The first 200 lines.
- Vauhtia, hyppää kyytiin! - Heillä oli tyttö mukana.
- Jos löytäisin hänet! - Hyppäisit nyt kyytiin.
- Hän on tavallaan eksyksissä. - Olet itsekin tavallaan eksyksissä.
Luulen tietäväni missä hän on.
Vauhtia! Tämä on viimeinen mahdollisuutesi päästä pois täältä.
Wolfgang.
Herää! Hei, Wolfgang.
Herää!
Wolfgang!
Wolfgang!
Voi Jeesus.
Ben, kello on kolme aamulla. Tämän on parasta olla tärkeää.
Näin taas sellaisen unen.
Olin lentämässä. Se oli niin todellista. Se oli jokin suuri piirilevy, tai jokin.
Näin unta olevani alasti koulussa, minun piti piiloutua vessaan. Se oli kamalaa.
Piirsin niin paljon kuin saatoin muistaa, ja haluan että katsot sitä huomenna?
Varmasti.
Voinko mennä takaisin nukkumaan?
Äitini on tulossa. Loppu.
Marsilaisilla ei ole vastustuskykyä meidän ilmakehämme bakteereille,
joille me olemme vastustuskykyisiä.
Kun he hengittivät ilmaamme,
bakteerit, jotka eivät enää vaikuta meihin, alkoivat tappaa heitä.
Loppu tuli nopeasti.
Kaikkialla maailmassa heidän koneensa alkoivat...
- Hyvä! - Antaa mennä!
Nouse ylös.
Anna sille turpiin!
Hei Jackie, tapa hänet!
Kuulin sinun kutsuvan minua joksikin hauskaksi, Crandall.
Mikä on noin hauskaa?
Sanoin, että sinulla on elefanttitauti.
Crandall, mikset voi puhua kuten kaikki muut?
- Tapa hänet, Steve. - Mene pois.
En pidä siitä, että ihmiset nimittelevät minua sanalla, jota en tunne.
Mene...
Elefanttitaudissa jokin turpoaa ja on ruma. Kuten sinun perseesi!
- Sinä et ota opiksesi? - Lopeta, Jackson.
- Kuka minua estää? Sinä? - Varmasti, senkin elefanttitautinen!
Antakaa sille turpiin!
Antakaa sille turpiin!
Vauhtia!
Et pääse pakoon, kaveri!
Vauhtia, vauhtia, vauhtia!
Hei.
Kaikki kunnossa?
Tämä helkkarin kaasutin.
Olen korjannut tämän varmaan sata kertaa.
Haluaisin kiittää Jacksonista ja kaikesta tänään.
Steve Jackson on ääliö.
Jos hän yrittää uudelleen, annan hänelle turpaan.
Haluatko tulla käymään meillä? Sain juuri uuden kasetin "This Island Earth".
- Siinä lentävä lautanen laskeutuu... - Kuulostaa hienolta.
Ja siinä on iso mutantti, jolla on kahdet aivot.
Se on todella siisti, pitäisit siitä.
Darren! Odota!
Mikset pysähtynyt?
Jättäisitkö minut rauhaan?
Tein sinulle palveluksen, mutta en tiennyt, että alat
- häiritsemään minua siitä lopun elämääni. - Selvä. Unohda.
Voi ei. Isäni on kotona.
Hän ei tainnut saada sitä työtä.
Mitä hän tekee?
Hinaa romua.
Onko tuo äitisi?
Ei, se on isäni tyttöystävä.
Hän on mukava.
Taidankin tulla teille.
Hyvä on. Jätä pyöräsi tänne, ja mennään puron kautta.
- Tappelevatko porukkasi paljon? - Äitini kuoli, kun olin pieni.
Isäni on aivan asiallinen.
Muttei ole kovin onnekas.
Hän aina rikkoo tai hävittää jotakin.
Hän kuitenkin opetti minua juoksemaan.
Hän ei saa enää minua kiinni.
- Sinun äitisi ja isäsi ovat vielä yhdessä? - Niin. Luulen, että he pärjäävät hyvin.
He juttelevat kaikesta roskasta kaiken aikaa.
- Minne olemme menossa? - Haluan nähdä kaverini, Wolfgangin.
Wolfgang?
Niin, ei se ole hänen vikansa. Hänen vanhempansa eivät anna vaihtaa sitä.
Sinä luultavasti ajattelet, että hän on outo.
Luultavasti.
Hän on teeskennellyt olevansa kipeä. Hänellä on projekti meneillään.
Haluan nähdä miten se sujuu.
Jos nimeni olisi Wolfgangin kaltainen, taitaisin tappaa itseni.
- Benjamin! Tule. Ja kukas tämä on? - Darren.
Darren.
Minulle tarvitsee sanoa vain kerran, en unohda koskaan mitään.
Katso äiti. Tämä näyttää Fred enolta.
Niin näyttää.
Ludwig, lopeta heti.
Istukaa pojat.
Wolfgang on alhaalla omassa labrassaan. Soitan hänelle.
Hän voi jo paljon paremmin.
- Wolfgang. - Niin, äiti?
Benjamin on täällä kaverinsa Derekin kanssa.
- Oletko nähnyt tuholaismyrkkyä? - Se taitaa olla makuuhuoneessa.
Voinko tarjoilla jotain? Hieman baklavaa?
- Mikä ettei. - Mitä?
