The Old Man

Voi paska.

Näen sinut.

Kun olin pikkutyttö,

et varmaan pelännyt mitään.

Olit tuhoutumaton.

Kukaan ja mikään ei olisi voinut satuttaa sinua.

Et olisi antanut kenenkään tai minkään satuttaa minua.

Kun olin pikkutyttö, sinä olit kuningas.

Kaikki tuntemani oli kuningaskuntaasi.

NIMESI ON ABBEY CHASE

Taidan kysyä:

"Minne se tyyppi meni?"

Ikävä kertoa, mutta -

et ollut kovin fiksu lapsena.

Olisit uskonut mitä vain.

Tiedämme molemmat, ettei se ole totta.

Miksi luulet, etten pelännyt mitään,

kun olit pikkutyttö?

Pelkäsin kaikkea, mitä ei ollut naulattu kiinni,

kun olit pikkutyttö.

Opin vain valehtelemaan siitä.

Niin opit.

Viime aikoihin asti. Olen huomannut.

Et kuulosta itseltäsi.

Olet ajatuksissasi, kun puhumme.

Et nuku.

Kysyn vain, mitä nyt on eri lailla?

En tiedä, jokin on pielessä.

Jos tässä on kyse siitä, mistä luulen,

ymmärrän, miksi se pelottaa sinua, mutta olet kunnossa.

Ellet jätä jotain kertomatta.

- Jätätkö jotain kertomatta? - Anteeksi. En tietenkään.

Minun pitää mennä. Soitan, kun voin.

- Selvä. - Selvä.

- Hei hei, rakastan sinua. - Hei hei, rakastan sinua.

Hän uskoo, että kaikki on hyvin.

Mennään.

Hra Chase?

- Niin. - Miten voitte tänään?

Dave ja Carol.

Ketä... Selvä, tajusin. Dave ja Carol ovat koirianne.

Hämmennyin hetkeksi.

Ai, koska niillä on nimet?

Koska niillä on ihmisten nimet.

Nehän ovat ihmisten nimiä.

Ei tässä tapauksessa.

Aivan. Miksemme vain aloittaisi alusta?

Iltapäivää, hra Chase, toitte näköjään koiranne...

Tri Howardia ei haitannut. Tuon ne kaikkialle.

Olen tri Howard.

- Enpä usko. - Hyvä on.

Taisit odottaa äitiäni.

Odotin tri Howardia, jonka luona olen käynyt 17 vuotta.

Missä hän mahtaa olla?

Hänellä on vastaanotto nyttemmin vain torstaisin.

- Torstaisin? - Niin.

Hänen iässään on vaikea tehdä töitä,

mutta sinähän tiedät siitä kaiken.

Selvä.

Pyysimme sinut tänne puhumaan tuloksista.

Niin.

Sinulle tehtiin hiljattain ennaltaehkäisevä seulonta.

Fyysiset, kognitiiviset ja laboratoriokokeet.

En yleensä tee kognitiivisia ilman pyyntöä.

- Pyysin sitä. - Hyvä on.

Onko sinulla oireita?

Eivätkö kognitiiviset häiriöt ole sellaisia,

- että niistä on tietoinen? - Eivät aina.

Muttei voi sanoa, ettei koskaan.

Minulla ei ole ollut oireita.

Olen ollut ahdistunut.

Kiihtynyt.

Olen ehkä kadottanut asioita.

Vaimoni...

Hän kävi tämän läpi.

Jos en olisi huomannut sitä, tuskin hänkään olisi.

- Halusin vain varmistaa. - Vai niin.

Olemmeko varmoja?

- Anteeksi kuinka? - Kognitiivisista testeistä.

Aivan. Nämä näyttävät hyviltä.

Ei mitään epätavallista?

Ei.

Haluaisitko, että olisi?

Muistuttakaa, että tästä lähtien meidän pitää käydä lääkärissä torstaisin.

KAHVIA JA LEIVONNAISIA

ESPRESSOA, LEIVONNAISIA, KUPPIKAKKUJA JA MITTATILAUSKAKKUJA

Sano, ettei minun tarvitse huolehtia.

Viimeksi vastaus jokaiseen kysymykseeni oli:

"Olen kunnossa, Emily.

"Silloin äidin kanssa meni huonosti."

Ymmärrän, miksi halusit suojella minua siltä.

Mutta en ole lapsi.

Tilanteemme on tarpeeksi vaikea -

ilman, että minusta tuntuu, että yrität pitää minut erossa asioista,

joissa minun pitäisi olla kanssasi.

Sano, ettei minun tarvitse huolehtia.

Koska huolehdin.

Hyvä on.

Soita minulle.

Voi, Abby.

Kulta.

