Rising Son: The Legend of Skateboarder Christian Hosoi

Aiemmin tapahtunut:

Raivostuneet aaveet ovat hyökänneet kimppuumme.

Olen Lambdan johtaja Daphne Holt ja ratkaisen aaveongelmanne.

Ne pääsevät käsiksi muistoihimme. Lähtijät palaavat tänne tai kuolevat.

- Hei! - Kaupunki tarvitsee sinua. Älä suutu.

Annan artefaktin, jos keksit, miten ihmiset saadaan turvaan.

Tyypit!

Pura se, Roman.

- Sinulle tulee ikävä minua. - Minulla ei ole paljon ystäviä.

Hups. Kiusallista.

- Mistä tiesitte? - Tuo neropatti -

kehuskeli lentävänsä pois täältä ennen kuin kukaan huomaa mitään.

- Veikö kissa kielen? - Meillä ei ole mitään teitä vastaan.

Meidät huijattiin tänne. Olen pahoillani.

Varmasti olet. Otatte meidät mukaan kopteriinne.

Ei onnistu.

Voi paska.

- Taasko? Lamauttimet! - Tulkaa!

Edetkää.

Hei!

Hei!

Ei, ei, ei! Perkele!

Lopultakin. Vihaan tätä paikkaa.

Nyt mennään.

Mitä hittoa?

Voi paska!

Paska!

Voi paska!

Taisin paskantaa housuun.

Hitto vie.

Pojat!

- Kyytisi on mennyttä. - En arvannut heidän tekevän näin.

- Jeesus. - Jeesus ei voi auttaa häntä.

- Ne ovat voitolla. - Nyt on aika panna kaikki peliin.

- Kenellä on suunnitelma? Roman? - En keksi mitään.

Olet fiksu, Landis.

- Sinulla oli suunnitelma. - Ei vaan idea.

Sitten Roman kokosi artefaktin ja tappoi kaikki.

- Paitsi itsensä. - Jatka vain, kulta.

Tämä on pelkkä idea, mutta mitä jos panemme artefaktin takaisin kiihdyttimeen?

- Se voisi kumota prosessin. - Niinhän tämä sotku sai alkunsa.

Viimeksi se ei ollut kokonainen. Sinähän sanoit, että se hajosi.

Jospa se avaa kuoleman portin vain kokonaisena?

Artefakti sai kaiken tämän aikaan. Miksi sen kokoaminen auttaisi?

- Minä äänestän Landisin suunnitelmaa. - Sama täällä.

Tämä ei ole demokratia.

- On eräs ongelma. - Mikä?

Kiihdytin ei toimi, ellemme katkaise kaupungista sähköjä.

Aaveet voivat iskeä.

- Miten puolustaudumme? - On eräs keino.

Voimme avata kuoleman portin ja häätää aaveet, mutta...

Mitä?

Se ei onnistu, elleivät jotkut teistä kuole.

- Tappaisin siis ihmisiä? - Roman tappaisi.

Sinä herättäisit heidät takaisin henkiin.

Miksi kenenkään pitäisi kuolla?

- Vain siten pelastamme kaupungin. - Jotain pitää yrittää.

Miten suunnitelmanne toimisi?

- Roman kokoaa artefaktin. - Sen, joka pelasti Abigailin.

Se irrottaa sieluja suojaamaan meitä, kun avaamme kuoleman portin.

- Kuoleman portin? - Olen nähnyt sen. Se on todellinen.

Sitten kysymys kuuluu: ketkä?

Ketkä kuolevat?

Ketkä herätän henkiin?

HOTELLI CHIEFTAIN

Tärkeä ilta.

OLUTTA

Roman...

Kunnioitan Daphnea. Tiedän, että olette lähentyneet.

Mitä yrität sanoa, tohtori Clark?

Pelkään, ettei hän pidä lupaustaan.

- Haluaako hän artefaktin? - Varmasti.

Riippumatta siitä onnistummeko, hän yrittää viedä sen Port Mooresta.

Miten voit olla varma?

Hän on kuolemansairas.

- Jessus. - Niin.

- Jos kuolemaa ei voi huijata... - Muutetaan sääntöjä.

Artefakti on avainasemassa.

No niin.

Olkaahan hiljaa. Val, Billy.

Kiitos.

Kiitos, että tulitte. Te, jotka olette jäljellä.

Panimme kunnolla hanttiin.

Tiedätte varmasti, että tämä voi olla Port Mooren loppu.

Kuten veljeni sanoisi:

"Paskastakin kasvaa toivon kukkanen."

Aiomme iskeä aaveiden kimppuun ennen kuin on liian myöhäistä.

- Sinun vuorosi, Billy. - Minä kuolin mutta heräsin henkiin.

Se, mitä välissä tapahtui, saattaa pelastaa nahkamme.

Romanin ja hänen kivensä ansiosta -

voimme siirtyä aaveiden maailmaan ja taistella niitä vastaan.

Billy yrittää sanoa, että tarvitsemme vapaaehtoisia -

taistelemaan niitä paskiaisia vastaan.

- Minä olen ensimmäinen. - Mitä ihmettä, Val?

Olen tehnyt päätökseni.

Mennään.

Pormestarina minun on tehtävä tämä, jos pyydän muita ryhtymään vapaaehtoisiksi.

