Alexander: The Making of a God

AMONIN TEMPPELI SIWAN KEIDAS, EGYPTI

Pian alkaa sota.

Taistelu, joka on niin raivoisa, niin tuhoa ennustava,

että se halkaisee maailman kahtia.

Hyökkäykseen!

Maailman repii kahtia kahden miehen raivokas kilpailu.

He ovat Aleksanteri Suuri -

ja Dareios, kuningasten kuningas.

Kaksi katkeraa vihamiestä -

eri maailmoista,

mutta saman mitalin kaksi puolta.

Nuori makedonialainen prinssi,

joka taistelee maansa puolesta, kunnian vuoksi,

ja persialainen kuningas, joka haluaa puolustaa -

maailman mahtavinta imperiumia.

Nämä kaksi käyvät tahtojen taistoa,

joka muokkaa maailmaa -

tulella -

ja verellä.

Mutta kumpi on voittoisa?

Kumpi lyö kumman?

Vain jumalat voivat päättää siitä.

KUINKA ALEKSANTERISTA TULI SUURI

Aleksanteri vangitsee mielikuvituksen.

Hän on loistava hetki historiassa.

Aleksanteri oli kaikkien aikojen lahjakkain sotapäällikkö,

mutta samalla hän oli runoilija ja filosofi.

Hän oli tiedemies, keksijä -

ja imperiumin rakentaja.

Ei ole ihme, että 2 000 vuoden jälkeenkin -

hän on yhä pakkomielteemme.

ALEKSANDRIA EGYPTI, NYKYHETKI

Aleksanteri perusti Aleksandrian,

yhden maailman mahtavimmista kaupungeista.

Tri Pepi Papakosta kaivaa esiin Aleksanterin suuren kaupungin raunioita.

Hyvänen aika.

Tämä on arkkitehtoninen palkki. Tämä on hyvin tärkeää.

Tämä on uusi yllätys.

Joka päivä uusi yllätys.

Se on hyvä lahja meille.

Tekemällä kaivauksia tässä kaupungissa -

tunnen olevani lähempänä sankariani,

koska Aleksanteri elää Aleksandriassa. Hän on kaikkialla.

Tri Pepi on omistanut lähes kaksi vuosikymmentä -

muinaisen Aleksandrian etsimiseen.

Hän on kaivanut esiin monta kerrosta löytääkseen sen.

Aloitimme kaivaukset täällä kauan sitten kaivamalla pienen kaivannon,

ja nyt olemme paljastaneet tuhansia neliömetrejä.

Käsin kaivamalla.

Olen arkeologi ja työskentelen nti Papakostan kanssa.

Olen ylpeä saadessani olla yksi tiimin jäsenistä.

Olen työskennellyt kaivauksilla vuodesta 2007.

Tämä työ on elämäni.

Joka työpäivä antaa meille lisää esineitä -

ja todisteita Aleksanterista.

Olemme tehneet monia vaikuttavia -

ja tärkeitä löytöjä.

Kauneimman ja kiinnostavimman löydön teimme täällä.

Se on Aleksanteria esittävä uniikki marmoripatsas.

Se oli kuin ihme.

Ihmiset etsivät yhä jälkiä tästä miehestä.

He etsivät hänen patsaitaan,

kirjoituksiaan -

ja kolikoitaan.

Löysit sen.

On tärkeää muistaa, että Aleksanteri Suuri tarinansa lopulla,

legenda, on kaukana siitä Aleksanterista, joka hän oli aluksi.

Tapaamme hänet ensimmäisen kerran noin vuonna 336 eKr.

Vuotta aiemmin hän oli lähtenyt vapaaehtoisesti maanpakoon -

paikkaan nimeltä Illyria.

ILLYRIA 334 EKR

Hän on 20-vuotias prinssi, joka on paennut isänsä valtakunnasta.

Tämä on leikkiä. Eikö, Alex?

Luulen, että siellä hän yrittää selvittää,

mikä hänen roolinsa on tässä maailmassa.

Alex!

Histe!

Peräänny!

Histe, Alex!

Käskin lopettaa!

Olen pahoillani.

Olen pahoillani.

Kaikki hyvin.

Et taistellut minua vastaan. Vastassa oli isäsi, eikö vain?

Eikö niin?

Luulin, että tämä oli leikkiä.

Voimmeko vain leikkiä?

Aleksanteri varttui kahden läheisen seuralaisen kanssa.

Toinen heistä, Hefaistion, ei ollut vain rakas seuralainen,

vaan ehkä hänen suurin rakkautensa.

Samaa sukupuolta olevien parisuhteet olivat yleisiä kreikkalaisessa maailmassa.

Kreikkalaisilla ei ollut sanaa homoseksuaalisuudelle -

tai homoudelle.

Se ei kuulunut heidän sanastoonsa. He vain olivat seksuaalisia.

Alex, oletko varma kotiinmenosta näin pitkän ajan jälkeen?

Minun on kohdattava isäni.

Sitä paitsi olet vierelläni.

Katkeraan loppuun asti.

Jos tapaamme kuninkaan, tehdään niin vaatteet päällä.

Tulkaa.

Ptolemaios oli Aleksanterin läheinen uskottu,

ja sillä hetkellä Aleksanterilla oli joukko seuralaisia,

jotka ovat olleet hovissa,

ja nuo kaksi ystävää olivat Hefaistion ja Ptolemaios.

Molemmat pysyvät hänen kanssaan ja pysyvät ystävinä -

hänen sotatoimiensa ajan.

