Manifesto

Manifesti substantiivi

Henkilön tai ryhmän julkinen julistus periaatteista ja päämääristä.

Kaikki pysyvä haihtuu.

Julkaistessaan manifestin on haluttava -

että A, B ja C taistelevat 1:tä, 2:ta ja 3:a vastaan.

Täytyy raivota ja teroittaa siipensä valloittaakseen -

ja hajottaakseen pienet ABC:t ja suuret ABC:t.

Allekirjoittaa, huutaa ja kirota näyttääkseen paremmuutensa.

Muodostaa proosasta ehdotonta ja kiistämätöntä todistusaineistoa.

Vastustan toimintaa.

Kannatan jatkuvaa ristiriitaa ja vahvistusta.

En ole puolesta enkä vastaan -

enkä selitä, sillä vihaan tervettä järkeä.

Kirjoitan manifestia, koska minulla ei ole mitään sanottavaa.

Puhun vain itsestäni, sillä en tahdo vakuuttaa.

Minulla ei ole oikeutta vetää muita omaan virtaani.

En vaadi ketään seuraamaan minua. Jokainen tekee taidetta tavallaan -

mikäli tuntee ilon, joka kohoaa nuolina kohti tähtiä -

tai sen ilon, joka laskeutuu kohti ruumiskukkia -

ja hedelmällisiä kouristuksia.

Uskooko joku löytäneensä ihmiskunnan yhteisen henkisen perustan?

Kuinka tuomme järjestystä kaaokseen -

josta muodostuu se loputon ja muodoton muunnos, ihminen?

Uudestaan!

Tämä on hauskaa.

TAIDE TARVITSEE TOTUUTTA, EI VILPITTÖMYYTTÄ

KAIKKI TAIDE ON VALHEELLISTA

MIKÄÄN EI OLE OMAPERÄISTÄ

Vanha maailma kuolee. Uusi syntyy.

Kapitalistinen sivilisaatio -

joka on hallinnut taloudellista, poliittista ja kulttuurista elämää -

on luhistumassa.

Se synnyttää uusia ja tuhoisia sotia.

Vallitseva talouskriisi aiheuttaa suuria ongelmia -

maailman väestölle. Niille, jotka käyttävät työssään käsiä tai aivoja.

Nykyinen kriisi on riisunut kapitalismin alastomaksi.

Se on paljastettu varkauden ja petoksen järjestelmäksi.

Työttömyyttä ja kauhua, nälkää ja sotaa.

Kapitalismin kriisi heijastuu sen kulttuuriin.

Porvariston taloudellinen ja poliittinen järjestelmä luhistuu.

Sen filosofia, kirjallisuus ja taide ovat vararikossa.

Näinä muutoksen aikoina taiteilijan on oltava vallankumouksellinen.

Hänen tehtävänsä on tuhota tyhjän suuntauksen viimeiset rippeet -

ja herättää ihmismielessä tiedostomattomana uinuva luovuus.

Taiteemme on vallankumousajan taidetta.

Se on reaktio luhistuvaan maailmaan sekä uuden aikakauden airut.

Mikä paviaani.

Ylistämme vallankumousta ainoana elämän moottorina.

Ylistämme keksijöiden värähtelyjä.

Nuorina ja vahvoina he kantavat vallankumouksen soihtua.

Tämä on paikka seikkailunhaluisille sieluille!

Pikkumaiset materialistit, häipykää!

Minä ja ystäväni valvoimme koko yön kiistellen logiikan rajoista -

ja täyttäen läjäpäin papereita kiihkein kirjoituksin.

Lopulta kaikki myytit ja mystiset ajatukset ovat takanamme.

Uskomme, että tätä ihanaa maailmaa rikastuttaa uudenlainen kauneus.

Vauhdin kauneus.

Tahdomme laulaa rakkaudesta vaaraan, energian käytöstä -

ja jokapäiväisestä holtittomuudesta.

Tahdomme ylistää aggressiivisia toimia, nopeaa elämää ja nyrkiniskua.

Tahdomme ylistää sotaa ja ideoita, joiden puolesta voi kuolla.

Ihmisen kärsimys kiinnostaa meitä yhtä paljon kuin sähkövalon kärsimys.

