The first 200 lines.
The Politician on komedia sisusta, kunnianhimosta -
ja unelman toteuttamisesta hinnalla millä hyvänsä.
Jotkin teemat voivat järkyttää -
mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia katsojia.
NETFLIX-ALKUPERÄISSARJA
Näin valveunen, jollaisia näkee unen ja todellisuuden rajamailla.
Ponnahdin istumaan ja huudahdin:
"Minusta tulee Yhdysvaltain presidentti."
Se tuntuu olevan hinguttu virka nykyään.
Sitä ei pidetä enää mahdottomana.
Näin unen seitsenvuotiaana.
Olen tutkinut koko ikäni presidenttien elämiä.
Etsin yhteisiä kokemuksia ja piirteitä, jotka takasivat heille vaalivoiton.
Kuten?
Tutkin vain Reaganiin asti. Hän loi nykyajan presidenttiyden,
joka hyödyntää televisiota ja julkisuutta.
Kansa näkee presidentit tv-hahmoina.
Harva näkee heitä elävinä.
Reagan ja Bush sr. olivat high schoolissa oppilaskunnan puheenjohtajia.
Sinullakin on se kiikarissa.
Uskoakseni vaalivoitto häämöttää.
Reagan, Clinton ja Obama tulivat köyhistä oloista, Bushit eliittisuvusta.
Miten se istuu suunnitelmaasi?
Minulla on onnekseni sekä rikas että köyhä tausta.
Tulet vauraasta suvusta.
Totta, mutta äitini oli tarjoilijana -
herrasmieskerho Landing Stripissä New Hampshiressä.
- Olet adoptiolapsi. - Kyllä.
Miksi Harvard?
Sieltä on tullut eniten presidenttejä. Seitsemän.
Se on toki totta.
Olet hyvin valmistautunut nuorimies. Hioutunut.
Kiitos, dekaani Lawrence.
- En ole arvioimassa hioutuneisuutta. - Keskiarvoni huolettaa.
En välitä arvosanoista.
Haluan tutustua sinuun.
Todelliseen sinuun.
Oletko koskaan halunnut tavata biologista äitiäsi?
En.
Oikea äitini on aina ollut kannustajani ja uskottuni.
Milloin itkit viimeksi?
Jouluna elokuvan Ihmeellinen on elämä loppua.
Se itkettää kaikkia.
Niin.
Itkitkö, koska liikutuit,
vai koska sitä kuuluu itkeä?
Onko sillä väliä?
SANTA BARBARA, KALIFORNIA. SYKSY
Olit ihana.
Olen huomannut, että kun harrastamme seksiä,
nautit, vaikka mitä tekisin.
Minusta tuntuu, että teeskentelet joskus.
Niin teenkin.
En halua, että teeskentelet.
Eikö tarkoituksena ole läheisyys?
On, ja antaa sinulle itseluottamusta, jotta saavutat potentiaalisi miehenä.
Tiedän, että katsot pornoa.
Aivosi ovat oppineet nauttimaan esittävästä seksistä.
Hyvä on, mutta en halua esitystä.
Haluan aitoutta.
Yritän antaa aidomman vaikutelman tästä lähtien.
En halua, että vaikutat aidolta. Ole aito.
En tajua. Mitä eroa niillä on?
Lupaan olla rehdimpi tästä lähtien.
- Minne lähdet? - Surffaustunnille.
Menemme Havaijille jouluksi.
En halua, että isä passittaa minut pikku aaltoihin.
Edes yksi asia, jossa en tuota hänelle pettymystä.
Hän pitää sinua etevänä.
Sievänä. Hän pitää sievistä jutuista.
River!
- River! - Täällä.
Petturi. Selkään puukottaja!
Tiedät, mitä se merkitsee minulle! Miksi asetuit ehdolle?
- Kuuntele nyt. Rauhoitu. - Rauhoitu itse. Puheenvuoro on minulla.
Sinäkö haluat puheenjohtajaksi? Se ei tainnut olla oma ideasi.
Ei, vaan Astridin.
Hän sanoi, että se kannattaa, jos pyrin Stanfordiin,
ja vanhempani hiillostivat minua.
Haista home. Etkö tajua, että voitat? Olet komeampi.
Suositumpi, haavipallojoukkueen kapteeni.
Suurentelet asiaa.
Kun voitat, kerron kaikille, että meillä oli seksiä ja elät valheessa.
Joten mietipä sitä.
- Payton. - Varoitan sinua.
Älä pilaa unelmaani. Tämä on polkuni.
Älä tule tielleni, tai saat kärsiä.
Älä ryppyile minulle!
Onko selvä?
En ole nähnyt sinua tällaisena.
En tunnista tätä ihmistä.
Aivan sama. En ole mikään laatikko,
jonka puolet voit tarkastaa ja hyväksyä.
Minulla on tunteet.
Olet aivan hysteerinen.
Tämä on todellinen minä.
Tällainen minä olen. Voittaja.
Voitan hinnalla millä hyvänsä. Tiedän tulevaisuuteni -
ja miten saavutan sen.
Eikä minua estä mikään.
Vielä yhdet kysymykset ennen päätöspuheenvuoroja.
Payton, Mark Twainin klassikko Huckleberry Finn kuuluu -
ensimmäisen luokan opetussuunnitelmaan.
