Eat Locals

Päämaja kutsuu. Mikä on asemasi?

Näin sen. - Jahtaako se sinua?

Pysähdy aloillesi ja laske viiteen. Nyt, 18. Tämä on käsky.

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi.

Oletko yhä siellä? - Olen.

Sitten se ei jahtaa sinua. - Mistä tiedät?

Sait laskettua viiteen.

Mitä te täällä? Eikö teidän pitäisi olla nukkumassa?

Vasta kymmeneltä. - Kymmeneltä! Käsittämätöntä.

En minä tuossa iässä saanut valvoa. - Tollo.

Poluista tulee moottoriteitä ja kylistä betoniviidakoita.

- Eikö ole mitään iloista uutista? - Yhdeksän miljoonaa.

- Onko pakko taas... - Anna minun puhua.

Yhdeksän miljoonaa. Se on alueeni väkimäärä.

Tapaamme 50 vuoden välein, Peter. Sinusta on tullut tylsimys.

Kymmenen miljoonaa. - Ja pidän heistä jokaisesta.

Latelen vain totuuksia. - Sinun totuuksiasi.

Tosiasioita. Yhdeksän, kymmenen, neljä, kahdeksan miljoonaa.

Ota pois kaksi ensimmäistä numeroa ja lisää seitsemän.

Kaksi ja puoli miljoonaa. Eikä hän edes saalista.

Siksikö sinusta on oikein salametsästää alueellani?

Viidennen ja viimeisen kerran: Rajan pohjoispuoli on minun aluetta.

Mutta ei Berwick-upon-Tweed, herra Boniface.

Yksi kiista kerrallaan, ja minulla on tässä etuoikeus.

60 miljoonaa, ja luku kasvaa. Muistan, kun se oli kuusi.

Meitä oli kahdeksan silloin ja meitä on nyt kahdeksan.

Ajatteletko lisääntymistä, vai? - Minulla on riittävästi ystäviä.

Sama täällä, mutta en halua jäädä tänne huomiseen.

Voisimmeko päästä jo asiaan?

Kiintiöt.

Me emme työntäneet häntä lampeen, mutta saimme syyn niskoillemme.

Hän oli jo kiipeämässä pois ja oli jo märkä.

Sehän on hienoa. - Anna punta.

Eivätkö vanhempasi kieltäneet puhumasta vieraille?

Eivätkö sinun?

Minulla ei ole vanhempia. - Isäni on Afganistanissa.

Ole hyvä. Isäsi on armeijassa, vai?

Ei, vaan taliban. - Anna se punta takaisin.

Oli jo aikakin. Ottakaa te loput.

Tulinko liian myöhään? - Juuri sopivaan aikaan.

Tuoksut ihanalta. - Sinä haiset viinalta.

Otin odottaessa pari poikien kanssa.

Kuinka kaukana se on? - Ei kovin kaukana.

Kiva auto. - Kiva vosu.

Panisin.

Sinulla on juuri oikea kiintiö. - Se ei riitä.

Voin puhua Euroopan neuvostossa, mutta tiedät, mitä siellä sanotaan.

Hitot neuvostosta. Säädetään omat kiintiömme.

Se on itsemurha. - He tuhoavat meidät.

Tämä on vaikeaa meille kaikille.

Meidän aikamme on ohitse. - Vaikeaa aikaa? Vain meille.

Tiedän, mitä he vievät ja se on enemmän kuin se, mitä me viemme.

Olemme erilaisia, Peter, ja meidän on oltava varovaisia.

Tässä on hyvät ja huonot puolensa. - Mitä ne hyvät puolet ovat?

Väkiluku kasvaa räjähdysmäisesti. - Samoin kuin heidän teknologiansa.

Hammaskartat, tiedostot, DNA. He eivät ole mitään amatöörejä.

Älkää nyt. Entä maahanmuuttajat?

Ne roikkuvat autojen pohjassa, eikä kukaan kaipaa niitä.

