Gordon Ramsay: Uncharted

ETELÄINEN KESKI-TEXAS

- Anna mennä. - Se tuijottaa minua.

Sinun pitää mennä lähemmäs. Ota kiinni purevasta päästä.

Olen takanasi, Gordon. Se on vihainen.

Varo, varo!

Olen Texasissa, joka tunnetaan öljystä, karjasta ja kuumuudestaan.

Matkani alkaa karusta Markhamista 145 kilometrin päässä Houstonista.

Sanotaan, että Texasissa kaikki on suurempaa.

Toivon saavani selville, mitä se tarkoittaa.

Tapaan lahjakkaan texasilaiskokin, Justin Yun.

Hän esittelee minulle tämän elinvoimaisen maan,

jotta voin kokea kaiken, mitä sillä on tarjota.

Mitä ihmettä? Justin!

- Onpa kiva nähdä. - Joko sinulla on hiki?

- Todellakin. - Pääset kohta hommiin.

Houstonilainen Justin Yu varttui syöden texasilaisklassikoita.

Työskenneltyään Michelin-keittiöissä Euroopassa ja Kaliforniassa -

hän palasi juurilleen.

Hänen Theodore Rex -ravintolassaan -

pääosassa ovat tuoreet, paikalliset raaka-aineet.

- Mitä teet? - Paloittelen mesquiteä.

Sitä ei ole helppo pilkkoa, mutta siinä on paras maku.

- Moottorisahakokki. - Olen kotoisin Houstonista.

Mutta perheeni on Hongkongista. Texas on tunnettu värikkyydestään.

- Ajattelin, että söisimme jotain. - Joudut ensin töihin.

Minulla on chilipata tulossa, mutta saat ensin hoitaa tämän.

Sitten syödään.

- Oletko käyttänyt tuollaista ennen? - Olen.

Anna mennä.

- Anna mennä nyt! - Mitä hittoa?

Varmistin pois.

- Okei, lähdetään syömään. - Kuolen nälkään.

- Ai niin, täällä täytyy pitää hattua. - Älä viitsi.

- Oletko tosissasi? - Se on täkäläinen siirtymäriitti.

Näytät ihan hölmöltä. Hattu pitää ansaita.

Mennään. Minulla on hattu, muttei hevosta.

Justin valmistaa maineikkaan chilipatansa hirvenlihasta.

Se kertoo siitä, että Texasin keittiössä on tilaa tulkinnoille.

Odotan chiliä innolla.

- Tuoksuu herkulliselta. - Resepti on aika simppeli.

Tässä ei ole riisiä eikä papuja. Sakeutan sen mausteilla.

- Chili, jossa ei ole papuja? - Tämä on täyttä tavaraa.

- Tosi tulista. Tässä tulee hiki. - Tämän jälkeen hikoilet vielä enemmän.

Huomaan jo nyt, että Texasissa on tiettyä karskiutta.

Se kasvattaa luonnetta. Olen kokannut kovissa keittiöissä -

ja kestin sen menon, koska olen kasvanut Texasissa.

Haluan, että saat tästä reissusta kaiken irti.

Saat metsästää, käydä karjatiloilla -

ja tavata ihmisiä, jotka tekevät ruoastamme sen, mitä se on.

Lopuksi voisimme kokata kaikille. Otetaan pikku kokkauskisa.

- Minne lähetät minut ensin? - Karjatilalle. Äläkä unohda hattua.

Texasin kokkaustaisto.

En pidä cowboyhatuista. En näytä yhtään cowboylta.

Mutta minun pitää nyt ryhdistäytyä -

ja valmistautua kokkaustaistoon.

Justin lähetti minut tapaamaan karjatilallista,

joka näyttää, miten Texasissa paimennetaan karjaa.

- Huomenta, hauska tavata. - Clint Radley.

- Olipa upea ajomatka. - Maddie, hauska tavata.

Meredith.

Maddien ja Meredithin hatut, saappaat ja isot vyönsoljet -

kertovat minulle, että he osaavat taatusti käsitellä härkiä.

Teillä on kuulemma parhaat lihat.

- Mikä siitä tekee niin hyvää? - Se on mureaa ja mehukasta.

Meidän pitää koota eläimet.

- Voitko auttaa? - Pitääkö niitä vain hätistellä?

