Downton Abbey

-Minun on nyt mentävä. -Aivan. Menkää toki.

-Kuka vie kirjeen rouvalle? -Minä voin tehdä sen.

Autan pukeutumisessa tänään, mutta en voi tehdä sitä joka päivä.

Teen niin toistaiseksi. Lady Mary ei pahe pahakseen.

-Mitä nyt? -Neiti O'Brien on lähtenyt.

Jimmy! Neiti O'Brien on lähtenyt.

-Missä hän on? -En tiedä.

Madge! O'Brien on lähtenyt.

Oletteko kuulleet? Neiti O'Brien on poissa.

-Miten niin poissa? -Hän on lähtenyt täältä.

-En voi uskoa sitä. -Minä voin.

Livahtaa tiehensä yön pimeydessä. Sellainen O'Brien on.

Miten Susan voi pettää minut näin?

Neiti O'Brienin mukaan hän ja Lady Flintshire tulivat hyvin toimeen.

Siltä tämä vaikuttaa.

"Lady Flintshire maksaa matkan Intiaan."

"Niin hyvää tilaisuutta ei haluaisi jättää väliin."

-Eikö mitään ennakkoaavistusta ollut? -Hän sai eilen sähkeen.

-Kyse oli varmaankin siitä. -Mitä nyt tapahtuu?

Minä autan teitä pukeutumisessa tänään.

Anna jatkaa huomenna, kunnes löydätte uuden kamarineidon.

-Eikö hän edes vihjannut asiasta? -Ei sanonut sanaakaan. Vannon sen.

Ei varmaankaan...

-Hän ei sanonut minulle mitään. -Uskon sinua. Toiset eivät usko.

-Tätini on arvaamaton. -Emme väitä vastaan siinä asiassa.

Varastiko Susan Flintshire äidin kamarineidon?

Hänen tyttärensähän asuu luonamme.

-Hän ei ehkä ilmaisisi asiaa noin. -En välitä siitä. Häpeällinen teko.

-Ei hätää. Madge kertoi jo. -Aavistitko jotain?

En oikeastaan. Äidin mielestä O'Brien oli kätevä laittamaan hiuksia.

He puhuivat siitä, että O'Brien halusi matkustella.

-Kun te olitte Duneaglessa. -Eikö asiasta olisi voinut mainita?

Olen Lontoossa huomenna. Voin laittaa ilmoituksen "The Lady" -lehteen.

-Eikö siinä kulu ikuisuuksia? -Asialle ei voi mitään.

-Tapaamme Trentin kello 11. -Katselen viljelyksiä ennen sitä.

Kenties Mary haluaisi lähteä mukaan?

Marya ei pidä häiritä. Hänellä on jo ihan tarpeeksi asioita muutenkin.

Etkö todellakaan tiennyt mitään asiasta?

En uskonut, että hän tekisi sen.

Tämä voi olla tarpeen, jos haluatte kävelylle. Ilma on hieman viileä.

Missä musta huivi on?

Vien nuoren George-herran ulkoilemaan. Liityttekö seuraamme?

En usko. Kiitos kuitenkin. Voi pikkuista orporaukkaa.

Kiitos, hoitaja.

Poika ei ole orpo. Hänellä on äiti.

Eikä hän elä puutteessakaan.

Ettehän pane pahaksenne, jos autan rouvaa?

Miksi pahastuisin? En suunnittele nyt matkaavani maailman ympäri.

Herra Molesley! Oletteko nähnyt herra Travisia?

Minun on puhuttava hänen kanssaan myyjäisistä.

-En valitettavasti, arvon rouva. -Ei haittaa.

-Tämä oli surullista. -Hyvin surullista.

Ajatella. On jo aika laittaa hautakivi paikoilleen.

He odottavat aina puoli vuotta, jotta hauta ehtii alaantua.

Onko poikanne löytänyt jo uuden palveluspaikan?

Ei. Poika sai jäädä taloon joksikin aikaa. Hän yrittää autella siellä.

Mutta se ei jatku ikuisesti. Eikä poika saa palkkaakaan.

Hän on käynyt kouluja. Hänestä voisi tulla vaikka hovimestari.

Toivon sitä. Mutta maailmaa muuttuu.

Älkää muuta sanoko.

Hei siellä!

Pian kävelet jo itsekin, nuori neiti.

-Lapsiin ei saa koskea ilman lupaani. -Anteeksi?

Olen heistä vastuussa. Ikinä ei voi olla liian varovainen.

Saanen muistuttaa, että minä tunsin tytön äidin. Te ette tuntenut.

-Se ei tee teistä hänen ystäväänsä. -Itse asiassa tekee.

