The Art of Love (L'art d'aimer) (L'art d'aimer)

"Ei ole olemassa rakkautta ilman musiikkia"

Rakastumisen hetkellä alkaa kuulla musiikkia.

Kuten tällaista...

Tai tällaista...

Tai sitten tällaista...

Jokainen kuulee eri musiikin. Se alkaa soida yllättäen.

Vanessa koki sen, kun William vaihtoi hänen pyöränsä renkaan.

Zoé koki sen ajatellessaan Jérémietä Yvesin seurassa.

Joskus ihmiset rakastuvat yhtä- aikaisesti ja musiikit käyvät yhteen.

Niin kävi Emmanuellelle ja Paulille.

Laurent unelmoi sellaisen musiikin kuulemisesta.

Hän odotti sitä kärsimättömänä.

Anteeksi. Onko tulta?

Hän oli säveltäjä, mikä teki odotuksesta raskaampaa.

"Miltä sellainen musiikki kuulostaisi?" hän mietti.

Hän oli kuullut siitä vain otteita. Pari nuottia Annabellen kanssa.

Ja muutaman lisää Elisabethin kanssa.

Hän yritti kuvitella sitä musiikkia säveltäessään.

Se muistutti hänen kuulijoitaan-

-jostain, jota he olivat koenneet rakastuessaan.

Mutta hän ei ollut itse sitä kokenut.

Monet, eritoten naiset, arvostivat häntä.

Monet uskoivat sellaisen miehen saavan heidät rakastamaan.

Niin, monet pääsivät hänen syleilyynsä.

Ja joka kerta mies tahtoi rakastua.

Hän toivoi... mutta musiikkia ei kuulunut.

Näetkö nuo valkeat täplät?

Hänellä todettiin vakava sairaus jo nuorella iällä.

Vähän ennen kuolemaansa hän oli yksin kävelyllä...

...ja hän kuuli musiikkia.

Hän ei saanut koskaan tietää, ketä hän rakasti.

"Ei saa kieltäytyä siitä, mitä tarjotaan"

-Etkö ole harrastanut seksiä vuoteen? -En.

Vuosi on valtavan pitkä aika! Seksielämässä se vastaa viittä.

-Niinkö? -Se on tärkeää terveydelle.

Tutkimukset osoittavat seksin vahvistavan aivoja ja mieltä.

-Ihanko totta? -Sehän on melkein hygienia-asia.

Rakastelu pitää ihmiset terveempinä. Se säästää sairaanhoitokustannuksia.

-Tapaa joku. -Helppohan se on sanoa.

Ei ole minun vikani, etten ole rakastunut.

-Voisit silti tapailla. -En pysty. Olen liian ujo.

Tapaileminen seksin takia ei tunnu minusta hyvältä.

Kysy jotain kaveriasi. Monet harrastavat seksiä niin.

Miesystäväni seurustelevat. Michel ja Eric...

-Tristan? -Hän tapasi juuri jonkun.

Bernard on Australiassa ja Jérémie kanssasi.

Meidän pitäisi jakaa miehemme sinkkuystäviemme kanssa.

-Puhut hölmöjä. -Hyvinvointia on jaettava.

Autetaanhan verorahoillakin köyhiä.

Loma-asuntoa lainataan ystäville.

Miksei myös kumppaniaan voisi lainata?

Pitäisi olla sellainen perinne.

Rakastelu on erilainen asia.

Sitä pitäisi ajatella hierontana, jota ei suoriteta käsin.

Eihän fysioterapeuttiaankaan tarvitse rakastaa.

Mieti nyt. Mitä sanoisit, jos Jérémie makaisi toisen kanssa?

On eri asia, jos se tapahtuu selkäni takana.

Jos hän makaisi kanssasi tehdäkseen hyvää-

-en olisi mustasukkainen vaan ylpeä.

-Haloo? -Minä täällä. Jérémie suostui.

-Mihin? -Tekemään sinulle palveluksen.

-Kuule... -Suostu nyt! Se tekisi sinulle hyvää.

