Downton Abbey

SOMME, 1916

Kersantti Stevens? Haavoittuneet on vietävä pois ennen pimeää.

Olemme menettäneet jo liian monta.

-Milloin tämä tuli? -Sir.

Hyviä uutisia. Devons vapauttaa meidät tänään.

Miehet saavat levätä ja minä pääsen lomalle.

-Mitä aiotte tehdä, sir? -Lähden Lontooseen ja syön kunnolla.

Sen jälkeen lähden pohjoiseen.

-Haluan tavata erään tytön. -Luonnollisesti, sir.

On se outoa, miten siellä elämä jatkuu normaalisti.

Enemmän kuin outoa. Downton tuntuu toiselta maailmalta.

Yleensä kaikki on valmista ennen kuin perhe herää. Nyt täällä on kaaos.

-Käyn kaiken läpi huomenna. -Kyllä minä osaan taloustyöt.

Liikettä nyt.

-Se kuuluu epoletin alle. -Anteeksi, teidän armonne.

Minun olisi pitänyt kysyä herra Batesilta ennen kuin hän lähti.

Tulen jatkossa esiintymään univormussa usein.

Tarkoittaako lordiluutnantiksi nimitys, että palaatte armeijaan?

Ei. Me edustamme armeijaa kreivikunnassa sodan aikana.

Mutta en ole palannut armeijaan. Minua ei ilmeisesti huolita sinne.

Huomenta. Onko Batesista kuulunut mitään?

Hän voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Hautajaiset pidettiin maanantaina.

William ei ole Batesin veroinen, kun on kyse univormuista.

Vaikka en olisi oikea sotilas, haluan näyttää sellaiselta.

Sinua ei usein näy täällä ennen aamiaista.

Isobel lupasi auttaa ja äitisi uhkasi tulla käymään.

He ilahtuisivat, jos yllättäisivät minut vuoteesta.

-Uskomatonta. -Kai uutinen on hyvä?

Kenraali Robertson haluaa minut vapaaehtoisten everstiksi.

"Sain idean kenraali Haigilta."

-Minä siis palaan oikeasti armeijaan! -Eihän sinua haluttu palvelukseen.

Ei kai armeijassa noin vain käydä piipahtamassa?

Churchill palasi rintamalle. Miksi minäkin en voisi?

Onko kaikki hyvin, Sybil?

-Kulta? -Anteeksi, minun täytyy...

Hän on tainnut saada taas huonoja uutisia.

Ajan mielestäni nykyään paremmin. Eikö totta?

Koettakaa painaa kytkin lattiaan asti.

-Tuntuu, että se ei mene. -Menee se, jos painatte kunnolla.

Juuri noin. Minä jään kohta työttömäksi!

-Kai sinutkin lopulta kutsutaan. -Suren sitä sitten kun aika on.

-Mitä tarjoatte ruoaksi? -En juuri mitään.

Rahat menevät sairaalaan, joten juhlaillallisia ei ole luvassa.

Minä teen juustotikkuja. Mikä sinua vaivaa?

Eipä mikään. Isä ei anna minun värväytyä.

Hänellä on vain sinut. Tietenkään hän ei halua sitä.

Pitääkö minun seistä sivussa, kun muut lähtevät sotaan?

-Jopa Thomas. -Se olikin järkytys.

Hän sentään taistelee isänmaansa puolesta, mutta minä en.

-Kyllä sinä sinne kohta pääset. -Toivon niin.

Niinkö? Minäpä en. Toivon, että olen väärässä!

Ystävällistä, että saamme olla täällä. Tämä on paljon mukavampaa.

-Ja lipuista voi pyytää enemmän. -Olet varhain hereillä, äiti.

Sota tekee meistä aamuvirkkuja. Ajattelin auttaa kukkien kanssa.

Bassettilla on kyllin apua, mutta kiitos.

Et kai pahastu, jos otan ohjat?

Coran kukkaset sopisivat paremmin ensimmäiselle ehtoolliselle-

Etelä-Italiassa.

-Mitä sinulla on mielessä? -Kaikkea, millä voi kerätä rahaa.

Paahtoleipää kreivittären kanssa kaksipennisellä?

Tyynyt pöyhitään lyömällä niitä lattiaa vasten.

-Miten sujuu, Ethel? -Ihan hyvin.

Anna voisi lakata neuvomasta minua. Olen ollut pääsisäkkö.

Teitä oli vain kaksi, ja talo oli paljon pienempi.

-Tulevatko he käymään täällä? -Vain väliajalla, ja eivät salonkiin.