Tuhoamme menneisyyden kultin -

pakkomielteen muinaisuuteen ja akateemisen formalismin.

Tahdomme maamme olevan vapaa loputtomista museoista -

jotka peittävät sitä kaikkialla kuin hautausmaat.

Paskat Firenzestä, Montmartresta ja Münchenistä.

Paskat sanakirjoista, hyvästä mausta, orientalismista ja akateemisuudesta.

Paskat Dantesta, Shakespearesta, Tolstoista -

Goethesta ja diletanteista.

Paskat Montaignesta, Wagnerista -

Beethovenista, Whitmanista ja Baudelairesta.

Katsokaa meitä! Sydämemme eivät ole vielä väsyneet.

Niitä ruokkii tuli, viha ja vauhti.

Alkakoon jumalaisen sähköisen valon valtakausi viimein.

Tehkää tilaa nuoruudelle, raivolle ja uskallukselle.

Kuinka päivä viimein koittaa? Kuka tietää?

Voimme tuntea aamun.

Emme ole enää hulluja vaeltajia, jotka harhailevat historian valossa.

Viileä varhaisaamun tuuli puhaltaa ympärillämme.

Jos ei tahdo palella, on lähdettävä liikkeelle.

Me ja kaikki muut kanssamme näemme kaukaisuudessa -

nousevan aamun valon.

Uusi maailma loistaa kirkkaana siinä varhaisessa valossa.

Se lähettää ensimmäiset säteensä.

Ensimmäinen pilkahdus riemukkaasta aamunkoitosta.

Vuosikymmeniä, sukupolvia -

ja taiteen suuri aurinko aloittaa voitokkaan matkansa.

Tänään, enemmän kuin koskaan, uskomme tahtoomme -

joka antaa elämällemme ainoan arvon.

Se arvo on ikuisesti jatkuva muutos.

Aika herätä, kulta.

Nähdään. - Nähdään, äiti.

Taistelemme tauotta traditionalistien pelkuruutta vastaan.

Emme tunne enää kuuluvamme katedraaleihin -

palatseihin ja korokkeille.

Meidän ovat suuret hotellit, valaistut holvikäytävät -

suorat tiet ja hyödylliset raivaustyöt.

Tuhotkaamme monumentit, jalkakäytävät ja portaikot.

Upottakaamme kadut ja torit. Kohottakaamme kaupunki ylös.

Se on rakennettava uudelleen, kuin suuri ja sekasortoinen telakka.

Ketterä, liikkuva ja dynaaminen kaikin tavoin.

Talojemme on oltava kuin jättimäisiä koneita.

Arkipäivien myrskyn yläpuolella, menneisyyden kotien tuhkan päällä -

ja avoimen tulevaisuuden porttien edessä -

kuulutan tänään taiteilijoille, maalareille, kuvanveistäjille -

muusikoille, näyttelijöille, runoilijoille -

teille, joille taide ei ole vain keskustelua varten -

vaan todellisen hurmion lähde, sanani ja tekoni.

Olen muuttanut itseni nollamuotoon -

ja nostanut itseni akateemisen taiteen surkeasta suosta.

Esineet ovat kadonneet savun lailla.

Olen tuhonnut horisontin kehän ja jättänyt esineiden piirin.

Kirottu horisontin kehä on vanginnut taiteilijan -

ja erottaa hänet pyrkimyksestä tuhota.

Muodot liikkuvat ja syntyvät. Teemme aina uusia löytöjä.

Löytöjämme ei saa piilottaa.

On absurdia pakottaa aikakautemme menneiden aikojen muotoon.

Elämä on puhdistettava menneestä, jotta se voi kehittyä normaalisti.

Taiteen ei tule tavoitella lyhyyttä tai yksinkertaisuutta -

vaan monimutkaisuutta.

Milon Venus on rappion ilmentymä.

Se ei ole oikea nainen, vaan parodia. Angelon Daavid on epämuodostuma.

Renessanssimestarit saavuttivat paljon anatomian saralla -

mutta eivät löytäneet totuutta kehon vaikutuksesta.

He olivat virkamiehiä, jotka luetteloivat luonnon ominaisuuksia.

Elävä muutettiin liikkumattomaan ja kuolleeseen muotoon.