Anteeksi. En tiedä, miten päädyin tänne.

Pelkäsin, että jos palaisin sänkyyn, huomaisit...

Älä viitsi.

Tule sänkyyn.

Autan sinut pois sieltä.

Tule.

Vie minut jonnekin.

- Vien sinut sänkyyn. - Ei.

Vie minut jonnekin hoitoon. Tämä ei ole reilua sinua kohtaan. Ei.

En ole se, jonka kanssa menit naimisiin.

Älä sano noin.

Tule sänkyyn.

- Voin olla vaarallinen sinulle. - Se tekee asioista mielenkiintoisia.

Kuka minä olen?

Olet nainen, joka lupasi huolehtia minusta,

ja nainen, josta lupasin huolehtia.

Tule nyt. Tule.

Kuka minä olen?

Tiedän, kuka olet.

Tiedän, mikä olet.

Näen sinut.

Jätä!

Jätä.

Kertoisitko nimesi?

Hyvää työtä. Kiitos.

- 911. Mikä hätänä? - Jep.

Olen Dan Chase.

Olen osoitteessa Neville Street 92, Norwich.

Mies murtautui talooni aseen kanssa.

Hän ampui minua. Ammuin takaisin.

Ammuin hänet.

Hän taitaa olla kuollut.

Pysykää linjalla.

- Toistakaa nimenne. - Nimeni on Dan Chase.

Kuulitte koirien haukkuvan alakerrassa.

Haitte aseenne ja laskeuduitte portaita.

Tunkeilija ampui laukauksen.

- Ammuitteko takaisin ja löitte rintaan? - Kyllä.

Ovatko koirat yleensä alakerrassa yöllä?

Ei, ne nukkuvat yleensä huoneessani.

Ne varmaan kuulivat alakerrasta jotain. Heräsin haukuntaan.

Mitä se oli? Oliko se ryöstö?

Vaikea sanoa.

Hän näyttää hyvin pukeutuneelta kulkuriksi, joten veikkaisin sitä.

Onko sinulla turvallisuusongelmia, joista olet tietoinen, Dan?

- Turvallisuusongelmia? - Niin.

- Kilpailijoita, henkilökohtaisia ongelmia... - Voi ei.

Oletko saanut uhkauksia viime aikoina?

En. Olen eläkkeellä.

Mitä teit sitä ennen, jos saan kysyä?

Kiinteistövälitystä, enimmäkseen Manhattanilla.

Pidin perheen kuitenkin täällä. Minulla ei ole ollut ongelmia.

Olemme tarpeeksi kaukana kaupungista ollaksemme vapaita siitä.

Yllättyisit, jos tietäisit. Sitä tapahtuu nykyään kaikkialla.

Äänenvaimennin. Se kyllä on outoa.

Sitä ei yleensä näe.

Viime viikolla se tyyppi ryösti kaupan Lindenissä.

- Hänellä oli AK-47. - AK-47.

Minun ei siis pitäisi enää yllättyä juuri mistään.

Lähetämme pojat aamulla -

tekemään tarkemman etsinnän, jos sopii.

Sinulla oli varmasti pitkä yö.

Minulla on perhettä Miltonissa.

Jos annan avaimen, voinko asua heidän luonaan?

Jätetään se maton alle.

SOITTAA...

- Haloo? - Hei, minä täällä.

Anteeksi, että soitan tähän aikaan.

He löysivät minut.

- Mitä? - Niin.

- Oletko kunnossa? - Olen. Koirat ovat kunnossa.

Jos he löysivät minut talolta, en voi palata sinne.

- Oletko varma, että he olivat sen takana? - Olen.

Kaiken tämän ajan jälkeen tuntuu epätodennäköiseltä...

Emily, olen varma.

Olen tuntenut sen tapahtuvan jo muutaman viikon ajan.

Luulin, että se oli vain mielikuvitustani.

Keksin haamun muistuttamaan, että alan laiskistua.

Minulla on yhä huolia, mutta...

Tämä ei ole harjoitus.

Minun pitää mennä, päästä edelle.

Selvä.

Mitä voin tehdä?

Minä...

Olen ajatellut, että...

Emme saa puhua puhelimessa.

Pidän matalaa profiilia varmuuden vuoksi.

Selvä.

- Kuinka kauan? - En tiedä.

Ehkä viikon.

Pari viikkoa.

Ehkä kuukauden.

- Olen pahoillani. - Älä sano noin.

- Ei ole mitään anteeksipyydettävää. - Hyvä on.

- Soitan heti, kun voin. - Aivan.

Selvä. Hyvä on.

- Rakastan sinua, isä. - Niin minäkin sinua. Hei sitten.

Mitä?

En valehdellut hänelle.