Te hyppäätte hevosen selkään. Minä otan oman heppani.

- Se on vähän erilainen. - Onko tuo sinun heppasi?

- Se on nopea, eikä syö paljon. - Ratsastanko heidän kanssaan?

- Minkä ikäisenä aloit ratsastaa? - Kolmevuotiaana.

- Sama täällä. - Kyllä sinä pärjäät.

- Kunhan et putoa hevosen selästä. - Mikä hevoseni nimi on?

- Mouse. - Tällainen köriläs hiiren selässä.

- Kannattaa laittaa hattu päähän. - Näytän vähän oudolta tässä.

- Se on ihan hyvä. - Se on vähän liian siisti.

- Etkö tarvitse apua helikopterissa? - En.

En osaa käsitellä hevosia. Mennään.

- Olemmeko valmiita? - Mihin sinä hanskoja tarvitset?

- Olen hevosen selässä. - Anna käsiesi parkkiintua.

Selvä. Tämä on siis Mouse.

- Auttakaa minua pysymään sen selässä. - Älä putoa.

- Hei, vasemmalle! - Potkaise.

Selvä, kiitos.

Mennään. Käänny, sillä lailla.

Sinun pitää vain päästä rytmiin. Ole rentona.

Hevonen aistii, jos olet hermostunut. Silloin sekin hermostuu.

On vaikuttavaa, että Mouse aistii pelkoni.

Kunpa se aistisi myös, mihin suuntaan haluan mennä.

Minne menemme?

Onneksi Clint tiimeineen on tulossa apuun.

Justin lähetti minut hakemaan täältä Texasin parasta naudanlihaa,

mutten ole koskaan mennyt näin pitkälle naudanlihan takia.

- Missä naudat ovat? - Täällä.

Tuolla pensaikossa. Katso, etteivät ne tule tälle puolelle.

- Siis tälle puolelle. - Pidetään ne keskellä.

Isä ajaa ne luoksemme. Tuolta ne tulevat.

Älä vain mene niiden eteen.

- Meidän pitää pysyä niiden perässä. - Selvä.

- Tule, Gordon. - Odottakaa!

Kun ajamme karjaa aitaukseen, saamme vain yhden tilaisuuden.

- Tytöt, odottakaa! - En voi odottaa häntä.

En olisi halunnut jättää Gordonia, mutta minun oli tehtävä työni.

- Tuolla on vielä kaksi. - Joo.

Tajuatteko, miten vaikeaa tämä on? Ihan oikeasti.

He saavat sen näyttämään helpolta,

mutta se on työläs prosessi.

Odota, odota.

Mouse...

- Auta häntä, Maddie. - Voi luoja. Se oli hullua.

- Oletko kunnossa? - Hitto vieköön. Täältä tullaan!

Odota, Mouse.

- Miten menee? - Se taisi säikähtää helikopteria.

Seuraa meitä.

Katso, Gordon. Menemme tuonne.

Siellä on epätasaista maastoa ja pensaikkoa.

Minulla on ohuet housut ja cowboyhattu.

Yritän sulautua joukkoon, mutta turhaan.

- Mitä tapahtui? - Se sekosi.

Oletko valmis? Mennään.

Minä olen ehkä hyödytön, mutta onneksi tytöt hoitavat homman.

Sinne vain.

- Ovatko kaikki sisällä? - Joo.

- Pärjäsit hyvin ensikertalaiseksi. - Se oli ihan mieletöntä. Hyvää työtä.

Nyt tulee vaikein osuus. Emme ole vielä valmiita.

Olen Texasissa paimentamassa karjaa saadakseni ylistettyä pihvilihaa.

Ilmeisesti tehtävä on vielä kesken.

Nyt tulee vaikein osuus. Emme ole vielä valmiita.

Toivottavasti vaikeimpaan osuuteen ei liity ratsastamista.

Turvonneet pallini todistavat, että Texasissa kaikki on isompaa.

Seuraavaksi tuomme naudat tänne. Ne rokotetaan ja lääkitään täällä.

Ruiskutamme niiden suuhun tahnaa, joka tappaa loiset.

Eli ne madotetaan.

Laita tämä lehmän suuhun. Sitten vain puristat sitä.

Varmista, että ne nielevät sen.

Haluan vain vähän lihaa. T-luupihvin, tomahawkin, fileen.

