Downton Abbey

KEVÄT 1920

-Oletko kuullut Sybilistä? -Hän ei tule. Heillä ei ole varaa.

Herra Travis, voimmeko edetä?

Voisitteko astella vielä kerran alttarille?

-Voimmeko järjestäytyä? -Tuo oli minulle.

Travis tekee kaiken työn, mutta arkkipiispa saa kaiken kunnian.

Isä halusi hänet. Minulle olisi riittänyt Travis.

-Saisimmeko jotenkin Sybilin tänne? -Se on helpotus.

Branson hämmentää edelleen ihmisiä täällä.

Kutsumme hänet, kun pystymme valmistelemaan palvelijat siihen.

Hän huolehtii turhaan. Ketään ei kiinnosta, tuleeko Branson häihin.

Kyllä maalla kiinnostaa, kun jaarlin tytär karkaa kuljettajan kanssa.

Niin siinä kuitenkin kävi. Heidän pitää tottua siihen.

-Travis, olemmeko valmiina? -Aivan hetken päästä, jaarli.

Voimmeko aloittaa?

Kylläpä tämä oli hyvää. Kiitos, rouva Patmore.

Valmistelevatko rouva Hughes ja Anna taloa vuokralle?

Erikoista, että Anna piti sen. Eikö murhaajien omaisuus mene valtiolle?

-Bates siirsi sen hänen nimiinsä. -Minä en olisi sallinut sitä.

Onneksi et ollut tuomarina.

On se silti outoa. Hänet on sentään tuomittu murhasta.

Muistutan, että tässä talossa hän on vääryyttä kärsinyt mies.

Jos et hyväksy sitä, voit syödä ulkona.

-Olet kaiketi Robertin puolella. -Oletat jälleen omiasi.

Perheestä ei pidä koskaan keskustella.

Sybil teki meistä jo pysyvän puheenaiheen.

Jos Branson käyttäytyy normaalisti, ihmiset menettävät mielenkiinnon.

Ja aion pitää huolen siitä, että hän käyttäytyy normaalisti.

En tunne tätä nuorukaista. Olemme vain tervehtineet.

-Mutta hän vaikuttaa kiinnostavalta. -Taas se alkaa.

Miksi hänen pitäisi olla normaali? Minusta hän saa ajaa asiaansa.

Pidän miehistä, joilla on vahvat vakaumukset.

-Taidan lähettää hänelle rahat. -Älä. Robert raivostuisi.

Ei se voi olla niin paha...

Tulen käymään huomenna. Minä vaadin.

Kuulemiin.

-Mikä hätänä, isä? -Ei mikään. Miksi olisi?

-Miten Lontoossa meni? -Saimme kaiken tehtyä.

-Oletteko syöneet? -Söimme junassa.

Käykää silti istumaan ja ottakaa teetä.

Alan laatia viimeistä listaa häihin huomenna aamulla.

Loput viinitoimitukset tulevat tiistaina.

-Miten selviätte ilman lakeijaa? -En ehdi etsiä nyt uutta.

Siskoni etsii töitä pojalleen...

Neiti O'Brien, järjestämme seurapiirihäät.

En ehdi kouluttaa pojankoltiaisia.

Kreivitär kutsuu.

Mikä ettei? Kysyn jaarlilta, kun...

-Siinähän sinä olet. Kysyn nyt. -Kysyt mitä?

Carson tarvitsee lakeijan, ja O'Brienilla on ehdokas.

-Alfred Nugent. Hän on työteliäs. -Hän kuulostaa täydelliseltä.

-Robert? -Aivan kuten haluat, rakas.

Minun täytyy mennä aamujunalla Lontooseen.

-Sepä äkillistä. -Tulen heti takaisin.

-Miksi lähdet? -Älä vaivaa päätäsi sillä.

Kaikki on siinä.

-Mistä löysit kirjan? -Lipaston takaa.

Siirsimme sitä siivotessa. Vera oli varmaan pudottanut sen.

-Mitä haluat minun tekevän? -Kirjoita kaikki nimet ylös.

Läheinen ystävä, sukulainen, työtoveri, työmies ja muuta.

Kopioin listan ja lähetän sen herra Murraylle.

-Eikö sinulla ole parempaa puuhaa? -Ei.

Autan mieluummin sinua pääsemään pois kuin illastan kuninkaanlinnassa.

-Mitä uutisia sinulla on? -Mitä täällä voisi olla?

Minulla on uusi sellitoveri. En ole hänestä varma.

Muista, mitä äitini sanoi. Älä koskaan luo vahingossa vihollista.

