Olen täällä kuunnellakseni.

Olit täällä melkein kymmenen vuotta sitten.

Sinulle oli määrätty valproaattia ja karipratsiinia. Oletko ottanut niitä?

Sinun pitää osallistua tähän.

Ole kiltti ja katso minuun.

Palaan myöhemmin ja yritän uudelleen.

Hemmetti. Oletko nähnyt puhelintani? - En.

Pärjäätkö, kun olen poissa? - Joo. Rachel-täti on täällä ensi yön.

Ei poikaystäviä, kun olen poissa. - On vain yksi, ja hänellä on nimi.

Niin onkin. - Mikä hänen nimensä on?

Pitääkö meidän käydä tämä keskustelu nyt?

Anders. Hänen nimensä on Anders. - Milloin palaat?

En tiedä. - Sitten en lupaa olla kutsumatta häntä.

Olet 16-vuotias. - Harrastan seksiä hänen kanssaan, jos haluan.

Oli se sitten täällä tai muualla. - Harrastatko seksiä hänen kanssaan?

Se ei kuulu sinulle, eikä sinun pitäisi antaa parisuhdeneuvoja.

Ei tietenkään. - Nyt olet passiivis-aggressiivinen.

Enkä ole. Minun pitää nyt mennä, tai myöhästyn lennolta.

Kerro Elfille terveisiä ja sano, että rakastan häntä.

Teen sen. Soitan sinulle lentokentältä.

Rakastan sinua. - Minäkin rakastan sinua.

Ennen kuin menemme sairaalaan, pysähdytään Brightside 304:ssä.

Totta kai. - Kiitos.

EAST VILLAGEN MENNONIITTAKIRKKO

Kuulimme, että Elfrieda olisi osoittanut halua poistua yhteisöstä -

ja mennä yliopistoon opiskelemaan musiikkia.

Hän on vain 15-vuotias. Hän saa ideoita päähänsä, jos lähtee.

Se on kai yliopiston tarkoitus. - Nokkeluus ei sovi sinulle.

Haista kukkanen, Farley. - Elfriedan kanssa on ollut vaikeaa.

Jos hän kuitenkin lähtee, hän saattaa kadota meiltä ikuisesti.

Voitko pyytää tytärtäsi lopettamaan?

Ole kiltti ja lopeta, Elf.

Meidän pitää lakata tapaamasta näin.

Se olisi mukavaa.

Kuulin hyvän lauseen eilen. - Niinkö? Mikä se oli?

On aika hämmästyttävää, miten vähän älyä neiti von R: llä on.

Kuka sanoi sinusta niin? - Eräs sairaanhoitaja.

Hänen ammatillinen mielipiteensä on kai se, -

että olen tyhmä, kun en ole kiitollinen elämäni pelastamisesta.

Entä lääkärisi? - Tiedät, millaisia he ovat, Yoli.

He rinnastavat älykkyyden elämänhaluun.

Tai kunnollisuuteen. - Tai kunnollisuuteen.

Äiti näytti jäähyväisviestisi. - Anna olla.

Jos et halunnut, että sitä luetaan, miksi kirjoitit sen?

Kiitos, että laitoit minut siihen. - Ole hyvä.

Voimmeko puhua sijoituksestani? Olin aika alhaalla listalla, -

ja tuntui siltä, että lisäsit minut jälkikäteen.

En halunnut, että ylpistyt siitä. - Et tietenkään.

Halusin... haluan -

kuolla. Se ei ollut erehdys.

Ei niin, mikään tästä ei vaikuta avunhuudolta.

Jotkut toivovat, että elät, joten viholliset kai rakastavat sinua.

Vihaan sinua. - Minäkin vihaan sinua.

Anteeksi. - Älä pyydä anteeksi.

Anteeksipyyntö ei kuulu sivilisaation perustaan.

Mikä olikaan sivilisaation perusta?

Kirjastot. - Niin.

Oletko lukenut hyviä kirjoja viime aikoina? - En.

Saisinko olla yksin?

Saat.

Mutta...

Palaan kuitenkin huomenna.

