Twilight of the Gods

Kuulkaatte nyt Sigridistä -

ja kun hänet kohtasin.

Vieraat miekat olivat tulleet maallemme.

Völsungin maalle.

Meitä oli vähän.

Heitä -

oli useita.

Sitten -

saapui nainen.

En tuntenut häntä,

mutta hänellä oli völsungilainen kilpi.

Hän teurasti niin miehiä kuin ratsujakin.

Hänen miekkakätensä oli läpimärkä verestä.

Häneltä ei suojellut kypärä tahi haarniska.

Mutta kuten sanoin, heitä oli useita.

Kuolema hengitti niskaamme.

Mutta sitten saapui valkyria.

Se oli kaunis -

mutta hirviömäinen.

Hiljaisuus laskeutui yllemme.

Taistelijat tiesivät olennon päättävän,

kuka jäisi henkiin ja kuka kaatuisi.

Muut vietiin.

Meidät säästettiin.

Kenen käskystä, sitä emme tiedä.

Lähtiessään valkyria kuitenkin kumarsi -

Sigridiäni.

Tunsin rakkauden.

Miksi miehesi tuijottavat minua?

Kuningas kertoi kohtalokkaasta tapaamisestanne.

Millaista tarinaa hän nyt iski?

Uskoakseni valkyria...

No niin, lopettakaa.

Saatte kuulla oman tarinani.

Taistelimme hyökkääjiä vastaan. Miekat sen kuin heiluivat.

Tarkkailin kuningastanne kentän toiselta puolelta.

Se yö oli kylmä.

Joimme olutta ja menimme samaan petiin.

Kuninkaani on oikea ori,

ja siten ratsastinkin hänellä.

Ja tunsin rakkauden.

Olet runoilija, Egill. Hänen elimestään saat laulunaiheen.

Häipykää!

Egill, suomusta kalat ja valmista ateria.

Selvä, herrani.

Sigrid, tule mukaani.

Minulla on näytettävää.

Minne menemme?

Tätä oli vaikea salata sinulta,

mutta kun astumme avioon, haluan tuntea muutoksen tuulen.

En odota enää.

Kun tämä talo on valmis, se näkee hääkestimme.

Kai haluat yhä avioon kanssani?

Haluan.

Pidän siitä, kun palaat mereltä.

Maistut suolaiselta.

Täälläkö? Jäädymme kuin torakat.

Olet hiljainen.

Sinua vaivaa jokin.

Näetkö nuo tähdet?

Tuolla.

Ne ovat Tjatsen silmät.

Ne valvovat kansani maata.

Et ole nähnyt taivastani.

Ei se mitään. Kukaan ei matkusta kotiini,

mutta osa minusta luuli aina, että me matkustaisimme.

Että kansamme näkisivät rauhan,

jotta voisin naida kaltaiseni.

Siellä on kaunista, Leif.

Kunpa voisit tavata perheeni.

Sitten tapaan.

Lähdemme aamulla.

Olet kuulemma lähdössä.

Eikö sinulla ole mitään mukavaa sanottavaa?

Menen naimisiin.

Luulin, että sinä kelpaisit vain jalkavaimoksi.

Et ole synnyttänyt lapsia.

Minä kai vein voiton perillisistä. -En tarkoittanut pahalla. Olet onnekas.

Äidit eivät taistele.

Mutta klaani on toista mieltä.

Liittonne kuulemma suututtaa jumalat.

Suututtaa...

Ajattele hieman, Hervor.

Seuraavalla kerralla olen kuningattaresi.

Halusit sukupuusi jatkuvan.

Tiedän sen.

Kenties hän vielä antaa sinulle pojanpojan -

tai sitten ei,

mutta me menemme naimisiin, isä.

Haluan siunauksesi.

Pidä miekkasi, mikäli et suostu.

Paras laittaa miekka pois, matkaaja.

Etkö kuullut?

Syömme kaltaisiasi.

Lyön hampaasi kurkkuusi, jos vielä uhkaat häntä.

Nouse, Sómr. Sisaremme on palannut.

Sigrid.

Nyt olemme Jötunheimissa.

Tyttäreni.

Olet palannut,

muttet tullut yksin.

Olemme jättiläiskansaa.

Suttungin lapsia.

Emme kestitse ihmisiä.

Hän oli Sigridin kanssa.

Sigridissä virtaa jättiläisen veri.

Fjölverkr, viime kerrasta on aikaa.

Mikä isäni valtakunta onkaan nimeltään?

Sen nimi on...

Avoin käsi.

Kiitos, Pikkujuuri.

Onko nimi todenmukainen vai tarjoaako perheeni nyrkkiä?

Lakimme ovat selvät, tytär.

Emme avaa oviamme vieraille.

Älkäämme sitten olko vieraita.

Voimme puhua kuin kuninkaat.

Kahden kuninkaan kohdatessa samassa salissa seuraa usein väkivaltaa.

Kyllästyin taistelemaan kauan sitten.

Isäni ei luota rauhanmiehiin.