En voi seisoskella tässä jaarittelemassa.

Pyytäkää rouva Patmorea lähettämään lasten lounaat ylös.

Voitte pyytää itse, minun puolestani.

Oliko rouva kovinkin pettynyt?

Kyllä vaan. Vie oman aikansa, ennen kuin hän saa jonkun tilalle.

-En ymmärrä. Ajattelematon teko. -Etkö? Minä ymmärrän.

O'Brien haluaa vain hieman seikkailua. En yhtään ihmettele sitä.

Mutta miksi jättää meidät pulaan tällä tavoin?

-Tiesit kyllä hänen lähdöstään. -Tuo oli epäystävällisesti sanottu.

Miksi olla koko irtisanomisaika mieli happamena?

-Miten Lady Mary voi? -Kuten tavallista.

Hänen on päästävä asian yli pian.

Jos ei muuten, niin nuoren George-herran vuoksi.

Lastenhoitaja West hoitaa nyt kaiken.

-En ikinä voisi olla lastenhoitaja. -Etkö pidä lapsista?

Pidän, mutta lastenhoitaja ei kuulu perheeseen eikä palvelusväkeen.

-Mistä täällä puhutaan? -Lastenhoitajana olosta.

Daisyn mielestä se on kovin yksinäistä.

Minun mielestäni lastenhoitaja Westillä on suuret luulot itsestään.

Miten niin? Hän on aina mukava minua kohtaan.

-Hän yrittää määräillä minua. -Pitääkö hän sinua palvelijana?

-Niinhän hän onkin. -Hän ei vain itse tiedä sitä.

Kiitos, herra Marsh.

-Se oli melkoinen pettymys hänelle. -Haluatteko luopua suunnitelmasta?

Ei ole muutakaan mahdollisuutta.

Joudumme maksamaan verot puolesta omaisuudesta. Armottomat ajat edessä.

-Maryn on oltava mukana tässä. -Hänellä ei ole osuutta asiaan.

Mary saa käyttöoikeuden Matthew'n kolmannekseen Downtonista-

-ja kolmanneksen tämän muusta omaisuudesta. Loppu on Georgen.

Matthew'n olisi pitänyt tehdä testamentti.

Mary huolehtii Georgesta. Kai hän voi vaikuttaa asioihin?

Asiasta voi keskustella. Koska minä omistan toisen puolen-

-eikö olisi sopivampaa, että minä huolehdin pojan omaisuudesta?

Mary on kovin hauras nyt. En halua hänen murehtivan mitään raha-asioita.

-Ei. Mutta eikö... -Olet nähnyt hänet.

Hän jaksaa hädin tuskin nostaa haarukan suuhunsa.

-Mary rakasti häntä syvästi. -Suurta rakkautta seuraa suuri suru.

-Tiedän sen. -Tietenkin. Suo anteeksi.

Lähdetään. Muutoin myöhästymme lounaalta.

Olen laittanut ilmoituksia. Carson tietää sen.

-Eivätkö vastaukset olleet sopivia? -Vastauksia ei tullut.

Tai heistä ei enää kuulunut kirjeeni jälkeen, oikeammin sanottuna.

Minulla ei valitettavasti ole mitään ehdotuksia.

Koska en voi jäädä tänne?

En halua meidän vaikuttavan millään muodoin tylyiltä.

-Mutta en voi jäädä tänne. -Kuusi kuukautta on jo mennyt.

-Voisin ehkä asua isäni luona hetken. -Siinäpä vasta hyvä ajatus.

-Lounas on valmis. -Kiitos, rouva Patmore.

Piristykää, herra Molesley. Ehkei onnettomuus kohtaakaan.

Se on jo osunut kohdalle.

Haluatko lähteä mukaani Thirskiin lounaan jälkeen?

Ajattelin kävellä kylään katsomaan, miten Isobel voi.

Muistuta häntä, että hän on aina tervetullut, jos kaipaa seuraa.

-Saatan lähteä mukaasi. -En usko, että se on hyvä ajatus.

Tarkoitin kylään kävelemistä.

Lähdetkö huomenna Lontooseen? Voisit hoitaa puolestani muutaman asian.

-Tapaan Michael Gregsonin. -Hän on varmaankin kaivannut sinua.

Hän järjestää juhlat ja esittelee minut kirjallisuuden ystävilleen.

Sepä jännittävää. Eikö niin, Robert?

Voisinkohan minä laittaa kortin ikkunaanne?

-Kortin? -Vapaana olevasta palveluspaikasta.

-Millaisesta työstä on kyse? -Onko sillä jotain merkitystä?

