Bob's Burgers

Kannustuspuheen aika. Avaamme ovemme neljännen kerran uudestaan.

On vappuviikonloppu ja Wonder Wharf on väkeä tulvillaan.

- Meidän pitää... - Päivä on suuri muutenkin!

- Linda, pidän kannustuspuhetta. - Anteeksi. Puhu vain.

Myymme purilaita. Tämä viikonloppu on aina pelastuksemme tai tuhomme.

- Kuka piereskelee? - Genen äänitehostelaite.

- Eikö se tee robottiääniä? - Robottiääniä, lasereita ja pieruja.

Voi luoja. Minä ja äiti menemme alakertaan jyystämään lihaa.

Tiedättehän, mitä teette sillä aikaa?

- Tina, sinä grillaat. - Haaraväliä syyhyttää.

Kerrotko tuon tyttärenäni vai grillimestarinani?

Grillimestarini ei sanoisi tuollaista.

Tyttärenikään ei pitäisi kertoa sellaisista asioista.

- Kerro äidillesi. - Näytähän.

- Linda, ei nyt. - Ei, katsotaan kaikki.

En tiedä, onko minusta grillaamaan yhdellä kädellä.

Minä jatkan.

Louise, sinä ole kassalla. Toin jakkarasi tänne.

Älä muuta kirjoitusta liitutaululla.

Entä jos mieleen juolahtaa jotain parempaa? Niin tapahtuu varmasti.

Ei tapahdu, sillä "häivähdys pekonia" on hulvaton.

- Eikö niin? Vien liidun mukanani. - Ikään kuin minulla ei olisi liitua.

- Gene, sinä jakelet maistiaisia. - Selvä on!

Mutta kun krematoriosta astuu ulos selvästi surevia ihmisiä...

- Ei maistiaisia heille. - Mutta minä eläydyn hahmooni!

En pysy kärryillä siitä, kuka suree ja kuka ei.

- Jos jollakulla on uurna... - Niin?

Jätä hänet rauhaan. Viihdyttävän ja ärsyttävän välillä on selvä ero.

Ei! Tuo on myytti.

Kuunnelkaa. Olette lapsiani ja rakastan teitä.

Olette kuitenkin surkeita työssänne-

- ja antaisin teille kaikille potkut, jos vain voisin.

- Bob! - Antakaa kädet. Et sinä, Tina.

- Myydään purilaisia! - Myydään purilaisia...

Purilaisia! Ilmainen maistiainen! Tulkaa hakemaan!

En halua jättää lapsia yksin pitkäksi aikaa. Jotain sattuu.

- He pärjäävät. Esitin kysymyksen. - Mikä se oli?

- Muistatko hääyömme? - Teimme töitä, koska oli pakko.

- Jyystät liian nopeasti. Hidasta. - Mikä oli päivämäärä?

- Häidemme päivämäärä! - En tiedä. Hitto, onko se tänään?

- Kyllä, Bob! - Vuosipäivämme on tänään.

Anteeksi, kulta. En ole hyvä päiväysten kanssa.

Onko tänään syntymäpäiväsi? Onko minun syntymäpäiväni?

- Oliko laskettu aikasi tänään? - Kyllä, Bob!

- Miten sujui? - Mitä luulet? Oikein hyvin.

Hienoa. Tuliko poika vai tyttö?

Minne menet? Pyysin anteeksi.

- Sain tarpeekseni. - Tule takaisin jyystämään.

- Onpa ällöä. - Kiitos.

- Maistiaisia! - Sinähän pudotit ne maahan.

- Oletteko maahanpudottelupoliiseja? - Kyllä.

- Onko sellaisia? - Olen terveystarkastaja.

- Ai mikä? - Terveystarkastaja.

- Mikä? - Terveystarkastaja!

Purilaispuodin luonnollinen vihollinen.

Hei. Tervetuloa Bobin purilaispuotiin.

Päivän purilainen on Lapsiinsekaantuja.

- Siinä on karkkia. Tajuatteko? - Kyllä.

- He houkuttelevat karkilla... - Tajuamme kyllä.

- Onko tämä vanhempienne puoti? - Kyllä, he ovat jyystämässä lihaa.

- Kirjaimellisesti. - Haluamme nähdä keittiön.

Vuosipäivämme on helppo muistaa. Se on 3. syyskuuta.

- 3.9. 9 on jaollinen numerolla 3. - Mitä? Tuo ei...

- Monet numerot voi jakaa 3:lla. - Älä väitä vastaan.

Hyvä on. 9 on jaollinen numerolla 3. Muistan sen nyt.

Voi luoja. Pilailetko sinä?

- Mitä sinä...? En. - Kyllä pilailet!

Minähän pyysin anteeksi. Hyvitän kyllä tekoni.

- Sinä hymyilet. - En hymyile!

- Hymyilet silmilläsi. Mikä se on? - Mitä sinä teet?

Onko yläkerrassa juhlat?

- Hoidetaan tämä pois alta. - Jotta voit tehdä juhlavalmisteluja?