Joskus meidän on oltava rohkeita. Niin se on.

Kuinka rohkeita tarkalleen ottaen?

Yhtä rohkeita kuin Aleksandr Solzhenitsyn.

Kun löysin hänet, verta oli joka paikassa.

Luulin, että hän oli kuollut.

En nähnyt kirjettä ennen kuin menin takaisin talolle siivoamaan.

Näit, mitä hän kirjoitti.

"Antakaa minun mennä. Ei elvytystä."

Olisitko tehnyt mitään toisin? - En tietenkään.

Sairaalassa sekavana hän pyysi, että teen hänelle Tuomas Akvinolaiset.

Myöhemmin mietin, että hän kai tarkoitti, annanko hänelle anteeksi.

Teetkö sen? - Ei se vaadi anteeksiantoa.

Hän syyttää minua siitä. - Eikä syytä, äiti.

Minäkin syytän itseäni. Sanonko totuuden?

Katsoin hänen peräänsä. Minun ei olisi pitänyt olla siellä.

Hän sanoi, ettei halunnut tulla häirityksi. Hän harjoitteli.

En noudattanut hänen toivettaan.

Nyt voimme vain odottaa, mutta mitä?

Meidän pitäisi auttaa toisiamme.

Istu alas. Laitan aamiaista. - Ei kiitos, Tina-täti.

Sinun pitää syödä. Niin me teemme.

Hän suunnitteli sen hyvin. - Ei täysin.

Hänhän elää vieläkin. - Niin, toisin kuin isänne.

Tai minun Lennyni. - He olivat asiantuntijoita.

Ei varoituksia tai viestejä. - He huijasivat meitä kaikkia.

En tiedä, mitä tehdä.

Perheemme oli joskus tarpeeksi suuri kahteen baseball-joukkueeseen.

Äitisi ja minä olemme haudanneet 14 veljeä ja siskoa.

Schlope Schein.

Schlope Schein.

Minun olisi pitänyt nähdä merkit. Hän on vaimoni.

Syytän itseäni siitä, että menin töihin enkä jäänyt kotiin.

Hän on tosi taitava.

Tietääkö Claudio? - Ei vielä. Hän on jättänyt viestejä.

Pitäisi kertoa hänelle, että Elf ei voi ehkä jatkaa kiertuetta.

Claudio voi tehdä peruutuksia tai löytää sijaisen.

Pelkään, että ilman kiertuetta hän kadottaa elämänhalunsa.

Mehän tiedämme jo, että se ei riittänyt hänelle.

Mitä luet?

Romaaniani.

Meneekö sekin radioon?

Ei, tämä on oikea. Kuulitko, että äiti keksi sanan "vulva" sanapelissä?

Onko se valmis? - Vastapelaaja nolostui toden teolla.

Onko se valmis? - En halua puhua siitä.

Se näyttää valmiilta. Lukisitko minulle pätkän? - En.

Suostu nyt. Lue minulle yksi sivu. - En.

Kappale? Lause? - En.

Sana? - Luen romaanini ensimmäisen kirjaimen.

Joo. - Selvä.

"L."

Nerokasta.

Luulen, että tuo on parasta, mitä olet kirjoittanut.

Kiitos. Tuo merkitsee minulle hyvin paljon.

Mistä romaanisi kertoo?

Haen kupin kahvia.

Mantereet loittonevat toisistaan samaa vauhtia kuin kynnet kasvavat.

Vai onko se toisinpäin?

Olen unohtanut sen.

Mitä pussissa on? - Romaanini.

Elfin mukaan ensimmäinen kirjain oli hyvä, mutta olit muuten vaitonainen.

En vain halunnut puhua siitä hänen kanssaan.

Kuinka monta sanaa siinä on? - En ole laskenut.

Onko se surullinen? En ole lukenut yhtään romaaniasi itkemättä.

Kannat harteillasi paljon surua, ja olen pahoillani siitä.

Halusin kertoa äidilleni, että heräsin lapsena aina laulaen.

Ei ollut vapaampaa sielua kuin minä kuusivuotiaana.

Ei se ole sinun syytäsi.