Channel Zero

Mike Painteria kutsutaan Amerikan lapsipsykologiksi.

Hänen kirjansa on "Menneen muokkaaminen."

–Tervetuloa, Mike Painter. –Kiitos.

Kun sinusta tuli isä, muuttuiko käsityksesi lapsuudesta?

Uskon niin. Aikuisuus on vain naamio.

Se on hienostunut naamio, mutta sen takana olemme yhä lapsia.

Kerrot kirjassa lapsuudestasi. Menetit kaksosveljesi 12–vuotiaana.

Vuonna 1988 Ohion Iron Hillissä–

missä synnyin, viisi lasta katosi.

Iron Hillin murhat jäivät ratkaisematta.

Viimeinen uhri, joka jäi löytymättä, oli veljeni Eddie.

Olitteko identtisiä kaksosia?

Kaksosen menettäminen on kuin menettäisi raajansa.

Miten perhe oikein sopeutuu sellaiseen?

Isäni oli poissa kuvioista. Äitini ei sopeutunut.

Minut lähetettiin sukulaisten luo. En palannut enää ikinä Iron Hilliin.

Teen nyt jotain epätavallista.

Puhelimen päässä on eräs 12–vuotias poika.

Hänenkin perheensä koki tragedian.

Puhu hänelle. Näytä meille, mitä teet.

–Se ei taida olla... –Oletko kuulolla?

Haloo?

Minä olen tohtori Painter. Olen...

Lapset puhuvat minulle asioista, joita heillä on mielen päällä.

Haluatko puhua kanssani jostakin asiasta?

Voitko kertoa nimesi?

Mitä tämä on?

Tuleeko tuo televisiostasi?

Sammuta se. Sammuta se.

Mike, miksi sinua pelottaa palata kotiin?

Mike?

Miksi sinua pelottaa palata kotiin?

Amerikantikli.

–Nyt se on vain osa pihaa. –Hei.

–Halusin yllättää sinut. –Onnistuit siinä.

Kuka tuo on, Marla–täti?

–Hei, olen Mike. Entä sinä? –Tämä on Katie.

–Marla–täti? –Hän on poikani.

Se katti väijyy aina jossain.

Voin vaikka vannoa, että se tappaa huvikseen.

Oletko siis kasvissyöjä?

Laululintuja en ainakaan syö.

Mitä?

Ei kuvia minusta, Eddiestä eikä isästä.

Älä ota sitä itseesi.

Yritän vain pitää ikävät ajatukset kurissa.

Niin.

–Kiitos, äiti. Tämä on... –Miksi tulit?

On toki mukava nähdä sinut.

Olet tervetullut tänne.

Mutta...

Et kai tullut repimään vanhoja haavoja auki?

Joka toinen vuosi joku ilmestyy Iron Hilliin selvittämään murhia.

Olen aina pelännyt, että jonain päivänä se olisit sinä.

Eikö mitään varastettu? Bob ottaa lausuntonne, herra Crumm.

Bob, ykköslinja! – Niin, miten voin auttaa?

Hei, olen Mike Painter.

Hei! Äitini näki sinut "Dr. Philissä" ja innostui kovasti.

Minäkin näin sinut. Mitä sinulla oli asiaa?

–Ajattelin vain... –Jukoliste.

–Huh, Mike Painter. –Gary.

–Olisiko sinulla hetki aikaa? –Toki.

Mennään toimistooni.

–Oli hauska tutustua. –Kuin myös.

Mitäs sanot?

Billy Reese oli ekalla, ja sinä olit kolmannella.

–Sinä et muista. –Muistan kyllä.

Sinut sitten valittiin seriffiksi. Onneksi olkoon.

Tämä ei ole hurja paikka. Väki sekoilee toki juovuspäissään.

Ja joku salaperäinen tyyppi murtautuu taloihin viemättä mitään.

Eikö Manson–perhe tehnyt niin?

Jos menneitä ei lasketa, olemme paljon sopuisampi perhe.

Mutta vähät siitä. Mitäs sinulle kuuluu?

Minä luin jopa sinun kirjasi.

Sepäs ystävällistä.

Menneistä puheen ollen... Haluaisin vilkaista niitä kansioita.

Sopiiko kysyä syytä?

Siitähän on 28 vuotta, kun ne lapset löydettiin metsästä.

Niin, ilman hampaita.

Mike, tarkoitan vain, että monet muutkin–

menettivät silloin jonkun rakkaansa.

Joten... en aio kieltäytyä.

Haluaisin vain tietää, miksi nyt.

–Kirjoitan kirjaa. –Niinkö?

–Tuleeko siitä hyvä kirja? –Toivon mukaan.

Tuleeko siitä kunnioittava kirja?