-No, okei... -Hienoa!

-Mitä kuuluu? -Hyvää.

Minun täytyy lähteä. Menen elokuviin.

Jérémie!

-Isabelle tuli. -Hei, Isabelle.

Nähdään. Syötkö illallista kanssamme?

-Illallistan äitini kanssa. -Soitellaan.

Hauskaa elokuvaa!

-Haluatko juotavaa? -Ei, kiitos.

Mennäänkö makuuhuoneeseen?

Ole hyvä.

Ystävyksillä ei ollut salaisuuksia, mutta Isabelle ei kertonut unestaan.

Sitten tapahtui jotain hämmentävää.

Olen miettinyt keskusteluamme. Vuosi ilman seksiä?

Elät parhaita vuosiasi. Vuosi on pitkä aika!

Pyydä jotain kaveria, jos et tahdo vierasta.

Ystävän sanat vaivasivat Isabellea.

Mutta unen toteutuminen vaivasi enemmän.

Ystävien välinen seksi on normaalia.

Hän nipisti itseään. Ei, se ei ollut unta.

Voihan sitä tehdä palveluksen vaikka rakastaisikin toista.

Tyttöystävät eivät ehkä olisi samaa mieltä. Ymmärrän kyllä.

Minä olisin mielissäni, jos Jérémie tahtoisi auttaa sinua.

Olisin hänestä ylpeä.

-Kysynkö häneltä? Miksen? -Se on noloa.

Ei se minua haittaa!

-Se on noloa minulle. -Päätä itse. Jérémie suostuisi.

-Ei sellaista tehdä. -Miksei? Olemme vapaita.

-Ei sitä... -Mitä? Kokeile edes!

Näytät siltä, kuin kiduttaisin sinua. En pakota.

-Minun on mentävä. Soitellaan. -Selvä, soitellaan.

He eivät enää puhuneet asiasta.

Isabelle ei saanut tietää, oliko kieltäytyminen väärin.

"Halu on ailahtelevainen ja tanssahtelee tuulessa kuin ruoho"

Jeanne? Achille täällä.

Tapasimme Marcin luona kolme kuukautta sitten.

Ei, minä pyysin sinun numeroasi.

Juttelimme lyhyesti, mutta se oli mukavaa-

-joten ajattelin kysyä, lähtisitkö lasilliselle?

Vai niin, ei se mitään.

Selvä. Joku toinen kerta. Hei!

Françoise? Täällä on Achille. Mitä kuuluu?

Ai, olet nukkumassa. Mutta kellohan on kymmenen.

Pyydän anteeksi. Nuku hyvin.

Hei! Anteeksi, että häiritsen. Asun naapurissa.

Kävin hakemassa postin ja oveni meni lukkoon.

Voisinko soittaa puhelimellasi?

Ei, siinä ei ole turvalukkoa. Kiitos.

Hän käy toisen asiakkaan luona ensin. Kiitoksia.

Kerro vain, jos voin joskus olla sinulle avuksi.

Et kai aio odotella tuolla?

-Oletko vasta muuttanut? -Viikko sitten.

-Asuitko jo aiemmin Pariisissa? -Ihan lähellä.

Kahden metropysäkin päässä.

Erosin poikaystävästäni.

-Vaikeaa aikaa. -Ainakin mielenkiintoista.

-Asun ensimmäistä kertaa yksin. -Miltä se tuntuu?

Hyvältä. Mutta on kai liian aikaista sanoa.

Ehkä tämä ei kestä kauaa. Saatan palata poikaystäväni luo...

-Ettekö eronneetkaan? -En tiedä.

Saa nähdä.

Hän tahtoisi, mutta minä en tiedä.

Oli melkoinen sokki kuulla hänen uskottomuudestaan.

Älä katso noin, sellaista sattuu. Olen positiivinen ihminen.

Kaikesta ikävästä koituu jotain hyvääkin.

En ole riittävän kokenut ymmärtääkseni parisuhteita.

