Sarah's Oil

NÖYRÄT PERIVÄT MAAN -

MUTTA EIVÄT MINERAALIOIKEUKSIA. J. PAUL GETTY

TOSITARINAN INNOITTAMA

Vuonna 1907, kun Oklahomasta tuli osavaltio,

vahvistettiin Jim Crow -lait, jotka kielsivät mustilta perusoikeudet.

Sarah Rector?

Mutta koska esivanhempani olivat vapautettuja creekejä,

värillisiä, jotka olivat olleet creekien orjia,

olin oikeutettu maalahjoitukseen.

Vapautettujen lapsena...

Vanhempani olivat saaneet saman lahjoituksen -

ja rakentaneet mökkimme saamalleen maalle.

Nyt oli minun vuoroni saada minulle kuuluva.

Sinulla on kaunis käsiala.

Hän osaa myös lukea.

Tämä on maasi luovutuskirja.

Pidä se tallessa.

TODISTUS LAHJOITUKSESTA

Näin maan mahdollisuutena -

ja hyvityksenä esivanhempieni orjuuttamisesta.

ITÄ-OKLAHOMA 1913

En tiennyt, mitä tehdä maalla tai oliko siitä mitään hyötyä.

Tiesin vain, että se oli minun.

En tiennyt sitä silloin, mutta se luovutuskirja muuttaisi elämäni pysyvästi.

Useimmat pitivät maata arvottomana.

He uskoivat, että siellä oli vain tornadoja ja käärmeitä.

Isäni sanoi, että maa pitäisi myydä,

mutta olin päättänyt pitää sen.

Kuuletko tuon, Blue?

Eräänä päivänä maa kutsui minua ja kertoi minulle salaisuutensa.

Uskon, että Herra sai minut kuulemaan sen.

Kuulin sen selvästi.

Kuulin sen liikkuvan maan alla -

kuin nopeasti virtaava joki.

Tiesin, mitä se oli.

OKLAHOMAN NOUSUKAUSI!

"Öljykonsernit ja riippumattomat öljynetsijät -

tulevat Oklahomaan nyt,

kun lähteitä on löydetty Cushing-Drumrightin kentältä -

ja intiaanien mailta."

Se on ihan lähellä.

"Oklahoma saattaa alkaa tuottaa miljonäärejä -

kuten Itä-Texas."

-Mikä on miljonääri? -Joku meitä rikkaampi.

Tytär, jos maatilkulla olisi öljyä,

et olisi saanut sitä.

He eivät tiedä siitä.

Intiaanien mailtakin löytyi!

Kun on aika maksaa verot, osavaltio haluaa 30 dollaria.

Onko sinulla se?

Sitten kun saamme öljyä. Tiedän, että sitä on.

Mistä sinä sen tiedät?

Kuulin sen.

Sen voi kuulla.

Ne aallot. Siellä on oikea öljymeri.

Tuuli vain ulvoo ja maa natisee.

Siinä kaikki.

Jumala antoi minun kuulla sen, äiti.

Parempi se kuin tuo itsestäsi jauhaminen.

Hän antoi maan minulle syystä.

Eikö vain?

Katso, isä.

Ei, Sarah.

Tulehan nyt.

Nyt sitä ei arvaisi, mutta Muskogee oli silloin nopeasti kasvava kaupunki -

täynnä öljymiehiä, itsenäisiä poraajia,

liikemiehiä, lakimiehiä ja keinottelijoita.

Huijareista ja varkaista puhumattakaan.

"Condor Oil Company".

Kaikki halusivat osansa.

Minäkin kai.

Mitä haluat?

Condor Oil.

Oikea paikka. Mitä haluat?

Jonkun, joka on täällä töissä.

Et voi puhua täällä kenellekään.

Menehän siitä.

Tule.

Keskustassa on vain vähän mustia.

Mutta ei silti saa nöyristellä. Onko selvä?

Hyvä on.

"J.J. Ransom Oil Company".

Oletko kunnossa?

Yhä tolpillani.

Mutta en ole varma tästä öljyalasta.

"Pan-Oklahoma Petroleum".

No, onpa mukavaa.

Selvä. Mennään.

Odota sinä tässä.

-Päivää. -Roskat ovat herra Devnanin huoneessa.

Unohditko ne eilen?

Vain valkoisille.

Haluan vain vettä.