Ennen kaikkea. Ilman muuta.

En minä jäänyt tänne jumiin, Mike.

Tiedän kyllä.

–Minä nain Jessica Halen. –Kuulin siitä.

Hän tuohtuisi, jos en kutsuisi sinua syömään.

–En voi. –Sinne tulee paljon väkeä.

Ja minä voisin auttaa sinua niiden kansioiden kanssa.

Mutta haluaisin kuulla mielipiteesi lapsestani.

Niin, hän on kasvanut hieman vinoon.

Eikö täällä ole kasinoa?

Ei tänne mitään rakennella. Koska höyry vaihtui dieseliin.

Dieselveturit tappoivat tämän paikan.

Ei, se johtuu siitä, miten lapsia kasvatetaan.

Kaikki on irrallaan toisistaan.

Päinvastoin.

Kuka tahansa pervo voi kähmiä tytärtäni netin kautta.

–Meillä ei ole edes telkkaria. –Tämä ei ole kaupunki, vaan museo.

Sitä pitäisi uudistaa.

Asema pitäisi kunnostaa, jos saisimme kunnalta rahaa.

Ehkä sitten, kun sinä olet seriffi.

Kun minusta tulee seriffi, hävitän sen maalauksen seinältäsi.

–Isä? –Rakastan tätä kaupunkia.

Ihan tällaisenaan. Hei, kamu.

Katie omii telkkarin. Haluan katsoa "Labyrintin".

–Minkäs teet. –Käske siskosi nukkumaan.

Painu sinäkin pehkuihin. Ei enää telkkaria.

Hyvää yötä.

–Älä. –Mike, mainitsin tästä aiemmin.

Tuo poika on hulluna David Bowiehin.

–Outoa, vai mitä? –Onneksi ei sentään Abbaan.

–Ei siitä tarvitse huolestua. –Siinäs kuulit.

Mekin olimme aika outoja, muistatko?

Meillä oli oma mielikuvitusmaamme.

Sinä ja Eddie keksitte sen. Olitte molemmat sen kuninkaita.

Ja se korttipeli, joka ei koskaan päättynyt.

Minä ja Eddie aloimme pelata korttia.

Se yksi peli vain jatkui jatkumistaan.

Kumpikaan ei voittanut, joten jatkoimme sitä päivä päivältä.

Sitten halusimme vain nähdä, miten kauan voisimme jatkaa sitä.

–Kauanko se jatkui? –Se tavallaan jatkuu vieläkin.

Ja joka lauantai minä, sinä ja Eddie–

katselimme tuntikaupalla telkkaria.

–Sinulle ei käynyt kuinkaan. –Aivan.

Mike on asiantuntija. Miksemme kysyisi häneltä?

Onko liika tv huonoksi lapsille?

–Selvä se. Missä vessa on? –Alakerrassa, vasemmalla.

Katie?

Hei, sinä olet minun äitini ystävä, ja minä olen sinun äitisi ystävä.

Miksi meidän pitää olla hiljaa?

Se meni pois.

Mitä sinä katselit?

Keskellä oli yksi kallis laukku. En muista merkkiä.

Nainen sanoi, että se oli jumissa.

Minä ihmettelin: "Miten noin pääsi käymään?"

–Et sanonut niin. –Sanoinpas.

Muistatteko "Kynttiläpoukaman"?

Sen ohjelmanko? Se pyöri pari kuukautta...

Kaksi kuukautta, syys– ja lokakuussa 1988.

–Muistan sen. –Kerroitteko lapsillenne siitä?

Emme todellakaan.

Katie kertoi juuri nähneensä sen.

–Äskenkö? –Mitä?

Miksi sitä näytettäisiin uudelleen? Näin painajaisia siitä ohjelmasta.

Ne nuket...

Näin toistuvasti erään tosi oudon unen.

–Ne nuket vain huusivat. –Yksi jaksoista oli sellainen.

Ei voinut olla, näin sellaista painajaista.

–Muistatteko Leukaluun? –Mikä se on?

Leukaluu oli sellainen–

–vanha luuranko kaavussa ja mustassa hatussa.

Hän jahtasi aina Piraatti–Percyä.

Hän sanoi: "Kun saan sinut kiinni, nyljen nahkasi."

Rauhassa nyt. Tuliko otettua liikaa, Mike?

Ei tässä mitään. Kiitos ruoasta.

Muistelkaa te vanhoja, mutta minä lähden kotiin.

–Sinä sen otit puheeksi. –Sehän oli vain tv–ohjelma.

Mitä tuo oli?

Kierretään, Eddie. Eddie!

Hän tekee sen uudelleen!

Eddie!

Maksa tiemaksu.

Survo se perseeseesi.