Hän on ensimmäiseni. En tiedä, millaista on muiden kanssa.

Ymmärrätkö? Haluaisin jonkun seikkailun.

-Mitä mieltä olet? -Jos se tuntuu tarpeelliselta...

...lienee parasta kuunnella sisäistä ääntään.

-Niinkö? -Sinähän sen päätät.

Olet oikeassa. Aion kokeilla sitä.

Entä sinä? En halua olla röyhkeä...

-...mutta asutko yksin? -Olen juuri nyt sinkku.

-Onko se mukavaa? -On.

-Jää aikaa itselle. -Enemmän kuin parisuhteessa.

-Sittenhän voimme nähdä useammin? -Niin, miksei.

Sovitaanko joku tapaaminen?

-Haluatko tanssia? -Toki, jos sinäkin.

-Unohdetaan tuo. -Miksi?

-Se ei ollut luonnollista. -Miten niin?

-Suutelit minua. -Luonnollisesti.

Olisitko suudellut, jos en olisi kertonut kaikkea?

Teitkö sen siksi, että sanoin olevani seikkailunhaluinen?

En!

-Siltä se vain tuntui. -Kyse ei ollut siitä.

-Etkö pidä minusta? -Pidän.

Minäkin sinusta.

-Harmi... Lukkoseppä tuli. -Odota!

Olisiko tuo ollut sopivaa, jos et olisi kertonut kaikkea?

Olisi.

"On vaikea toimia toisen mielen mukaan"

Kiitos.

-Onko kaikki hyvin? -On, on.

-Mutta... -Mitä?

-Mietin asioita. -Millaisia?

Itseeni liittyviä. En ole tyytyväinen itseeni.

-Mikä on vialla? -Kaikki on hyvin.

Olen parisuhteessa, työasioita ei tarvitse murehtia...

Minulla on ystäviä, olen terve. Mutta jotain puuttuu.

-Mitä? -Elämä tuntuu merkityksettömältä.

Olen liian itsekeskeinen. Pitäisi olla anteliaampi.

Antaa muille. Siihen ei tule usein tilaisuutta.

Voisit ryhtyä vapaaehtoiseksi.

Olen miettinytkin sitä, mutta viikonloput menevät maalla.

En voi riistää Ludovicilta sitä riemua.

Mutta jos tarvitset minua johonkin, pyydä ihmeessä.

Vaikka se tuntuisi liian isolta jutulta.

-Lupaatko? -Lupaan.

En malta odottaa!

Näytät mietteliäältä. Haluatko pyytää jotakin?

-Haluat, näen sen. -En minä...

-Sinulla on jotain mielessäsi. -Ei ole.

-Boris, kerro nyt! Tulisin iloiseksi. -Se olisi liikaa vaadittu.

Haluankin, että pyydät minulta jotain isoa palvelusta!

Amélie, en olisi ikinä pyytänyt tätä, ellet olisi vaatinut.

-En ikinä. -Olen kuulolla.

No mutta...

Olet ystäväni, mutta välitän sinusta enemmän.

Kiintymykseni sinuun on kasvanut vuosien saatossa.

Millainen kiintymys?

Unelmoin sinusta.

Haluan sinua.

-Mikset ole sanonut? -Pelkäsin, että pahastut.

Ja sinulla on Ludovic...

-Miten voin auttaa sinua? -Auta minua ymmärtämään.

Pohdin joskus rakkauttani sinuun.

Se vaikuttaa negatiivisesti suhteisiini.

Ajattelen, että kanssasi olisi parempi olla.

-Ei! -Sitä yritän itselleni sanoa.

Mitä voin tehdä?

-Ei, Boris! -Haluan tietää...

En ikinä vastaisi fantasioitasi.

En voi tehdä sitä Ludovicin tähden.

-Olen pahoillani. Anteeksi. -Minä olen pahoillani.

-Rouva! Teiltä putosi huivi. -Kiitos.

-Olisiko kolikkoa? -Kaikki meni kukkakauppaan.

Ihan totta. Maksaisin mielelläni...