The Twin

Nate, katso. Katso vasemmalle. Vasemmalle.

Toinen vasen. -Aivan.

Nuo maissipellot ulottuvat mailien päähän.

Mikä tuo ääni on?

TWIN - PAHA KAKSONEN

NATHAN DOYLEA RAKKAUDELLA MUISTAEN

Otan osaa suruunne.

Itsellänikin on kaksi lasta.

Ei kaksosia, mutta...

Kiitos.

Tiedän, ettei asia kuulu minulle, mutta teette huonot kaupat.

Talosta saisi paljon paremmankin hinnan.

Anteeksi...

Hoidettaisiinko vain asia alta pois?

Vai menemmekö jonnekin muualle?

Hyvä on.

Kuittaus tähän.

Minne olittekaan muuttamassa?

SUOMEN KOILLISRAJA

Kulta.

Voidaan vielä kääntyä takaisin.

Ei.

Hei. Herätys, pikkukaveri.

Perillä ollaan.

Vau!

Tutki paikkoja mutta älä mene kauas.

Pysy näkyvissä. -Okei.

Sinäkin voisit joskus vahtia häntä.

En uskonut, että palaisin tänne.

Minulla on hyvä tunne tästä.

Tästä tulee hyvä vuosi.

Olen tyytyväinen, jos sinäkin olet.

Älä sano noin.

Haluan tehdä sinut onnelliseksi.

Se on helppoa.

Jos Elliot on onnellinen, niin minäkin olen.

Elliot?

Elliot?

Elliot?

Elliot!

Äiti...

Elliot!

Et saa karata tuolla tavalla! Kuulitko?

Täällä on vaarallista. -Tuo sattuu.

Anteeksi. -Olen pahoillani, äiti.

Ihan oikeasti.

Ehdin jo pelästyä.

Miksi sinä tänne tulit?

Vai niin.

Katsotaan, jos saataisiin se kuntoon.

Anteeksi, äiti.

Voi ei!

Anna kun minä. -Älä, äiti!

Etsitään huoneeni.

Okei. Tulen ihan kohta.

Viekää ne keittiöön, kuten laatikoissa lukee.

Tuonne noin.

Ei, viekää ne yläkertaan.

Minä voin näyttää.

Rachel?

Mikä hätänä?

Talo on entinen pappila, joten...

Elliot!

Olen täällä!

Missä?

Äiti!

Elliot?

Elliot?

Elliot.

Elliot.

Pelästytit minut!

Haluatko säikyttää minut hengiltä?

Haluan, että tästä tulee huoneeni.

Ihanko totta? -Saanko sen?

Kysytään ensin, mitä mieltä isäsi on.

Okei. -Hyvä.

Saimme vieraita.

Joko he lähtivät? -Joo, anteeksi.

Heillä on pitkä kotimatka -

mutta tapaat heidät tervetuliaisjuhlissa.

Selvä.

Ei ole pakko nukkua täällä, jos et halua.

No, isä ja äiti ovat alakerrassa,

jos haluat nukkua vieressämme. -Okei.

Suukko.

Nathanille myös.

Rakastan sinua, pikkumies.

Kauniita unia.

Äiti?

Sinä ja isä...

Rakastatteko minua yhtä paljon kuin Nathania?

Totta kai rakastamme.

Asia on niin -

että me vain kaipaamme Natea hirveästi.

Ihan niin kuin sinäkin.

Mutta älä tuollaisia murehdi.

Hei...

Tiedäthän, että voit kertoa minulle ihan mitä vain?

Okei.

Miksi me jätettiin Nate sinne?

Sinne maan alle? -Voi kulta...

Emme me häntä jättäneet.

Hän on aina kanssamme. Ihan aina.

Kenet me sitten haudattiin?

Elliot.

Mistä sinä tämän sait? Mistä löysit sen?

Saanko pitää sen? Jooko?

Nathan varmasti haluaisi niin.

Kunhan pidät siitä hyvää huolta.

Nyt hän haluaa Nathanillekin sängyn.

Saatoin mennä lupaamaan sen.

Eikö juuri tällaista pitänyt välttää?

Mitä edes teemme täällä, jos annat heti periksi?

No anteeksi. Mitä olisi pitänyt tehdä?

Sanoa, että älä kuollutta veljeäsi murehdi?

Tiedät, etten tarkoittanut sitä.

Mutta sitä sinä haluaisit. -Enhän.

Haluan, että voimme paremmin.

Hyvää yötä.

Hei...

Tulehan tänne.

Ei hätää.

Kaikki hyvin.

Näitkö taas samaa unta?

Haluatko puhua siitä?

Ei ole mitään uutta kerrottavaa.

Vain minä kuulen hänen huutonsa.

Kaikki luulevat, että olen seonnut.

He yrittävät pidätellä minua.

Haluan kuitenkin nähdä omin silmin.

Kun lopulta avaan arkun kannen -

ja näen hänet...

Nathaninko?

Elliotin.

Hän on niin kalpea...

Niin kaunis...

En tiedä, mitä tekisin, jos menettäisin hänetkin.

Odota. Tämä myös.

Äkkiä nyt! -Okei.

Vauhtia! Tulkaa jo. -Tullaan.

Kun olin lapsi, kävimme täällä isäni kanssa.

Hän kertoi, että nuo punaiset kädenjäljet -

ovat tuhansia vuosia vanhoja -

ja ehkä luolamiesten jättämiä.

Sanotaan, että jos käden laittaa niitä vasten -

ja esittää toiveen -

toive toteutuu.

Sinähän halusit sen vihreän.

Sininen on minun.

No niin, valmista.

Kolme, kaksi, yksi...

Sinäkin olet kiva. Olet kaikkein paras ystäväni.

Hei.

Saat osan näistä autoista.

Kenelle oikein puhut?

Hei. Elliot.

Huhuu. -Odota vähän.

TERVETULOA, ANTHONY JA RACHEL

Hei Rach...

Tämä mies piti minusta parempaa huolta kuin oma äitini.

Hauska tavata.

Tulen kohta takaisin. -Okei.

Et taida nauttia tästä.

Anteeksi? -Näistä juhlista.

Sama täällä. Tulin vain kiusallani.

Olen Helen.

Rachel.

Puhut englantia. -Useimmat täällä puhuvat.

Eivät vain halua.

Mutta en olekaan kotoisin täältä.

Aviomiehesi... Vau.

Melkoinen tapaus.

Kylän ylpeys Keihäänkärkineen.

Onko monikin täällä lukenut kirjan? -Lukenut?

Kyläläiset suorastaan elävät sitä.

Eivät katso hyvällä, että puhun kanssasi.

Oletko jo käynyt pihalla?

Siellä on kaunista.

En. -Tule.

En minä pure.

Syvimmät osanottoni.

Se oli hirvittävä onnettomuus.

Niin.

En halunnut enää asua siinä talossa.

Kaikki siellä muistutti hänestä.

Anthony on aina halunnut palata tänne -

ja jatkaa kirjoittamista.

Muutto ei siis ollut sinun ajatuksesi?

Se oli yhteinen päätös.

Olet valokuvaaja, eikö?

Niin, no... Olin joskus.

Ehkä voisit ottaa kuvia minusta.

En itse asiassa kuvaa ihmisiä.

Arkkitehtuuria vain.

Rakennuksia, muotoja ja sen sellaista.

Istuttaisiinko alas?

Minun pitäisi palata poikani luokse.

Mutta kiitos. -Kuulehan...

En ole hullu.

Toisin kuin kaikki muut.