Saatko muistiinpanot tehtyä ennen seuraavaa vierailuani?

-Mitä hyötyä siitä voi olla? -Luultavasti ei mitään.

Seuraava ideani ei myöskään luultavasti johda mihinkään.

Mutta jonain päivänä mieleemme tulee jotain, jota selvitämme-

ja juttusi kaatuu.

Etkö koskaan epäile? Edes hetkeäkään?

-En syyttäisi sinua. -En.

En epäile sitäkään, että aurinko nousee idästä.

Olet liian pitkä. Lakeija ei saa olla yli 185 senttiä.

Se ei voi olla mahdollista. Hänethän on jo palkattu.

-Mitä olet tehnyt? -Olin tarjoilijana hotellissa.

Minusta se osoittaa todellista aloitekykyä.

-Hän osannee puhua itse. -Miksi? Onko tämä oikeudenkäynti?

Eihän tämä ole haastattelu. Hän on jo saanut paikan.

Ei niin, mutta hänen täytyy silti täyttää vaatimuksemme.

Haluan yrittää, herra Carson.

Mene yläkertaan. Toivottavasti tätisi löytää sopivan livreen.

Vain alkuun, jotta meillä on paikka, jossa asua häämatkan jälkeen.

-Et kai vastusta sitä? -En. Se on mukavasti tehty.

Tuskin totun siihen, että vien sinut sänkyyn isäsi katsellessa.

Hän on niin helpottunut, että voit vaikka kantaa minut ylös alasti.

En halua muuttaa Lontooseen. En aio kapinoida.

Haluan, että opimme tuntemaan toisemme.

Haluan tutustua kunnolla ilman, että kaikki ovat paikalla.

-Se on iso talo. -Se on hieno talo.

Se on sinun kotisi ja joskus vielä minunkin, mutta ei vielä.

Chancery Lanelle.

Puhuin Frobisherin ja Curranin kanssa.

Koimme, että uskottuna miehenä minun kuuluu kertoa tämä.

-Saatte sen kuulostamaan vakavalta. -Se on vakava.

-Miksi sijoitimme niin paljon? -Te vaaditte sitä.

Me emme suositelleet sitä.

Sota merkitsisi rautatieverkoston laajenemista kaikkialla.

Rautatieosakkeet olivat varma tapa rikastua.

Moni tekikin niin, mutta teidän osakkeenne olivat Grand Trunkissa.

Se oli brittiläisen Pohjois-Amerikan suurin rautatie.

Kaikki sanoivat, että emme voi hävitä!

Tiesimme, että Downtonin kaltaiset tilat joutuvat tiukille.

Charles Haysin kuoleman jälkeen johto ei ole...

Tilanne on se, että yritys on konkurssin partaalla.

Linja yhdistetään Canadian National Railwayhin.

Väitättekö todella, että kaikki rahat ovat poissa?

-Ikävä kyllä. -Suurin osa Coran perinnöstä?

En aio luovuttaa, Murray.

Olen uhrannut Downtoniin liian paljon luovuttaakseni nyt.

En suostu olemaan jaarli, joka epäonnistui.

Jos rahat eivät riitä Downtonin ylläpitoon, se täytyy myydä.

-Ellette jaa sitä ja myy osissa. -En voi tehdä sitä.

Minulla on velvollisuus muitakin kuin itseäni kohtaan.

Tilan täytyy olla työnantaja, tai siinä ei ole mitään järkeä.

Lady Edith!

Hei.

-Mitä te täällä teette? -Odotan junaa. Olen etuajassa.

-En halua pidätellä teitä. -En ollut tekemässä mitään.

Halusin paeta hääpaniikkia.

-Ettekö pidä häistä? -Älkää hupsiko. Tietenkin pidän.

Mutta olen puhunut vaatteista, kukista ja ruoasta loputtomiin.

Häät voivat muistuttaa omasta yksinäisyydestä, vai kuinka?

En tiedä, miksi sanoin tuon.

-Tuleeko isoäitinne New Yorkista? -Kyllä.

-Onko Sybil tullut jo? -Hän ei aikonut ensin tulla...

...mutta Mary sai aamulla kirjeen. Isä ei tiedä.

-Hän ilahtuu varmasti. -Toivon niin.

Muutatteko häämatkan jälkeen pääkartanoon?

En muuta. Asun siellä tilapäisesti, kunnes päätämme, minne muutamme.

-Varmaan tiluksille tai kylään. -Ette tänne.

Sinä ja rouva Bird saatte huolehtia rouva Crawleysta.