Otan vaikka kuvelihan tai sorkan, kunhan annatte jotain.

- Myöhemmin. - Lihan on parasta olla hyvää.

Varo sarvipäitä.

Clint vakuuttaa, että lehmät ovat tottuneet prosessiin.

Ne eivät ilmeisesti vain pidä minusta.

Hitto! Haluan vain vähän lihaa.

- Tytöt... - Sinun pitää ansaita se. Sillä lailla.

- Hyvä! - Jes, yksi hoidettu.

Mitä tulee karjanhoitoon, Gordonin kannattaa ehkä unohtaa se -

ja pysyä keittiössä.

- Miltä Texas vaikuttaa? - Voisiko niille antaa vain tabletit?

- Sinne vain. - Sillä lailla. Hyvä Gordon!

Noin. Ihan hullua.

Rukoilen, saisinko vähän lihaa? Olkaa kilttejä.

- Onko hän ansainnut sen? - On.

Olette vahvoja tyttöjä.

Olipa haaste. Lihalla on hintansa, ja taisin juuri maksaa sen.

Sain hyvän raaka-aineen kokkaustaistoon.

Texas tunnetaan naudan-ja sianlihasta ja barbecuesta.

Mutta tänään etsin toisenlaista proteiininlähdettä.

Kalkkarokäärmettä.

Ovathan texasilaiset aika karskeja, mutta tämä tuntuu pähkähullulta.

Kalkkarokäärme. Siis oikeasti?

Kokkauskisaan on vain kolme päivää,

ja suuntaan länteen, Rungeen, tapaamaan Bob Hansleria.

Hän on selviytymisekspertti, joka osaa koiransa Huckin kanssa -

napata kalkkarokäärmeen vaikka silmät kiinni.

Etsin proteiininlähdettä, joka on sinulle rakas.

- Mikä käärmeessä on niin erikoista? - Sen liha on hyvää.

Ja Texasissa riittää käärmeitä.

Miten lähelle sitä voi mennä?

Se voi iskeä 280 kilometrin tuntivauhdilla.

- Niin nopeasti? - Ensin kuuluu kalinaa. Se on varoitus.

Jos jatkat, se puree.

Sinä olet asiantuntija. Tehdään niin, että minä odotan noin metrin päässä.

- Ei onnistu. Minä olen lähes sokea. - Anteeksi kuinka?

Kuulen kalkkarokäärmeen. Kerron sinulle, missä niitä on.

- Mutta sinä saat hoitaa homman. - Olet siis sokea.

Tämä silmä ei näe mitään ja tämäkin on aika huono.

- Mutta pyydystät yhä käärmeitä? - No, sinähän sen teet.

- Olisiko sinulla lihaa pakastimessa? - Ei, saat tänään tuoretta lihaa.

Olet kova kaveri. Mistä aloitamme?

Kalkkarokäärmeistä kannattaa yleensä pysyä loitolla.

Vaikka niillä on oma tehtävänsä, moni pitää niitä tuholaisina -

ja niitä surmataan paljon.

Mutta jos on pakko saada ruokaa, näin käärme pyydystetään.

- Täällä näkyy olevan pieni sola. - Tämä on pesä.

Katso, mihin astut.

Varo tulimuurahaisia, tuhatjalkaisia, skorpioneja ja vähän kaikkea.

Nuo kolot, joiden yli juuri astuit... Sellaisesta voi tulla käärme.

- Olisiko tässäkin voinut olla käärme? - Ehdottomasti.

- Mikäs tuo on? - Olemme menossa sinne.

- Tuonne sisäänkö? - Niin.

- Kuuletko mitään? - Takapuoleni tutisee pelosta.

En kuule mitään.

Kolistele vähän käärmekeppiä.

Pitää varmaan lähteä muualle. Kokeillaan varasuunnitelmaa.

Tiedän toisenkin paikan. Mennään, Huck.

Minun varasuunnitelmani nimi on pakastin.

Kuulitko?

Löysimme kalkkarokäärmeen.

Nyt lounaani tiellä on vain vihainen myrkkykäärme.

Jopa minä haistan oman pelkoni. Tai ainakin jotain.

Tämä on nyt sinusta kiinni. Sinun pitää mennä lähemmäs.

Se on sinun hommasi. Minä en näe kunnolla. Ole varovainen.