Julia

OSLO, NORJA 1961

Paul-kulta, ethän hukuta vieraitamme viiniin.

Tule tänne hetkeksi.

Miten se tyhjeni niin nopeasti?

Palaan pian.

- Näyttää syötävän hyvältä. - Voisin sanoa samaa sinusta.

- Voilà. - Täydellistä.

Lopeta viivyttely ja mene lukemaan se heille.

- Oikeasti, Paul. - Mitä?

- Vaikuttaa kehuskelulta. - Älä minua syytä.

Kerroin suurlähetystössä vain yhdelle, ja se leviää kuin tippuri.

Juhlimme sinua tänään, kultaseni.

- Siksi he ovat täällä. - Tiedän.

Mutta ei sillä tarvitse mässäillä.

- Kala näyttää upealta. - Bon appétit.

Kaprikset ovat ihania.

Upeaa kastiketta.

Milloin kuulemme sen kuuluisan kirjeen?

Paul puhuu siitä lakkaamatta.

Tiedän, että hän on pomosi, Heidi, mutta hänen puheitaan ei ole uskominen.

Graavilohi on mormorini lohta parempaa . Jos hän ei olisi jo kuollut,

hän kuolisi, jos tietäisi amerikkalaisen tehneen sen.

Vieläpä Pasadenasta.

- Julia, lue se meille. - Niin.

Olemme ylpeitä sinusta.

Niin.

Hyvä on.

- Lisää Rieslingiä, Anders? - Miksi ei?

Se on odotettua hedelmäisempää, mutta sopii hyvin kalan kanssa.

Täydellistä.

"Hyvä rouva Child."

"Olemme perehtyneet upeaan ranskalaiseen keittokirjaanne.

Tutkimme sitä ja kokkasimme siitä.

Tulimme siihen tulokseen, että se on..."

"...ainutlaatuinen kirja, jonka me..." Rumpujen pärinää, kiitos.

"...ottaisimme ylpeinä Knopfin..."

"Knopf" vai "Nopf"?

- Kukaan ei tiedä. - "Knopf."

Aikani Ranskassa tuli hyvään käyttöön.

Paul raatoi selkä väärällä levittäessään amerikkalaisten hyvää tahtoa Euroopassa,

ja minä taas söin.

Minä vastaan. Jatka lukemista.

- Olen ylpeä sinusta, kisu. - Kiitos.

"Olen saanut valtuudet..."

- Haloo? - No niin.

"Se on paras ja ainoa toimiva ranskalainen keittokirja..."

"...joka tekee Amerikassa ranskalaiselle keittiölle saman,

jonka Rombauerin Joy of Cooking teki aikoinaan perusruoanlaitolle."

"Myymme sitä niin."

Milloin saamme sen Norjassa?

"Se on kauniisti järjestetty, selkeästi kirjoitettu,

ihanan opettavainen käsikirjoitus.

Olette jo mullistanut minun..."

Onko kaikki hyvin, rakkaani?

D.C. kutsui minut kokoukseen.

Luuletko...? Paul, tarkoittaako se...?

Voimme palata Pariisiin kuukaudessa.

- Teitä tulee ikävä. - Niin.

Takaisin Pariisiin.

Pariisi!

VUOTTA MYÖHEMMIN

Huomenta.

Kauan sitten laki tehtiin

CAMBRIDGE, MASSACHUSETTS

Heinä- ja elokuussa

Ei saa olla liian kuumaa

Camelotissa

Voi hitsi.

Pikku pirulainen.

Kahvi on ihanaa.

Kiitos, kulta.

- Näytät kauniilta tänään. - Toivon niin.

- En ole kameravalmis, kuten sanotaan. - Pötyä.

- Mistä aiot puhua? - Kirjasta kai.

Siksihän minä olen siellä. Mainostan kirjaa -

ennen kuin kaikki unohtavat sen.

- Se mies on kauhea suupaltti. - WGBH on hieno instituutio.

- Se on silti televisiota. - Julkista televisiota.

- Televisiota. - Kaikki eivät ole samaa mieltä.

- Avis rakastaa televisiotaan. - Hän on leski ja tarvitsee seuraa.

Ehkä kerron meriantura meunièrestä ja oikein lypsän sitä kohtaa,

kun itkin sen herkullisuuden takia, etkä tiennyt, mikä oli vialla.

- Älä tahraa sitä. - Älä viitsi.

Olen kertonut tarinan tuhat kertaa. Siitä on tullut tavaramerkkini.

Melkein kuin olisit vienyt neitsyyteni kahdesti.

Ensin nussit ja sitten ruokit minua.

On hieman masentavaa ottaa jotain niin sinulle ja meille niin merkittävää -

ja tehdä siitä TV-kasku prinssi Albertin kauheaan ohjelmaan.

Katsothan silti?

En jättäisi sitä väliin.

Se oli herkullista, kulta. Toivota minulle onnea.

Tyhjä taulu odottaa pakkoeläkkeen hitaassa junassa kohti kuolemaa.

Sama täällä.