Pitäisikö tekstistä poistaa rasistiset lempinimet ennen opetusta?
Ensinnäkin kiitos, Vicki,
työstäsi vuosikirjakerhossa,
ja kiitos ajattelevaisesta ja provosoivasta kysymyksestä.
Helppoa vastausta ei ole,
joten vastaan vain rehellisesti.
Ei, Mark Twainin kaltaisten suuruuksien töitä ei pidä muokata.
Mark Twain vihasi rotusyrjintää ja pyrki Huckleberry Finnin kautta -
kiinnittämään huomion -
orjuuden kammottavaan, häpeälliseen syntiin -
ja rasismiin, joka vaikutti kaikkeen ympäristössä, jossa hän varttui.
Siltikään -
rasismi, josta Mark Twain kirjoitti, ei ole jäänyt historian roviolle.
Se elää tässä salissakin.
Eikö niin? Se on erilaista.
Huomaamattomampaa.
Aitoon rotutasa-arvoon on vielä pitkä matka.
Oppilaskunnan puheenjohtajana takaan,
että joka oppilaalla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä -
riippumatta ihonväristä, rodusta, kansallisuudesta,
sukupuolesta, seksuaalisuudesta, geeniperimästä tai vammaisuudesta.
Jos valitsette minut,
taistelen joka ikisen puolesta niin kauan kuin voimia riittää.
Äänestäkää ja auttakaa minua viemään tämä hieno koulu tulevaisuuteen.
Kiitos.
Viimeinen kysymys.
Pitäisikö koulun rajoittaa täällä myytävien sokerijuomien kokoa?
Tuota...
Kyllä? Ei?
Ketä kiinnostaa?
Ei, anteeksi. Kysymys on kyllä hyvä.
On tärkeää, että teemme fiksuja päätöksiä ruuan suhteen.
Tuntuu vain,
ettei se ole polttavin ongelma kenellekään meistä.
- Maailma on synkkä paikka. - Oijoi.
Uskon, että nykyteinit tiedostavat sen.
En tiedä. Tuntuu, että maailmanloppu häämöttää.
Jos litran pullo Mountain Dew'tä tuo iloa, juokaa pois.
Ajattelen niin, että kaikille yhteistä on vain se,
että jokainen on yksin.
Otamme kuvia, postaamme niitä,
facetamme, instaamme, tviittaamme, snäppäämme,
ja olo vain pahenee.
Voi äly.
Yritin itsemurhaa viime vuonna.
En ole kertonut kellekään.
Tuntuu oudolta puhua täällä lavalla. Voinko tulla alas?
Tunnemme kaikki toisemme.
Tätä ei tarvita. Voimme keskustella...
Hän lähti liikkeelle.
Siitä on noin vuosi aikaa ja...
En tiedä, olin vain tosi masentunut.
Tai en masentunut. Ihan toivoton, koska...
Tunsin olevani ihan yksin.
Pelkäsin, että tuntisin aina niin.
Hän itkee. Tämä on tosi paha.
Eräänä päivänä haavipallon jälkeen olin kotona treenaamassa.
Jokin ajoi minut ottamaan 20 kilon painon.
Sidoin sen nilkkaani -
ja hyppäsin altaan syvään päähän.
Hetken ajan olin oikeasti -
valmis kuolemaan.
Sitten tulin järkiini. "River, mitä sinä teit?"
Hätäännyin ja yritin irrottaa köyttä nilkastani.
Katsoin ylös veden pintaa ja ajattelin:
"Täällä ei ole ketään.
Kuolet yksin."
Ja sitten -
kelluin yhtäkkiä pinnalla.
Tarinalla ei ole siistiä loppua. Köysi irtosi painosta itsestään.
En käynyt pienenä partiossa.
Siellä ei ollut ketään.
Hän hikoilee kuin Nixon.
En halua, että kenestäkään meistä tuntuu siltä.
Haluan jokaisen teistä tietävän,
että elämänne on arvokas.
Jokainen on tärkeä.
Te olette tärkeitä.
Ei minulla muuta.
Mahtava tyyppi!
Ehdokkaat, päätöspuheenvuorojen aika.
Nostan ne.
Ihmiset valehtelevat, luvut eivät. River johtaa 10 prosentilla.
Hän johtaa mielipiteissä ulkonäöstä, karismasta -
ja ennen kaikkea aitoudesta.
Siinä hän murskaa sinut. Varsinkin sen mestariesityksen jälkeen.
Tytöt tykkäävät, kun komea kundi itkee. Ei vollottaen vaan hiljaa, seksikkäästi.
Hyvä on. Äänestäkää tekin häntä.
Olemme lojaaleja. Tämä on lentokone. Meillä on sama määränpää.
- Sinä lennät, James ja minä navigoimme. - Emme osaa lentää niin kuin sinä.
Viet meidät Valkoiseen taloon, mutta tehtävämme on olla rehellisiä.
Muuten koko lentokone putoaa.
Hyvä on. Seuraava siirto?
Tarvitset varaehdokkaan, joka pehmentää imagoasi. Jonkun aidon.
Suosittelen erityisluokkalaista. Nykyään muuten sanotaan "erikykyinen".
Haet siis sääliääniä.
- Miten niin? - Emme ole kavereita.
No comments yet. Be the first to leave one.