Ettekö ota minua mukaan, sir?

Luulin, että tarvitsette hyvää miespalvelijaa.

Pidän sinua enemmän hovimestarina, joka auttaa miespalvelijana.

Olen mielelläni miespalvelija, etenkin isossa talossa.

Haluan elää yksinkertaisempaa elämää häiden jälkeen.

Sitä paitsi äiti tarvitsee sinua.

Se on mukava kuulla, sir.

Olette varmasti uupunut. Olitte Lontoossa vain kaksi tuntia.

-Uusi lakeija saapui sillä välin. -Mitä?

Hän sai sähkösanoman aamulla ja tuli saman tien.

Hän on hyvin innokas ja hyvin pitkä.

Milloin minä...? Samapa tuo.

-Tiesitkö uudesta lakeijasta? -Totta kai. Hän tuli jo.

-Miksei kukaan kertonut minulle? -Mehän puhuimme siitä eilen.

Ketään muuta ei saa palkata ennen kuin tilanne on tasoittunut.

Mikä tilanne?

Häistä tulee varmaan kalliit?

-Mary ei suostu halpoihin häihin. -Mikään ei saa olla halpaa.

-Olen hermostunut. -Älä suotta. Olet hyvä ja innokas.

Mutta hänellä ei ole kokemusta.

Älä välitä. Sinulla on tapoja, Alfred. Et ole noin turhamainen.

-Mikä sinua vaivaa? -Minulle luvattiin ylennys.

Tänne piti tulla uusi kyökkipiika. Minusta piti tulla apukokki.

-Sinun pitäisi sitten kieltäytyä. -Mennä lakkoonko?

Älä sano, että minä kehotin.

-Mitä kirjeessä luki? -Että Sybil tulee keskiviikkona.

-Tuleeko hän yksin? -Älä aiheuta hankaluuksia, äiti.

-Voinko minä tehdä sen? -Jos haluatte, rouva kreivitär.

-Oletko tosiaan noin pitkä? -Kyllä, rouva kreivitär.

Ajattelin, että ehkä sinulla on puujalat.

-Milloin isoäiti saapuu? -Päivää ennen häitä.

Odotan kovasti tapaavani taas äitisi.

Muistan hänen kanssaan aina, miten hyvä on olla englantilainen.

-Eikö hän ole amerikkalainen? -Juuri niin.

-Voinko ottaa itse? -Haluatteko tekin, herra jaarli?

Me kaikki varmasti haluamme tehdä niin.

Mitä sinä teet? Tämä ei ole hotelli.

-Olitko oppipoikana hotellissa? -Kyllä, rouva.

Se on varmasti hyödyllistä, eikö niin, Carson?

-Oletteko valmiina häihin? -Totta kai. Carson on aina valmiina.

Baden-Powell taisi pihistää hänen mottonsa.

-Onko teillä tarpeeksi apua? -Toinen lakeija ei olisi pahitteeksi.

-Voisimme elää yksinkertaisemmin. -Olen samaa mieltä.

-Meillä ei aina ole valinnanvaraa. -Meidän on oltava työnantaja.

Aristokraatti ilman palvelijoita on yhtä hyödyllinen kuin lasivasara.

Arvasin, että tässä kävisi näin. Tyypillistä.

Että joudun huolehtimaan Matthew'sta.

Hän ei ole ajatellut asiaa kunnolla.

Oletko huolissasi työpaikastasi?

Minäkö? En suinkaan. Olen rouva Crawleylle korvaamaton.

Rouva luottaa minuun. Herra sanoi niin. Olen korvaamaton.

Niin me kaikki olemme, kunnes saamme potkut.

-Miten se meni? -Alfred oli hämmentynyt.

Hän luuli saaneensa siirron hotelli Metropoliin.

Piristy. Opit kyllä pian.

-Oletko vielä täällä, Molesley? -Tulin vain teelle. Lähden heti.

Höpsistä. Jää tänne syömään. He eivät lähde puoleen tuntiin.

Minun on parasta lähteä. En halua, että he palaavat tyhjään kotiin.

Et toki. Sinähän olet korvaamaton.

Miksi hän tulee tänne asti? Miksei hän voi soittaa?

Jos herra Swiren asianajaja haluaa tavata, hän jätti sinulle jotain.

Toivottavasti ei.

Ala tulla, Matthew! Kuljettaja jäätyy ja minä myös.

-Odotatko häitä? -Mitä luulet?

Minä odotan yhtä jos toista.

-Älä punastuta minua. -Matthew!

Rakas isä.