Tracers

Lafayetten kuriirit. Selvä. Kiitos. Näkemiin.

Cam? Oletteko nähneet Camia?

Cam? Missä helvetissä se on? Missä olet, kamu?

Cam? Pikatoimitus.

Oletko kunnossa? –Joo. Kaikki hyvin.

Hei! Tule tänne! –Anteeksi jos pyöräsi hajosi.

Tule tänne!

Cam... Cam.

Haluatko palkkasi vai et? –Anteeksi.

Tarvitsen lisää keikkoja, Lonnie. –Tarvitset pyörän ensin.

Voisitko lainata joltain kaverilta?

Niinpä. Pää pystyyn.

Mitä nyt? –Missä sinä olet piileskellyt?

Mitä sinulla on siinä? –Ei mitään.

Unohditko meidät? –Minulla ei ollut rahaa.

Sain tuon juuri. –Selvä. Mitäs muuta sinulla on?

Anna tulla. –Älä nyt.

Oletko tosissasi? –Täysin tosissani.

Yhdeksän dollariako? –Niin.

Minne kaikki rahasi menevät? –Teille.

Halusit meiltä lainaa ja hyväksyit ehtomme.

1 500 joka kuukauden eka päivä. –Tiedän.

Valitan. En jätä maksuja enää väliin.

Et niin. No niin, allekirjoita tämä.

Jerry, vuokra pitää maksaa... –Luuletko, että teen tätä mielelläni?

Tämä on työtäni. Minulla on pomo, ihan kuin sinulla.

Allekirjoita tämä.

Maksu myöhästyy nyt toista kertaa, ja siksi olemme...

Mitä me olemme? –Hermostuneita.

Hermostuneita. Olet velkaa 15 000 dollaria.

Älä unohda maksujasi enää. –En.

Älä unohda maksujasi enää. –Tiedän.

Oletko kunnossa? –Joo, kaikki okei.

Missä pyöräsi on? –Ajoin sillä kuoppaan.

Sinulla näyttää olevan isompia ongelmia. Tule tänne.

Koska mennään ajelulle? –Auto on yhä hajalla.

Minulla ei ole ollut aikaa korjata sitä.

Eikä minulla ole rahaa tarvittaviin osiin.

Ehkä tuo kannattaisi myydä.

Niin, ehkä. –Joey?

Se on kunnossa. –Kiitti paljon, Cam.

Sanoin, ettet saisi häiritä Camia.

Relaa, äiti. –Relaa? Anteeksi tuo.

Ei mitään huolta. Hän on hyvä poika.

Jutellaanko hetki, Ang?

Vuokrani myöhästyy vähän. Hoidan sen mahdollisimman pian.

Tiedän, että maksat, mutta minulla on tiukkaa. Tee parhaasi.

Teen sen. Kiitos.

Niin? –Tuletko töihin tänään?

Etkö muista? –Mitä teen uudella pyörälläsi?

Millä uudella pyörällä? –Sillä, minkä tyttöystäväsi toi.

AJA VAROVASTI

Minulla ei ole tyttöystävää.

Seis! –Mitä tahdot?

Halusin kiittää. –Mistä?

Miten niin? Pyörästä. –Ole hyvä.

Oletko... Mistä olet oppinut parkouria?

Sanoinko sen väärin?

Minun täytyy mennä. –Mikä sinun nimesi on?

Ajatko pyörällä? –En. Pyörä hidastaa menoa.

Ai niinkö?

Kuka tahansa pystyy kiipeämään tällaisilla.

Sen minä haluaisin nähdä.

Hyvä on. Se hoituu.

Ehkä pitäisi pysyä pyörän selässä. –Tämä on helppoa.

Minä olen Cam. –Nikki.

Haluatko näyttää vielä jotain?

Sinun pitää oppia näkemään. –Näen ihan hyvin.

Jos haluat hypätä auton yli, katso sinne, missä autoa ei ole.

Miten pääsit sinne? –Oli kiva tavata, Cam.

Kuka sinä olet?

Mitä teet täällä, Dylan? –Pidän sinusta huolta, Nicks.

Vakoiletko minua koko ajan? –Treenaatko yksin?

Entä sitten? –Täytyy olla varovainen.

Älä seuraa minua. –Kuka tämä tyyppi on?

Ei kukaan. –En ole nähnyt sinua.

En ole käynyt täällä. –Mistä löysit hänet?

Hän löysi minut. –Seuraatko sinä häntä?

En. Näin hänet puistossa.

Täällä on aika vaarallista.

Täällä voi satuttaa itsensä, ellei tiedä, mitä tekee.

Häivytään täältä.

Hieno juttu.

Osa kamasta on aika kulunutta –

mutta saat näistä 450 dollaria.

Vuokrani on 550. Annatko sen verran?

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja viisikymmentä.

Kiitos. –Paljon kiitoksia.

Paljonko haluat tuosta muskeliautosta?

Se oli isäni auto. Pidän sen.

Harmi. Hieno auto.

Hei, Cam. Näitkö? –Kyllä. Tule.

Tämä ei ole mitenkään erikoinen... Varohan kuoppia.

Terve!

Joku on selvästi treenannut. Treenaa meidän kanssamme.

En näe teitä koskaan. –Pysymme omassa porukassamme.

Tiedätkö Loujaine–terminaalin Brooklynissä?

Laituri 62, Gowanus Bay. Nähdään aamunkoitteessa.

Terve!

Minä olen Dylan. Tässä ovat Tate ja Jax.

Miten menee? –Cam.

Tämä on siskoni Nikki. –Olemme jo tavanneet.

Mahtava paikka. Mitä me teemme täällä?

Yritä pysyä perässä.

Hemmetti! Nyt tuli vainaja.