-Ei. Eipä kai. -Kiitos.

-Miten paljon se maksaa? -Kuusi penniä riittänee.

Teidän pitäisi nähdä Georgea useammin.

George-parka. Kovin raskaat taakat jo syntymästä saakka.

Rikkauksilla siunattu vauva. Äitinsä on lähes perinnötön.

-Laki on sellainen. -Se tuntuu kummalliselta.

Matthew oli aina hyvin tarkka kaikesta.

Hän uskoi kuoleman olevan vielä vuosien päässä.

Ja niin sen olisi pitänytkin olla.

Jos voin jotenkin olla avuksi, sallikaa minun tehdä niin.

Olen kiitollinen.

Mutta kun ainut lapsi kuolee...

...silloin ei enää ole äiti.

Ei oikeastaan ole yhtään mitään. Yritän tottua siihen.

Olette isoäiti ja suurenmoinen sellainen. Tiedän sen.

-Iltapäivän posti. -Kiitos.

-Ei kai taas? -Mitä?

Ei mitään.

Ilmoitatteko, kun verhoilija saapuu kuulemaan ohjeita.

Selviän kyllä siitä itsekin.

Hänen on ymmärrettävä tuolien verhoilun laatu-

-ennen kuin hän iskee neulansa kiinni.

Enkö minä pysty selittämään sitä?

-Olemme juuri sulkemassa. -Kuka etsii kamarineitoa?

Downtonissa ei moni tarvitse sellaista.

-Downton Abbeytäkö tarkoitatte? -Tehän olitte siellä töissä?

Olin. Aloin kuitenkin opiskella.

-Mitä varten? -Tullakseni kamarineidoksi.

Madge kertoi Lady Edithin tavanneen rouva Crawleyn. Miten hän voi?

-Kovin allapäin. -Ei mikään ihmekään.

Leski, joka menettää ainoan poikansa...

-Te olette sopiva lohduttamaan. -Näinköhän?

Jos Lady Sybil olisi ollut ainut lapseni, olisin kuollut itsekin.

Ei. Olisitte jatkanut elämää lapsen vuoksi. Hänenkin on tehtävä niin.

Kiitos paljon, rouva Hughes. Ja hyvää yötä.

Hyvää yötä, rouva. Herra...

Onko kaikki hyvin?

On ratkaistava kysymys, kuka huolehtii pojan omaisuudesta.

-En halua hoputtaa Marya. -Mikä kysymys?

-Mary on pojan äiti ja huoltaja. -Totta kai.

-Eikö omaisuuden hoito kuulu minulle? -Miksi?

Koska poika ja minä omistamme viisi kuudesosaa Downtonista.

Mary saa vain käyttöoikeuden. Hänen toimivaltansa on rajallinen.

Perinnöstä maksettava vero pakottaa meidät tekemään suuria päätöksiä.

-Haluatko sysätä Maryn syrjään? -Hän ei koskaan ollutkaan osallisena.

Matthew omisti osan. Nyt sen tekee hänen poikansa.

Työskentelin Matthew'n kanssa. Nyt minun on työskenneltävä pojan eteen.

-Olkaa hyvä. -Kiitos.

Paljon kirjeitä tavallisena tiistaina.

Miten väki ehtii kirjoittaa näin alkuviikosta?

Nyt on Valentinuksen päivä.

Ajatella! Te muistatte mielitiettyjen muistamispäivän ja minä unohdan sen.

Romantiikka ei ole minulle täysin vierasta, jos sitä tarkoitatte.

Kenties nyt on. Asia ei aina ollut niin.

Hetkinen... Tämä on sinulle, Daisy.

-Daisylle? Keneltä? -Älkää kiusoitelko häntä.

-Kuka lähetti sinulle kortin? -En tiedä. Lähettäjän nimeä ei ollut.

-Kummallakin on salainen ihailija. -Ja aivan syystäkin.

Nyt riittää, herra Bates. Meillä on töitä tehtävänä.

-Mikä se on? -Ei mikään.

Niinpä tietenkin. Ystäviä muistetaan tänään.

-Milloin menet Lontooseen? -Junani lähtee kymmeneltä.

Minun pitäisi pakata.

Pidä hauskaa.

Hän on tuolla peremmällä.

Herra Grigg?

Tunnemmeko toisemme?

Kirjoititte Charlie Carsonille Downton Abbeyn kartanoon.

-Olen hänen työtoverinsa. -Lähettikö hän teidät?

Ei oikeastaan... Tai tavallaan.

Mitä hän on sanonut minusta? Mitä hän aikoo tehdä?

Herra Carson on hyvin kiireinen. Hän halusi tietää, miten voitte.