Oletko lukenut Daily Mailia taas? - He eivät ole näkymättömiä.

He keräävät satoamme, siivoavat katuja, tyhjentävät roskiksia...

Lähettävät rahaa perheilleen, jotta nämä pääsisivät luvattuun maahan.

Heistä on tullut osa tätä yhteiskuntaa, -

ja heitä kaivataan, jos me alamme napsia heitä.

Ystäväni bingossa ovat eri mieltä.

Kunhan he makaavat sairaalassa ja odottavat pyllyn pyyhkimistä.

En usko, että minun ystäväni päätyvät siihen tilaan.

En pidä yli 60-vuotiaista.

Turhan sitkeää minun makuuni.

Mitä täällä puhutaan?

En ole rasisti, tapan kenet vaan. Ihan sama mistä on kotoisin.

Tulisi jo...

Sitäkö sinä siis olet puuhaillut? Olet saalistanut omin lupinesi.

Siitähän sinä pitäisit.

Saisit neuvoston hankkiutumaan minusta eroon.

En puhunut sinulle, Peter.

Mitä? - Mitä?

Mitä?

Luulitko, ettemme saisi tietää siitä, Thomas?

Tai ettei neuvosto saisi tietää? - Mitä hän tarkoittaa?

En tiedä. - Hän on ylittänyt kiintiönsä.

16 yli kiintiön tänä vuonna.

Ja viime vuodesta ei kannata puhua. - Valhetta.

Eikä vain yli kiintiön: hän on napannut nuoria.

Sen pikkupojan, josta oli lehdissä? - Poikia, monikossa.

SYDÄMEMME SÄRKYY

En se ollut minä. En ole vienyt heitä.

Vannon sen.

Mitä sinä olet tehnyt?

Sinähän sanot, että meidän on otettava, mitä haluamme.

Niin, mutta ei lapsia. Ei ilman suostumusta.

Mutta...

Mutta sinä sanoit...

Ja sinä... - Ei, Tom.

Kuulkaa...

Minulle riittää minun kiintiöni.

En tee sellaista enää.

Kunpa se olisi niin yksinkertaista.

Tämä ei ole oikein. - Ei, mutta virallista. Nopeasti.

Ei, Henry. Älä tee sitä. - Sinä teit sen itse.

Kun tulet sammuvat ja sielut syttyvät-

etääntyy veri jättäen vain pölyä.

Se siitä.

Eihän tässä mitään kieroutunutta ole?

Mitä tarkoitat kieroutuneella?

En ajatellut vaihtaa puolta, jos ymmärrät.

En oikeastaan.

Tarkoitan, että pidän sinusta. - Minäkin pidän sinusta.

Ja ystävänikin varmasti pitävät.

Luulin, että olisimme kahdestaan.

Olet suloinen, kun sinua ujostuttaa.

Hiukan alentuvaa.

Mutta olkoot. - Emme valvo myöhään.

Haukataan jotain ja mennään sänkyyn.

Se sopii minulle. - Katsotaan.

Ovatko kaikki täällä? - Olivat.

Tässä on Sebastian. - Hei, Sebastian. Kiva tavata.

Veit sanat suustani.

Menkää sisälle. Kaikki odottavat.

Odota! Laukkuni jäi. - Sebastian.

Hitto vieköön. - Tule nyt.

Hei.

Emme kai ole liian myöhässä?

Ette. Tulitte juuri sopivaan aikaan.

Ei... Ei voi olla totta.

Säännöt: Yksi ulos, yksi sisään. - Olisi kiva, jos kysyttäisiin.

Jos tämä on ongelma, voin mennä pubiin

Ei, ei...

Tässä on Sebastian, josta kerroin. - Hieno nimi, Sebastian.

Kiitos. Olen aina itse inhonnut sitä.

Miksi ystäväsi kutsuvat sinua? - Sebastianiksi.

Hyvin paljastavaa. - Minä olen Herttua.