Jos herra Bates olisi täällä, hän voisi vartioida.

-Kuka on herra Bates? -Lordin miespalvelija.

Hän kävi Lontoossa, koska hänen äitinsä menehtyi.

-Hänestä puhutaan kuin kuninkaasta. -Mukava kuulla.

Anna, auta minua tämän kammotuksen kanssa.

Se on kuin "Kadonneen maailman" olio.

-Antakaa Williamin tehdä tuo. -Hänellä on kiire univormujen kanssa.

Minun pitää puhua Annan kanssa illallisesta.

Jos ette rauhoitu, saatte sydänkohtauksen!

Nyt on sota, ja se saa näkyä.

Meidän pitää näyttää saksalaisille, ettei meitä nujerreta.

Sanokaa, kun vieraaksi tulee saksalaisia, niin teen parhaani!

Kiitos.

-Tulimme tänne juttelemaan. -Me emme häiritse.

Ole hyvä.

Asia on niin, että olen saanut kirjeen Matthew'lta.

Hän ei tietenkään kerro, mitä tekee.

Onneksi hän on kunnossa. Minä kaipaan häntä.

Hän on käynyt täällä joitain kertoja sodan alkamisen jälkeen.

-Niin kuulimme. -Downton ei ole mikään metropoli.

Aikooko hän lähteä hän sodan jälkeen Manchesteriin?

Hän ei juuri puhu elämästä sodan jälkeen.

He eivät kai halua uhmata kohtaloa.

Hän kirjoittaa olevansa kihloissa erään neiti Lavinia Swiren kanssa.

Kai me kaikki tiesimme, että se tapahtuu joskus.

-Tunnetteko hänet? -En vielä.

He tutustuivat, kun Matthew kävi viimeksi Englannissa.

-Heillä tuntuu olevan kiire. -He haluavat elää nyt.

Matthew oli lomalla Lontoossa ja tuo nyt tytön tänne.

Matthew on täällä illan ja aamun. Sitten hän lähtee ja tyttö jää.

-Pääsettekö konserttiin? -Se riippuu teistä.

Me toivoimme, että hän ja Mary voisivat selvittää välinsä.

Jos niin ei käy, eikö meidän pitäisi jatkaa elämää normaalisti?

Vaikka Matthew ei haluaisi asua kylässä-

-hän on silti perijä ja osa sukuanne.

Olen samaa mieltä. Kävi miten vain, haluan toivottaa hänelle onnea.

Ainoa ongelma on se, että myös Mary tulee tänään Lontoosta.

Matthew ajaa Lavinian autolla. He eivät kohtaa junassa

Mikä helpotus!

Vihaan kreikkalaista draamaa, kun se ei tapahdu näyttämöllä.

Pitäisikö meidän kieltää Marya tulemasta?

Isobel on oikeassa. Meidän on ajateltava kihlausta uutena alkuna.

Tuo luutnantti Crawley konserttiin ja jääkää illalliselle.

Toivoin, että sanoisitte noin.

Lähden nyt, mutta palaan neljältä. Sybil, onko kaikki hyvin?

Tom Bellasis on kaatunut.

-Niin kammottavaa. -Muistan hänet Imogenin juhlista.

Hän sai minut nauramaan, kun hänen setänsä piti puhetta.

Tuntuu, että kaikki kanssani tanssineet miehet ovat kuolleet.

Tunnen itseni hyödyttömäksi. Haaskaan elämääni, kun he uhraavat omansa.

-Olet auttanut konsertin kanssa. -EI.

En tarkoita ohjelmien myymistä tai arpajaispalkintojen etsimistä.

Haluan tehdä oikeaa työtä.

Jos olet tosissasi, voisit auttaa sairaalassa.

Yorkissa on koulutuskeskus. Voin järjestää sinut sinne.

Se voi olla ravisteleva kokemus.

Oletko valmis? Oletko pedannut sänkyäsi tai kuurannut lattioita?

Mitä nyt, O'Brian?

Herra Platt vie rouvan ja lady Granthamin kylään. Lähdettekö mukaan?

Ystävällistä. Kiitos.

Mitä minun pitää oppia?

Jos olet tosissasi, miltä ruoanlaitto kuulostaa?

Pyydä rouva Patmorea opettamaan sinulle perusasiat.

Yorkissa sinun on syytä osata edes jotain.

Hänet halutaan sairaalaan jokapaikanhöyläksi.

Kai se olisi halvempaa-

-mutta mielestäni ei ole oikein käyttää ihmisiä hyväksi.