Ei! Saamme kaiken valmiiksi lounasta varten, jotta ravintolamme pelastuu.

Mene vain. Kutsu minut, kun kaikki on valmista.

- Teeskentelen yllättynyttä. - Tuo on...

- Olin saada sydänkohtauksen! - Tuo on pelokas, ei yllättynyt.

Ihan kuin olisit satuttanut itsesi. Tuo on hyvä.

Haista. Eikö tuoksukin mansikalta?

Menit lankaan. Pilalle mennyttä maitoa.

Tekö siis olette terveystarkastajia? Minulla on ihottumaa.

- En ole sellainen tarkastaja. - Ihottumainen grillikokki.

Ette tiedäkään, mitä olen saanut kokea.

- Onko sämpylöissä vessapaperia? - Missä aikuiset ovat?

Sinä taidat olla Bob. Olemme terveystarkastajia.

- Olen Hugo ja tässä on Ron. - Minulla ei ole vielä virkamerkkiä.

- Anna se tänne. - Tämä on rikevihkoseni.

- Se täyttyi täällä 5 minuutissa. - Kuulostaa pahalta.

Puhumattakaan lapsityörikkeistä, säädyttömyysrikkeistä...

- Mitä tarkoitat? - "Lapsiinsekaantuja"?

- Mikä se on? - Se on päivän purilainen.

Vain rajoitetun ajan kunnes palasitte yläkertaan.

- Onko sitä muka tilattu? - Hän tilasi.

Näyttää lapsiinsekaantujalta. Louise, anna Genen viedä se.

- Bob... - Miksi minuun saa sekaantua?

Ei hän sekaannu sinuun. Olet iso.

- Bob... - Lihaviinkin sekaannutaan!

Kuka ei sekaantuisi näihin kasvoihin?

Nyt riittää. Tarkoitin vain, että olet vanhempi.

- Tina on kaikista vanhin. - Hän ei pärjää asiakkaiden kanssa.

- Olen hyvä asiakaspalvelija. - Ei.

- Et oikeastaan. - Olen loistava.

- Ei autistinen voi sille mitään. - Olen autistinen.

- Bob... - Hetki. Et ole autistinen, Tina.

- Montako tikkua lattialla on? - Älä aloita taas.

- Kuinka monta tikkua? - Joudun vain siivoamaan tikkuja.

- Sata? - Ei. Niitä on kolme!

- Kuinka monta nyt? - Kolme.

- Olet huono autistinen. - Et osaa edes laskea.

Tiedätkö, miksi olemme täällä? Tämä ei ole rutiinitarkastus.

- Eikö? - Tutkimme järkyttävää huhua.

Huhutaan, että teet purilaisia krematorion ihmisjäänteistä!

Miten tuollainen huhu saa alkunsa?

Se on tehty krematorion ihmisjäänteistä.

- Lapset sanovat kaikenlaista. - Testaamme lihaasi.

Jos se ylittää sallitun määrän ihmisjäänteitä-

- ravintolasi suljetaan ja sinä päädyt vankilaan.

Juhlat minua varten!

- Ai. Hugo? - Linda?

- Mitä teet täällä? - Olen terveystarkastaja.

- Mitä teet täällä? - Tämä on meidän ravintolamme.

- Oletko naimisissa hänen kanssaan? - Tunnetteko te?

Sinähän lähdit sen suuren ravintoloitsija Bobin matkaan.

- Voi luoja. - Lähditkö?

En uskonutkaan!

En saata uskoa... En...

Minä...

- Jätit minut hänen vuoksensa! - Jätitkö jonkun vuokseni?

- Eikö hän edes tiedä? - Olimme lyhyen aikaa kihloissa.

Muistan yhä sen, kun kuulin avioaikeistasi.

- Voi luoja. Onko vuosipäivänne? - On!

- Miten muistit sen? - 9 on jaollinen numerolla 3.

Monet numerot ovat jaollisia kolmosella!

Hyvää vuosipäivää.

- Ihmislihaa? - Tämä on tärkeä viikonloppu.

- Kukaan ei tule syömään. - Näkyvissä esillä.

Tehkää testinne. Käytämme nauhanlihaa.

Labramme on kiinni maanantaihin asti. Saatte tuloksenne sitten.

Olette terveystarkastetut!

Maistaisin kyllä. Jonoa ei ole.

- Mitä kuuluu? Tule purilaiselle. - Aivan tavalliselle purilaiselle.

Kaupungin parhaalle purilaiselle.

- Sanoiko isänne mitään lahjasta? - Ei.

Ehkä hän kätkee kaulakorun hampurilaiseen-

- tai korvakorut likakaivoon tai jotain muuta romanttista.

- Onko se romanttista? - On.

Tarkistitko vessan tai roskakorin?

Irti, Gene. Kuristat minua!

Lähettääkö Hugo isän vankilaan siksi että jätit hänet?

Isä joutuu vankilaan, koska siskosi väitti, että tarjoilemme ihmislihaa.

Miksi tekisit jotain sellaista?

Anita Vasquezin setä on matadorina Espanjassa.