Maksan siitä pennin.

Ota pennisi ja lähde.

Hyvänen aika sentään, Karla, anna tytölle lasillinen vettä.

Tai kuule. Annakin lasillinen limonadia.

Laita se piikkiini.

KUOLINILMOITUKSET

Kiitos.

Kiitos, herra.

-Limonadista. -Eipä kestä, pikkuneiti.

Nimeni on Sarah Rector.

Ai niinkö?

Menehän nyt.

Mene.

Menehän.

Miksi olet noin ilkeä?

-Oletko uusi täällä? -Olen.

Tässä.

Tuolla on toinen.

Se ei ole totta. En tullut hakemaan roskia.

Tulin kysymään,

etsisittekö öljyä tyttäreni maalta.

Hänellä on 160 eekkeriä.

Missä maa sijaitsee?

Missä isäni on?

Takaisin sieltä!

Anna olla.

Tule vain.

-Hän lienee tyttäresi. -Kyllä.

-Päivää, herra. -Hei.

Nimeni on Sarah Rector.

Omistan 160 eekkeriä maata Cimarron Bendissä.

Siellä on öljyä.

Mistä tiedät sen?

Tiedän vain.

No, neiti Sarah Rector,

olen "Big Jim" Devnan, tämän öljy-yhtiön osakas.

Olemme huomanneet, että sokea usko on hauska juttu.

Se nappaa kiinni, kieputtaa tanssilattialla,

kunnes pää on sekaisin,

ja jättää sitten oman onnensa nojaan kuin hutsu...

Hyvä on.

Cimarron Bend, niinkö?

Selvä.

-Missä... -Tämä mutka tässä.

Neiti Tant opetti meidät lukemaan karttaa.

Ai niinkö?

Hae Trozer.

Selvä.

Mitä jos käytäisiin ajelulla?

Mitä tuolla tehdään?

Bill on öljynetsijämme.

Hänellä riittää työkaluja.

No niin.

Tom Slick osui juuri öljysuoneen Frank Wheelerin mailla.

Täällä Glenn Poolissa.

Se on vain 8 kilometrin päässä.

He puhuvat paljon.

He löysivät jotain.

Hae paperit. Ei mitään hoppua.

Puhun pikkulikalle ja hänen isälleen.

Selvä.

No...

Täällä poraaminen on hakuammuntaa.

Öljynetsintä on sitä kaikkialla.

Niin.

Pan-Okien on maksettava kaikki -

miehistä laitteisiin.

Miesten on pystytettävä torni -

ja porattava syvälle -

ja sitten vielä syvemmälle.

Satojen metrien syvyyteen.

Se on valtava urakka, valtava!

Siinä voi mennä kuukausia.

Teidän on vuokrattava ensin maa.

Opitko tuonkin koulussa?

Hyvä on.

Vakiosopimus.

Puolen vuoden vuokrasopimus.

25 senttiä eekkeri.

Annan ennakkona 50 senttiä.

En osaa selittää sitä. Saat minut avokätiseksi.

Dollari on normaalihinta.

No, kävisikö 75 senttiä?

Dollari eekkeriltä, puoli vuotta.

Entä rojaltit?

Tiedätkö niistäkin?

Osaget saavat yhden kahdeksasosan.

Selvä, pikkuneiti. Tämä on viimeinen tarjous.

Dollari eekkeriltä, puolen vuoden sopimus,

ja annan kahdeksan prosenttia, jos öljyä löytyy.

Siis kahdeksasosan.

Se on 12 ja puoli prosenttia.

Hän hallitsee numerotkin.

Niin, se on hurmaavaa.

8 prosenttia, ota tai jätä.

Haluan lukea sen ensin.

Selvä.

Siitä vain, pikkutyttö. Lue sopimuksesi.

Mikä on rojalti?

Saamamme rahat löydetystä öljystä.

Pan-Okie alkoi porata apunaan miehiä ja koneita:

öljynporaustorni nostureineen, höyrykattila ja jonkinlainen pyörä.

Minusta tuntui kuin Dorothysta, kun hän näki Ihmemaa Ozin ensi kertaa.

En tiennyt, tulisiko minusta rikas.

En edes tiennyt, mitä rikas tarkoitti.

Mietin vain,

löytyisikö öljyä niin paljon, että voisin maksaa veron maastani.