-Potilaat ovat pahasti vammautuneita. -Kuinka hirveää.

Heiltä puuttuu raajoja. Kasvot ovat tunnistamattomat.

Lady Sybiliä on hoivattu niin hellästi.

Kuka tietää, millaisia potilaita hän saa kohdata?

Mutta te tiedätte, mikä on parasta.

Niin tiedän.

-Missä voi ohukaisia varten on? -Kylmiössä.

Syödäänkö tänään ohukaisia?

Ne on tarkoitettu herrasväelle. Crêpes Suzette!

Olen aina halunnut maistaa niitä. Voitteko jättää vähän minulle?

-Crêpes Suzetteja sinulle? -Se olisi hienoa!

-Mitä me syömme? -Lammasmuhennosta.

-Syödäänkö täällä usein muhennosta? -Etkö pidä siitä?

-En jatkuvasti. -Ymmärrän.

Haluaisitko nukkua rouvan makuukamarissa?

Mielelläni! Viimeksi jouduin jakamaan huoneen.

-Siellä oli kaksi sisäkköä ja kokki! -Sanonpahan vain.

Ja minä sanon, että pidä kielesi kurissa.

On sinulla otsaa ensimmäisenä työpäivänäsi.

Haluan parasta, enkä häpeä sitä.

Emmekö me muut halua?

Sinun iässäsi on vaikea muuttua.

En moiti sinua, mutta minä en halua olla pelkkä palvelija.

Tri Clarkson ei saa etsiä ilmaista työvoimaa lastenhuoneestani!

-Sybil ei asu enää lastenhuoneessa. -Ei aikoihin.

-Tiedätte, mitä tarkoitan. -En oikeastaan.

Se on kunniallista työtä.

Näemme kuvia kuningattarista ja prinsessoista punaisen ristin asussa-

-lusikoimassa keittoa jonkun rassukan kurkkuun.

Sybil saa nähdä hirvittäviä asioita, ja hän on niin viaton!

-Viattomuus suojelee häntä. -Kerrankin olen samaa mieltä.

Sybilin pitää saada osallistua kuten kaikkien muidenkin.

Mitä sinä sanot, Molesley? Oletko valmis, kun hetki koittaa?

Ei minulle. Sain kirjeen, jonka mukaan en kelpaa palvelukseen.

-Miksi? -Siihen en voi vastata.

Molesleyn isä on luonnollisesti ilosta sekaisin.

Tutkimattomia ovat Herran tiet.

Bates! Kukaan ei kertonut, että olet tässä junassa.

-Miksette kertonut tulostanne? -Sain tietää siitä vasta tänään.

Anna, lainasin lady Rosamundin laukkua. Tein ostoksia Lontoossa.

Se olisi salaisuutemme. Yllätys. Eihän se haittaa?

Haluan oppia perusasiat. Miten keitetään munia ja tehdään teetä.

-Ettekö te osaa laittaa teetä? -En oikeastaan.

Se on naurettavaa, mutta en halua joutua naurunalaiseksi kurssilla.

-Voitteko auttaa minua? -Sehän on selvää.

Jos niin sanotte, niin... aloitetaan.

-Osaatteko täyttää kannun? -Kaikki osaavat!

Eivät näköjään kaikki.

AUTTAMALLA SAIRAALAAMME AUTATTE POIKIAMME

-Milloin voimme puhua? -Konsertin jälkeen puutarhassa.

Ehdimme ennen illallista.

-Menetkö konserttiin? -Voimmeko istua yhdessä?

-Laitamme illallista. En minä ehdi. -Isä kirjoitti. Hän ei taivu.

Hän kestää sen, jos minut värvätään.

Mutta ei sitä, että lähden vapaaehtoisena ja jotain sattuu.

-Hän rakastaa sinua! -Mutta hän ei omista minua.

-Oliko mukava palata? -En ole varma.

Lontoossa kaipaan tänne, täällä taas kaipaan katukiveyksen kopinaa.

Olin jo unohtanut tämän kamalan konsertin.

Olisitte varoittaneet, niin olisin tullut huomenna.

Sitten et olisi nähnyt Matthew'ta.

Aioin kertoa, että Matthew'lla on lomaa ja hän on käymässä.

Isä ja minä ajattelimme, että olisi hyvä korjata välejä.

Hän tulee tänne illalla Isobelin ja kihlattunsa kanssa.

-Mitä? -Edith, oliko tuosta apua?

Matthew on kihloissa. Morsian tulee tapaamaan hänen äitiään.

Miten ihanaa.

-Etkö ole pahoillasi? -Miksi olisin?