Hei. Sinä olet varmaan Cam.

Dylan sanoi, että olet aloittelija. Ja sanoi myös, että olet hyvä.

Tätä hyppyä sinun pitänee harjoitella.

Minä olen Miller.

Jos painovoiman haastaa liian varhain, saa neniinsä.

Minä en tiedä, mitä teen.

Se on hienoa parkourissa. Sääntöjä ei ole. Oletko kunnossa?

Kaikki hyvin. Yritän vain pysyä perässä.

Onko Cam lyhenne Camarosta? –Sinulla on oppimishäiriö.

Mistä sinä olet? –Queensista.

Urheilitko lukiossa? –Ei, vähän itsepuolustuslajeja vain.

Minäkään en paljon urheillut. –Ja sen huomaa.

Missä olet istunut?

Ei se mitään. Et ole ainoa, jolla on rikosrekisteri.

Abbot Housessa, Hillsidessa. –Nuorisovankilassa.

Niin. Puoli vuotta Ottisvillessa pari vuotta sitten.

Mistä? –Murrosta, autovarkauksista, pikkujutuista.

Oletko aseiden kanssa pelannut? –En halunnut sellaista.

Miten tienaat rahaa?

Olen pyörälähetti. –50 pistettä siitä.

Millaisia toimituksia? –Papereita. Yritysjuttuja.

Niin sinulle väitetään. –Minä vain vien paketteja.

Mutta siellä voisi olla mitä vain.

Etkö koskaan katso laukkuun?

En. –Etkö ikinä?

En. Miksi katsoisin? –Uteliaisuudesta.

Se ei kuulu minulle. –Mutta sinä kuljetat kassia.

Kunhan saan rahani, minulle on sama, mitä kassissa on.

Mitä te teette? –Kaikkemme, ettemme jäisi kiinni.

Näyttää hauskalta.

Ei ole rajoja, vain tasoja. –Tasoja?

Pitää koko ajan ylittää se, mihin luulee pystyvänsä. Muuten ei edisty.

Hyvä juttu. Mitä muuta? –Kuuntelepa tätä.

Parkour tai miksi sitä kutsuukaan, on pelkkä mielentila.

Todelliset esteet eivät ole tuolla, vaan mielessäsi.

Nuo esteet näyttävät todellisilta. –Sinun pitää nähdä ne toisin.

Tajuan.

Katso sinne, missä auto ei ole. –Juuri niin.

Miten uusi pyörä pelaa? –Hyvin. Kiitti taas.

Missä se on? –Kotona.

Valehtelija. –Joku vohki sen.

En halunnut kertoa sitä. –Ai olet sellainen.

Millainen? –Sellainen, joka ei pidä mistään hyvästä kiinni.

En ole saanut harjoitusta. –Sinun olisi pitänyt tietää.

Seuraavan kerran poltetaan minun lompakkoni.

Tule, Niks.

Oletteko samassa paikassa töissä?

Nähdään, Cam.

Oli kiva tavata, Cam. Älä anna heidän johtaa itseäsi pulaan.

Paskat!

Anteeksi. Onko Jerry täällä? –En tiedä.

Takanako?

Anteeksi, onko Jerry täällä? –Lähti juuri.

Tiedätkö koska hän tulee? –Silloin kun hän palaa.

Hei! Mitä te teette? –Et kertonut hienosta pirssistäsi.

Rahat ovat tässä. Ottakaa ne.

Autollasi kuittaat 5 000 velastasi. Saat kuukauden aikaa hoitaa loput.

Miten saan kymppitonnin kuukaudessa? –Se ei ole minun ongelmani.

Älä nyt viitsi, Jerry.

Et vieläkään tajua, miten tämä toimii.

Ellet maksa, me emme ammu sinua.

Saat kuukauden aikaa, Cam.

Mene sisälle, Joey. –Joey...

Anteeksi, Angie. –Kaverisi kuskasivat Joeyn kotiin koulusta.

Nuo kusipäät ottivat poikani autoonsa.

En tiedä, mihin olet sekaantunut. Pysyttele kaukana meistä.

Kas, kukas se siinä? Miten menee?

Oletko okei? –Haluan mukaan hommiin.

Olet jo mukana. Meidän kanssamme ei kuka tahansa treenaa.

Tarkoitin töitä. Mitä tahansa sitten teettekin.

Mikä teitä vaivaa? Luuletteko, että olen kyttä tai jotain?

Minun pitää jutella Millerin kanssa. Hoidatko sen?

Ei, se on huono ajatus.

Miksi? Tiedätkö jotain, mitä minä en tiedä?

Me olemme kuljetusalalla. Kuljetamme arvoesineitä.

Väki palkkaa meidät päästäkseen esteistä eroon.

Jotta esteet siirtyvät jollekin toiselle.

Minä annan takuut, joita muut eivät anna.

Minä takaan työn.

Jos todisteita pitää kadottaa, me hoidamme asian.

Tämä on ammatti. Emme tee tätä pelkän adrenaliinin takia.

On oltava nopea ja hiljaa. Sisään ja ulos mahdollisimman pian.

Tutkimme paikat, suunnittelemme liikkeet ja toimimme tiiminä.

Asiakirjoja, kemikaaleja, teknologiaa... Emme valitse puolia.

On vain kaksi sääntöä.

Jos joudut pulaan, soitat ensimmäiseksi minulle.

Ja pysy kaukana Chinatownista.

Vaikket olisi töissä. –Miksi?

Tämä on kutsu pöytään. Osoita, että osaat pöytätavat.

Hyvää työtä.

Dylan!

Käänny ympäri.

Pidelkää kiinni! Älä liiku!

Kenelle teet töitä? –Vastaa.

En kenellekään. –Mitä kassissa on?