Se on kreikkalainen leivos. Maista vähän.
Nörttien leivos?
Ei. Kreikkalaista. Melko hyvää.
- Ben? - Onko tuholaismyrkky kellarissa?
- En tiedä. - Missä tuholaismyrkky on?
- Kuka hän on? - Hän pelasti nahkani tänään.
Darren.
- Steve Jacksonilta. - Hyvä on.
- Sain sen valmiiksi. - Niinkö?
- Totta kai. - Tule.
Voisitko sulkea oven?
- Kiitos. - Frieda! Frieda! Täällä on lisää.
Aika hurjaa, mutta piirroksesi näyttää
- jonkinlaiselta piirilevyltä. - Niinkö?
- Apua. - Alas, Erhart!
- Kiitos. - Tämä on Heinlein.
- Hei, Heinlein. - Hei.
Haluaisin
- juustoa. - Siinä.
Laitoin nämä lauseet äänisyntetisaattoriin.
Joskus ne ovat järkeviä.
- Haluaisin... - Täällä alhaalla haisee.
- Ei nyt, Heinlein. - Mene helvettiin.
Olen kiireinen, Heinlein. Älä häiritse minua, tai otan äänesi pois.
Tuo on hyvä.
Kaikki nämä ovat minun. Isäni luulee, että olen heittänyt ne pois.
Outoa. En koskaan ymmärtänyt näitä.
Mutta etkö koskaan ihmettele mitä tuolla ylhäällä on?
Universumissa, toisilla planeetoilla.
Uskotko kaiken mitä näet elokuvissa?
En kaikkea.
Ei siellä ole ketään.
- Tässä se on. - Hienoa.
Kytkin isäni tietokoneeseen modeemin,
ja lisäsin pari yksityiskohtaa piirustukseesi.
Pääosin arvaillen.
Tämä on meidän piirilevy, jota kutsutaan päätteeksi.
Joten käytin omaa tietokonettani, jossa on vain 128kt muistia, mutta
sen pitäisi riittää selvittämään mitä...
Mitä se tekee, jos se tekee yleensäkään mitään...
Mitä se ei varmaankaan tee. Ymmärsitkö?
- Järkeen käypää. - Hyvä.
Ei ole järkeä odottaa pidempää, oletko valmis?
Luulen ainakin.
Luultavasti se vain palaa, tai jotain.
Se siitä.
Tällainen kehittely kestää yleensä vuosia, toimiakseen ilman vikoja.
Mitä... Mitä se tekee?
En tajua, se ohjelmoi itseään.
En usko tätä.
Se kysyy x-, y- ja z-akselien koordinaatteja,
paikantaakseen paikan tila- avaruudessa, alkupisteen suhteen.
Kuinka näit unta tästä?
- Kaipa olen vain sellainen tyyppi. - Katsotaan mitä tapahtuu?
"Vahvista."
Mikä se oli?
Ei mitään hajua.
Näissä kaikissa on reikiä.
Näen tästä läpi.
- Tämäkö on unestani? - Rauhoitu, Ben.
Tähän täytyy olla jokin looginen selitys, tai tieteellinen syy.
Tämä on jokin temppu, vai mitä kaverit?
Kuulkaas, meidän on pidettävä tämä salassa.
Jos joku saa selville tästä, he yrittävät viedä sen meiltä.
He eivät voi tehdä sitä, koska näit unta siitä.
Minä rakensin sen, ja tämä on salaisuutemme.
- Niinhän? - Niin.
Teetkö tämän kaikille hyväuskoisille hölmöille, jotka tulevat luoksesi?
Wolfgang!
Se on isäni.
Wolfgang...
Oletin, että tuholaismyrkky olisi jossain täällä alhaalla.
Hyönteisten sivutuotteita...
Terve, tämäkö on uusi kokeilusi?
- Joo. - Kuinka se sujuu?
Hyvin.
Näillä kaikilla laitteilla...
Onko tuo minun videonauhurin tahdistusgeneraattori?
- Luulenpa ettei ole, isä. - Terve.
- Hei, Heinlein. - Painu helvettiin.
Turpa kiinni, Heinlein.
Tulikin juuri mieleeni, että näin hyönteismyrkkyjä
tuolla nurkassa, ja siellä saattaa olla vähän tuholaismyrkkyäkin.
- Tuholaismyrkkyä? - Toki.
- Aivan varmasti tuolla nurkassa. - Oletko varma?
- Olen. - Hyvä. Sitä muistelinkin...
Minun täytyy saada se toimimaan uudelleen. Soitan sinulle illalla.
Selvä, älä unohda. Hyvää yötä, herra Müller.
Isä, tulikin mieleen, että sitä ei...
Ei ole täällä. Frieda taisi lakaista sen!
Vauhtimme hidastuu.
Olemme nyt maan ilmakehässä.
Minne olet menossa?
Universumimme on suunnaton.
Täynnä ihmeitä.
Teen tutkimusmatkoja.
Ehkäpä löydän toisen Metalunan.
Olentojen asuttamana, jotka eivät eroa minusta.
Olen seikkailunhaluisempi kuin ajatteletkaan.
Exeter, olet käyttänyt kaikki voimasi tuodaksesi meidät tänne.
Vaikka sinulle olisi paikka mihin mennä, et selviäsi sinne.
No comments yet. Be the first to leave one.