Oletko herttua? - Hän on Herttua.

Sopii minulle. - Ja tässä on...

Ei kukaan sinulle.

Sinäkö olet se mustalaispoika? - Minä puhun romaneista.

Henry. Minä olen idästä. - Siperiastako?

Alice. - Angel.

Hittolainen. Hommatkaa itsellenne hanskoja.

Aloitetaanko?

Sinä varmaan ihmettelet...

Mitä hittoa?

Tästä katkesi jalat. - Ota tämä.

Ei se haittaa. - Sebastian, ota se tuoli.

Istu alas, Sebastian. - Odottelen autossa.

Ole kiltti ja istu.

Meillä on sinulle ehdotus. - Arvelinkin niin.

Meitä on kahdeksan. - Meitä on aina ollut kahdeksan.

Jo ennen Ipurin aikaa. - Neuvosto päättää siitä.

Kaikissa kunnissa on sellaista. Ne tekevät meidät hulluksi.

Sopiiko, jos poltan?

Mutta tänä iltana, Sebastian... - Meillä on vapaa paikka.

Mutta ei tuolia.

Ilmoittaudu, 18.

Toistan: ilmoittaudu, 18.

18, ole hyvä ja ilmoittaudu.

Hitto.

Kärsivällisyys on hyve. Kaikki aikanaan.

Olen odottanut riittävästi. - Vatikaani odotti tuhat vuotta.

Kymmenen minuuttia ei tunnu missään.

Sebastian, tämä on tärkeää.

Vanessa on puhunut sinusta hyvää.

Hän sanoo, että perimäsi on hyvä. - Lasketko leikkiä?

Olen orpo romani. Minulla ei ole mitään.

Se on meille sopiva.

Muutoin ihan mielelläni, mutta nyt juuri on huono tilanne.

Tavallisesti minulta kyllä löytyy... - Heppu on ihan idiootti.

Kuulostaa tosi hienolta, mitä sitten onkaan.

"Pelastakaa valaat" tai "Ylistetään Jumalaa"...

Mutta tykkään toimia yksin. Kuljen omia polkujani. Ei pahalla.

Kiitos, kun kysyitte.

Etkö ole kertonut hänelle? - Voisimme kertoa yhdessä.

Rauhoitu, Sebastian. - Hänhän on zombie. Minä häivyn.

Vedähän henkeä. - Ei, minä...

Me emme pelasta valaita, Sebastian.

Emmekä tosiaankaan palvo Jumalaa. - Meitä täytyy olla kahdeksan.

Hitto. - Hitto tosiaankin, romaniveljeni.

Me äänestämme. Kyllä tai ei.

Antaahan kuulua.

Kyllä.

Kyllä.

Kyllä. - Kyllä.

Kyllä. Myös Chenin puolesta.

Ei.

"Ei"?

Thomas oli minun ystäväni. Minä toin hänet.

Tästä olisi pitänyt puhua kanssani. - Vanessa, mitä "ei" tarkoittaa?

Hänen verensä on puhdasta 12 sukupolven taakse.

Et voi tehdä näin. - Kyllä voin ja teen.

Ettekä te voi sille mitään. Ette mitään.

Olemme pahoillamme, Sebastian, - Ei se haittaa.

Oli mukava tutustua. - Luulin heidän hyväksyvän sinut.

En muistanut, että jotkut ovat paskapäitä vaikka eläisivät kauan.

Hetkinen. Sehän oli 6-1. Selkeä enemmistö.

Päätöksen on oltava yksimielinen. - Minä todella pidin sinusta.

Niin minäkin sinusta. Teistä kaikista.

Olette hyviä tyyppejä. Sinäkin. Näytät ihan hyvältä.

Jos viettäisimme aikaa yhdessä, meistä voisi tulla ystäviä.

Et ole tyyppiäni. - Vanessa, hän on sinun vastuullasi.

Sebastian, suljehan silmäsi...

ja ajattele jotain kaunista.