Etsi minut.

Kiinni jäit!

Sinä huijaat.

Mikä tuo on?

Heitämme ankkurimme rikkaaseen maahan.

Me energian juovuttamat haamut -

upotamme kolmikärkemme pahaa aavistamattomaan lihaan.

Olemme kirousten kaatosade -

trooppisen runsaana kuin korkealle kurottava kasvillisuus.

Kumi ja sade ovat hikeämme. Vuodamme verta ja palamme janoten.

Veremme on voimaa.

Sanon teille: alkua ei ole, emmekä me vapise.

Emme ole sentimentaalisia.

Olemme raivoisa tuuli, joka repii likaiset pilvet ja rukoukset -

valmistaen tuhon, tulen ja mätänemisen spektaakkelin.

Teemme lopun surusta -

ja korvaamme kyyneleet sireeneillä, jotka ulvovat mantereelta toiselle.

Ilon paviljongit ja lesket, joiden suru on myrkkyä.

Nuolaista puolivarjoa -

ja kellua suureen suuhun täynnä hunajaa ja ulosteita.

Levitän turmellusta kaikkialle ja ohjaan käteni taivaasta helvettiin -

ja silmäni helvetistä taivaaseen.

Kuolemme sankareina tai idiootteina. Se on sama asia.

Ainoa sana, joka ei ole katoava, on "kuolema".

Nautitte luultavasti elämästä, mutta teillä on huonoja tapoja.

Olette liian kiintyneitä siihen, mihin teidät on opetettu kiintymään.

Hautausmaihin, melankoliaan -

traagisiin rakastajiin ja Venetsian gondoleihin.

Ulvotte kuuta.

Jos ette olisi niin pelkurimaisia -

ylevien ajatusten ja olemattomien abstraktioiden painon musertamia -

ja dogmeiksi naamioidun hölynpölyn murtamia -

seisoisitte suorassa ja pelaisitte verilöylypeliä kuten mekin.

Pelkäätte liikaa sitä, ettette enää usko.

Ette ymmärrä -

että voi olla onnellinen olematta kiintynyt mihinkään.

Me näemme kaiken.

Emme rakasta mitään.

Vastustan järjestelmiä.

Hyväksyttävin järjestelmä on se, ettei järjestelmää ole.

Logiikan hylkääminen: dada.

Muistin hylkääminen: dada.

Arkeologian hylkääminen: dada.

Tulevaisuuden hylkääminen: dada.

Dada on yhä paskaa, mutta tästä eteenpäin...

Tästä eteenpäin tahdomme paskoa eri väreissä -

ja koristaa taiteen eläintarhan kaikkien konsulaattien lipuilla.

Dada ei ole hulluutta, viisautta tai ironiaa.

Dada ei tarkoita mitään.

Olette idiootteja.

Olette täysiä idiootteja, jotka on tehty puhdistetun unen alkoholista.

Olette kuin toiveenne. Ette mitään.

Kuten paratiisinne. Ei mitään.

Idolinne, ei mitään. Poliitikkonne, ei mitään.

Sankarinne, ei mitään. Taiteilijanne, ei mitään.

Uskontonne, ei mitään.

Ei enää maalareita. Ei enää kirjailijoita.

Ei enää muusikoita. Ei enää kuvanveistäjiä.

Ei enää uskontoja. Ei enää republikaaneja.

Ei enää rojalisteja. Ei enää imperialisteja.

Ei enää anarkisteja. Ei enää sosialisteja.

Ei enää bolševikkeja. Ei enää poliitikkoja.

Ei enää proletaareja. Ei enää demokraatteja.

Ei enää porvareita. Ei enää aristokraatteja.

Ei enää armeijoita. Ei enää poliisia.

Ei enää isänmaita. Nämä typeryydet riittävät jo.

Ei enää mitään. Ei enää mitään.

Ei mitään. Ei mitään. Ei mitään.

Ennen kuin tulen teidän joukkoonne ja revin irti mädät hampaanne -

rupiset korvanne ja haavaiset kielenne...

Ennen kuin revin irti ruman, pidätyskyvyttömän pikkukullinne...

Ennen sitä kaikkea -

otamme kunnon antiseptisen kylvyn.