Meitä tarvitaan neljä. Ketkä ovat mukana?

Ei kiitos.

Mitä? Olen kuollut jo kahdesti. Eikö se riitä teille?

Montako kertaa minun pitää kuolla saadakseni kunnioitusta?

Vitut. Olen mukana.

Hyvä. Keitä muita?

Suunnitelma on minun. Olen mukana.

- Ainakin kuolemme yhdessä. - Tuosta ei ole apua.

Kiitos, Landis.

Nyt meitä on kolme.

Eikö kukaan teistä välitä tästä läävästä riittävästi?

Minä tulen.

Saisinko huomionne?

Pysykää Chieftainissa, kun ryhdymme toimeen.

Sähköt katkeavat kaupungista,

mutta generaattorit pysyvät käynnissä, joten...

Siinä taisi olla kaikki.

On ollut kunnia toimia pormestarinanne.

Olen ylpeä tästä kaupungista -

ja siitä, miten kovasti taistelimme.

Riippumatta siitä, miten käy,

teilläkin on syytä olla ylpeitä.

"Puolustamme tätä saarta kaikin keinoin.

Taistelemme pelloilla, kaduilla ja kukkuloilla -

emmekä antaudu koskaan."

Hyvä!

Winston Churchill.

- Kiitos, Doug. - Eipä kestä.

- Jonkun pitää käyttää kiihdytintä. - Olet täysin suojaton.

Jos tämä ei toimi, sillä ei ole muutenkaan väliä.

Pärjään kyllä.

Roman varmistaa, että kaikki sujuu suunnitellusti.

- Aloitamme aamulla. - Mitä teemme odottaessamme?

Samaa kuin sotilaat ennen taistelua.

Vedämme lärvit.

Antaa mennä vain.

Antaa mennä!

Vietnam, 2. pataljoona, 5. merijalkaväkirykmentti.

Tein kaksi reissua, jotta veljeni ei tarvitsisi.

Tämän lähemmäs sotaa en pääse.

Ellet sitten mokaa kunnolla.

Haluan sinut tiimiini pääkonttorilla.

Vau. Olen imarreltu, mutta...

En hyväksy kieltävää vastausta.

Jos jäämme henkiin, kerron vastaukseni.

Hei.

- Onko kaikki hyvin? - On. Minä vain...

Mitä jos tuotan kaikille pettymyksen?

Olet auttanut tätä kaupunkia enemmän kuin tajuatkaan.

Kiitti.

Haluan kunnioittaa isä Danin muistoa.

Roman, hän oli sinulle kuin isä.

Entä oikea isäsi? Et puhu hänestä koskaan.

En tuntenut häntä.

Häipyikö hän vai etkö edes tiedä, kuka hän on?

En tiedä, kuka hän on.

Ehkä parempi niin. Nadinella oli paljon miehiä.

- Osa heistä oli aika epäilyttäviä. - Taidat tietää, mistä puhut.

- Meillä oli suhde. - Voi luoja.

Olimme silloin nuoria.

- Se ei ollut mitään vakavaa. - Selvä.

Pikkukaupungeissa tapahtuu kaikenlaista.

Siitä on jo kauan. Et ollut vielä syntynytkään.

- Taidan käydä vessassa. - Minä käyn ulkona.

- Toivottavasti olet harkinnut tarkkaan. - Miten niin?

Autatko tosiaan heitä toteuttamaan sen typerän suunnitelman?

Tiedän, mitä teen.

Tiedätkö?

- Etkö luota minuun? - Mietitäänpä.

Sanotaan, että häädät aaveet täältä, ja elämä palaa normaaliksi.

Sinäkin palaat normaaliksi,

tai kuten paikalliset sinua kutsuvat, friikiksi.

En anna heidän käyttää sinua hyväksi. En anna satuttaa sinua.

- Ymmärrän. - Ymmärrätkö?

Tämä kaupunki kuuluu nyt meille.

Me kaikki kuolemme.

Emme kuole.

Olisiko se niin paha juttu?

Mitä olen sanonut sinulle puhumisesta?

- Älä? - Aivan.

Val sanoi, että he hoitavat homman.

- Meidän pitää uskoa. - Uskoa?

Kuka hitto sinä olet, ja mitä olet tehnyt Doug Rennielle?

- Rauhantarjous. - Luojan kiitos.

Haluat kai jäädä tänne.

Se olisi hienoa, Doug. Kyllä, sir.

Abigail McGrath-Dufresne, älä koske siihen.

Varovasti, pupu.

Tulkaa tänne, tytöt.

- Mikä hätänä? - Ei mikään.

- Olemme koko ajan yhdessä. - Ei minua se huoleta.

Kaikkia pelottaa, mutta sinä olet tehnyt tämän ennenkin.

Jep.

Katso tätä.

Minä...

Mitä tämä on?

Kun ylitin rajan ensimmäisen kerran, kehoni alkoi hajota.

Olin muuttumassa aaveeksi, mutta tulin kuntoon, kun palasin.

Sitten Roman käytti artefaktia, ja tämä levisi kaikkialle.

- Minun pitää kertoa Valille. - Et voi.

Heillä on oikeus tietää tästä.

Se ei muuttaisi mitään, ja he vain pelästyisivät.

Varasuunnitelmaa ei ole. Joko teemme tämän tai kuolemme.