Aleksanterin maanpako päättyy vuonna 336 eaa,

kun hän saa kuninkaallisen kutsun -

palata Makedonian pääkaupunkiin Aigaiin kuninkaallisiin häihin.

MAKEDONIA AIGAI

Häitään juhlivat Filippoksen tytär, Aleksanterin sisar,

sekä eräs naapurialueen sotaherra.

Tämä oli tyypillistä Filippoksen politiikkaa: naittaa yksilöitä -

rajoilla asuville tärkeille miehille.

Jotta hän voisi vahvistaa liittoumaansa,

jota hän yritti rakentaa sotiakseen Persiaa vastaan.

AIGAIN PALATSI MAKEDONIA

Äiti.

Puhutpa muodollisesti, agapi mou.

Tarkoitan, mama.

Illyria ei ole ollut lempeä ihollesi, mutta olet yhtä komea kuin aina.

Tervetuloa kotiin, rakas.

Kotiin? Tämä tuskin on voittoisa paluu.

Tämä on vain varotoimenpide, kunnes palautamme asemamme hovissa.

Isäni taisi selventää asemaani, kun puhuimme viimeksi.

Kaikki järjestyy pian. Saat nähdä.

Eivätkö kaikki pidäkin häistä?

Nopeasti nyt. Tule mukaani.

Aleksanterin äiti Olympias -

on yksi historian tärkeistä merkittävistä henkilöistä.

Hän syntyi ulkomailla prinsessaksi.

Hän oli yksi Filippos II:n seitsemästä vaimosta,

mutta hänellä oli korkein asema muihin hovin naisiin nähden,

koska avioliiton alussa -

hän oli synnyttänyt valtaistuimen oletetun perillisen Aleksanterin.

Ja yhtäkkiä vuosia myöhemmin hän huomaa olevansa melkein ei-toivottu,

kun Filippos käy läpi eräänlaista keski-iän kriisiä,

löytää itselleen nuoren morsiamen, nai tämän,

makedonialaisen prinsessan, ja on tietenkin mahdollista,

että tämä tyttö antaa Filippokselle perillisiä, poikia.

Silloin Olympias saisi potkut ja Aleksanteri hylättäisiin.

Ilmassa on jo jännitystä,

ja kaikki kärjistyy, kuten aina, hääjuhlassa.

En tiennyt, että häissä on näin kiehtovaa viihdettä.

Ketä tarkoitat?

Meitä.

Torjuttu kuningatar ja hänen karkotettu poikansa.

Miksi vaivauduit kutsumaan minut?

En kutsunutkaan.

Hän kutsui.

Kuningas.

Isäkö?

Mitä täällä todella tapahtuu?

Aleksanteri oli paennut hovista vuotta aiemmin,

koska Filippos-isä oli yrittänyt tappaa hänet.

Makedoniassa järjestettiin isot juhlat,

ja illan edetessä kaikki olivat yhä enemmän humalassa.

Humalassa oleva kenraali Attalos loukkasi Aleksanteria sanomalla:

"Olet äpärä. Et ole valtaistuimen laillinen perijä."

Aleksanteri raivostui.

Filippos, sen sijaan, että puolustaisi poikaansa, sanoi:

"Loukkasit parasta ystävääni," ja yritti tappaa Aleksanterin.

Aleksanteri lähti hovista, ei luultavasti, koska pelkäsi kuolevansa,

vaan koska hänen isänsä ei puolustanut häntä.

Aleksanteri. Et kai ole vältellyt isääsi?

Kuningastasi.

Se riippuu.

Syleiletkö minua vai tapatko minut?

Vuosi erämaassa, ja olet yhä vihainen.

Nöyrytit minua. - Attalos oli humalassa.

Sinä puolustit häntä. - Hevosenleikkiä, siinä kaikki.

Sitä paitsi -

veri on vettä sakeampaa.

Mutta eikö viiniä?

Mitä on tekeillä? Tarvitseeko Aleksanteri minua?

Olet enemmän äiti hänelle kuin minä, Hefaistion.

Vaikka Attalos on parhaimpia kenraaleitani,

sinä olet poikani, ja sillä on väliä.

Hän näyttää jännittyneeltä.

Hän on kunnossa, Ptol. Hänen täytyy muistaa, kuka on.

Tai juoda, kunnes unohtaa.

Se toimii aina.

Jos aion voittaa vanhan vihollisen, haluan sinut mukaani.

Olisi kunnia taistella kanssasi kuten ennen.

Milloin lähdemme Persiaan?

Puhutaan sodasta myöhemmin.

Toinen tärkeä tapahtuma häissä on Filippoksen ja Aleksanterin sovinto.

Kreikkalaiset olivat tietoisia siitä, että välit olivat poikki,

joten Filippos käytti häitä -

osoittaakseen, että hänen suhteensa poikaansa ja perilliseensä -

oli luja ja vankka,

jotta loput kreikkalaisvaltiot eivät voineet käyttää sitä hyväkseen.

Hiljaisuutta.

Kiitos, mutta tehtäväni tänään on olla koriste -

ja siunata tämä onnellinen liitto.

Olkaa yhtä onnellisia kuin minä kauniin vaimoni Eurydiken kanssa.

Niin! - Niin!

On myös aika vahvistaa siteitä, jotka sitovat meitä kaikkia.

Olemmeko taas onnellinen perhe?

Sodin hänen kanssaan Persian imperiumia vastaan.