Onko tosiaan mennyt vasta vuosi?

Hei. Olen Julia Child.

Aivan, rouva Child.

Lämpiö on käytävän päässä.

- Kiitos. - Odotan sitä innolla.

Kovin ystävällistä.

Olen tehnyt noin tusinan reseptejänne.

En ole käynyt Ranskassa, mutta mieheni mukaan nyt meidän ei tarvitse.

Sanokaa miehellenne, että Julia Child vaatii häntä viemään teidät Ranskaan.

Ja se on käsky.

Sisään.

Rouva Child?

Halusin vain tulla tervehtimään.

Oli minun pieni ideani ottaa teidät ohjelmaan.

Ihanaa.

Mikä sinun nimesi on?

Alice Naman, apulaistuottaja.

Kertokaa, jos voin auttaa jotenkin.

Kas kun sanoitkin. Ei täällä sattuisi olemaan keittolevyä?

Anteeksi.

Sisään.

Onko meillä keittolevyä? Julia Child pyytää sitä.

Niinpä tietenkin.

BBC tekee dokumentteja tiedemiehistä, ja me kauppaamme keittokirjoja.

- Eikö meillä ole keittolevyä? - Minulla on.

Keitän sillä teevettä.

Aivan.

Selvä.

Kampasi.

Lähetykseen viisi, neljä, kolme...

KIRJAOHJELMA I'VE BEEN READING JUONTAJA P. ALBERT DUHAMEL

Hei. Tervetuloa ohjelman pariin.

Oppitunti alkaa.

Olen Albert Duhamel, Boston Collegen apulaisprofessori.

Tänään teemme jotain erilaista.

Steinbeckin, Capoten, Hellerin tai edes Randin sijaan -

tämän päivän vieraani kirjoittaa keittokirjoja.

Kyllä, kuulitte oikein. Keittokirjoja.

Suoraan sanottuna olisi vilpillistä -

sanoa, että olen lukenut sen.

En ole koskaan lukenut keittokirjaa.

Ehkä tänään annamme ohjelmalle uuden nimen:

"Mitä vaimoni on lukenut."

Mutta ei, toivottakaa tervetulleeksi vieraani,

Cambridgen oma rouva Julia Child.

- Duke, hieno esittely. - Duke?

Eivätkö oppilaasi kutsu sinua sillä nimellä?

Se on très charmant.

En halua kaapata keskustelua,

mutta tiedätkö, missä pistorasia on?

- Pistorasia? - Kytkisin jotain seinään.

En ymmärrä. Kytkisitte mitä?

Tämän keittolevyn, Duke.

Siinä se on.

Mitä hän tekee?

Ei auta kuin tehdä se.

Ajattelin tehdä klassisen ranskalaisen munakkaan.

- Onko kaikki hyvin? - Hetki vain.

Johto ei taida olla tarpeeksi pitkä. Voi taivas.

Noin! Missä olimmekaan?

- Munakkaissa? - Munakkaita. Niin.

Totta kai.

Tämä mokoma pitää saada kuumaksi.

Tirisevän kuuma, pinnoitettu pannu on tärkeä.

Munakasta vartenko?

Totta kai. Pysy mukana, Duke.

Pidätkö hyvästä munakkaasta?

Toki. Miksi ei?

Rakastan niitä.

Se on vain kevyesti hyytyneitä munia.

Se on täydellinen ateria ja ihana lounas.

Miksi hän on hengästynyt?

Mitä söit lounaaksi?

- Tonnikalaleivän. - Voi ei.

Tulin juuri ajoissa.

Ne ovat ihanan pehmeitä,

ja ne vievät vain puoli minuuttia.

Laitetaan sinulle kolme.

Näytät kolmen munan mieheltä.

Ja sitten...

suolaa.

Tuoretta pippuria.

Älä ujostele. Vatkaa kunnolla.

Haluatko kokeilla?

Anteeksi?

Opetan sinut vispaamaan niin kuin minulle opetettiin Le Cordon Bleussa.

- Näinkö? - Vähän voimaa peliin.

Juuri noin. Olet luonnonlahjakkuus.

Olen kanadanranskalainen.

Sen kyllä huomaa.

Hyvä munakas tarvitsee paljon voita.

Sanoisin ruokalusikallinen. Äläkä pihistele, kulta.

Käytän edullista tarttumatonta pannua.

-Älkää antako sen hämätä... - Pojat! Teidän on nähtävä tämä!

Julia-täti on TV:ssä!

Anna voin peittää koko pinta.

Juuri ennen kuin voi alkaa ruskistua, lisäämme munat.

Upeaa.

Nykäise pannua vähitellen itseesi päin.

Voilà!

Sinne meni.

Ja siinä on munakas baveuse.

Se suorastaan kuolaa, kuten sinä, Duke.

Kokeillaanko sitä?

- Varsin hyvää. - Se vie vain sekunteja.

Itse asiassa nautin siitä, vaikka itse sanonkin.

Ehdotan, että ryhdytte hommiin ja teette samoin.