Elisa & Marcela (Elisa y Marcela)

NETFLIX-ALKUPERÄISELOKUVA

Minulla oli onnellinen lapsuus siitä asti kuin muistan.

Mutta minä kasvoin,

ja kysymykset alkoivat.

Ja ne toivat mukanaan kärsimyksen.

Kuka minä olen?

Mistä olen kotoisin?

Mikä on tarinani?

Keitä olivat ne naiset, joiden nimet lausuttiin hiljaa,

kun luultiin että en kuunnellut?

Keitä he olivat?

Keitä he olivat?

TOSITARINAN INNOITTAMA

CHUBUTIN MAAKUNTA, ARGENTIINA.

Voinko koskettaa kasvojasi?

Haluaisit varmaan tietää joitakin asioita.

Asioita?

Haluan tietää kaiken.

On mahdotonta tietää kaikkea.

- Aloititko tänä vuonna? - Kyllä.

En voinut tulla ensimmäisinä päivinä, koska olin sairas.

Sairastut uudestaan, jos et kuivaa itseäsi.

Tule!

TURHAMAISUUS ON HEIKKOUS

Ottavatkohan he huomioon päivät, jotka olin pois?

Älä murehdi. Puhun heille.

Olen täällä kolmatta vuotta, ja tätini on rehtori.

Autan sinua.

Kiitos.

- Sattuuko tämä? - Ei.

Entä tämä?

Ei.

- Entä tämä? - Ei.

Nimeni on Elisa.

Marcela.

Tykkään luomestasi.

Tällä viikolla me opettelemme pronomineja.

Sisään.

- Huomenta. - Huomenta.

Anteeksi, sisar. Hän on uusi oppilas ja oli eksyksissä.

Hän oli sairaana ensimmäiset päivät.

Mutta hän on ahkera ja haluaa päästä nopeasti ajan tasalle.

- Voiko hän istua? - Voi. Kiitos, Elisa.

Ole hyvä.

- Mikä on nimesi? - Marcela Gracia Ibeas.

Selvä. Istu tuonne, ole hyvä.

Jatketaan tuntia.

Ihmisiä ja esineitä -

ei kutsuta vain niiden nimillä -

vaan myös sanoilla, jotka korvaavat nimen.

Annan esimerkin.

"Bernardo oli hyvin onnellinen vaimonsa Elviran kanssa,

ja he elivät onnellisina yhdessä.

Hän oli onnellinen tämän kanssa ja tämä hänen."

"Hän" korvaa Bernardon ja "tämä" Elviran.

- Säikäytit minut. - Anteeksi.

Odotin sinua.

Asun yläkerrassa tätini ja muiden nunnien kanssa.

- Täällä koulussako? - Niin.

Halusin kiittää sinua.

Ei tarvitse.

Millaista on elää nunnien kanssa?

Mitä luulet?

En tiedä.

Se on helvettiä.

He ovat melkoisia harppuja, vaikka ovat Jumalan vaimoja.

He riitelevät koko ajan, sättivät toisiaan -

eivätkä ole onnellisia.

Tuntuu kuin eläisin haaremissa,

jossa kaikki naiset tappelevat sulttaanin suosiosta.

Mutta sulttaani ei koskaan tule.

Ei koskaan?

En ole nähnyt häntä.

Etkö usko...

Jumalaan?

En usko nunniin.

En usko pappeihin.

En Neitsyt Mariaan enkä varsinkaan Pyhään henkeen.

Enkä usko Jumalaan.

Entä sinä?

En tiedä.

Uskon vain asioihin, jotka liikkuvat.

Uskon hevosiin. Tekisin mitä vain että saisin sellaisen.

Entä hiiret, kissat ja koirat? Uskotko niihin?

Kyyhkyihin ja etanoihin.

Ja muurahaisiin ja kaikkeen.

Sinun pitäisi mennä kotiin.

Ja sinun pitää palata nunnien luo.

Niin pitää.

Nähdään huomenna.

Nähdään huomenna.

Hyvää yötä.

- Älä unohda sateenvarjoa huomenna. - En.

Kuka se sinut saattanut tyttö oli?

Hän on koulusta.

Elisa.

Hän auttoi löytämään luokan.

Hänen tätinsä on rehtori.

Keitossa on kuoria.

Siivilöin sen kolmesti.

Siivilöitkö?

Sinun pitää oppia koulussa, mutta ei liikaa.

Ei liikaa, vaan tarpeeksi.

Hei, Elisa.

Hei, Elisa.

Huomenta, Elisa.

Huomenta, Elisa.

Mitä kuuluu, Elisa?

Hei, Elisa. Mitä kuuluu?

Elisa...

Elisa...

Elisa, Elisa, Elisa...

Elisa, Elisa...

Et kuunnellut minua.

En niin.

Unohdin.

Tämä kristittyjen voitto Covadongan luolan lähellä -

oli seurausta kristinuskosta,

joka ruokki kristittyjä sotilaita.

He pystyivät kukistamaan maurijoukot,

jotka olivat barbaareja.

Isabel ja Fernando

Oli hyviä monarkkeja

- Espanjasta he hääti... - Haluatko nähdä huoneeni?

tummaihoiset maurit.

Nytkö?

Koska sitten?

Elisa?

Kuka on seurassasi?

Marcela. Hän on uusi oppilas, sisar Clara.

Millainen hän on?

Hän on...

Punatukkainen.

Tai tukka on porkkananvärinen.

Hänellä on paljon pisamia.

Ja hän on tosi lihava.

- Oletko varma? - Ja rampa.

Sanoisin että valehtelet, jos en tuntisi sinua.

Jos en tuntisi sinua.

Täällä minä luen ja piirrän.

Saan sentään olla rauhassa.

Haluatko, että lähden?

Ei, älä.

Tarkoitin nunnia ja tätiäni.

Tiedätkö, mitä he sanovat minulle?

En.

Että pitäisi löytää mies ja mennä naimisiin.

Muuten jään tänne heidän kanssaan loppuiäkseni.

He hokevat sitä joka päivä.

Isä sanoi, ettei pidä haaskata aikaa opiskeluun.

Ja että opettajilla on huono maine.

Ja että pitää mennä naimisiin ennen kuin tulen raskaaksi.

Mitä vastaat hänelle?

Mitä sinä vastaat heille?

Minä kysyin ensin.

Sanon heille...

Sanon, mitä he haluavat kuulla.

Niin minäkin.

Tekisin mitä tahansa mieluummin kuin naisin miehen.

En tiedä, haluanko naimisiin.

Voi sinua!

Olet epävarma monista asioista.

Et tiedä, uskotko Jumalaan tai haluatko naimisiin.

Oletko varma mistään?

Tiedän, että olin orpokodissa 10-vuotiaaksi asti.

Nukuin perunasäkeissä 40 muun tytön kanssa.

Rotat ryömivät ympärillä.

Söin laihaa keittoa, jossa oli kuolleita hämähäkkejä.

Siellä ei ollut muuta kuin kärsimystä ja likaa.

Ja messuja.

Yhtenä aamuna sinne tuli nainen,

joka sanoi olevansa äitini.

Oikea äitini.

Hän vei kotiinsa. Siellä oli mies, kuulemma isäni.

He eivät halanneet minua.

Tai kertoneet miksi luulin 10 vuotta, että he olivat kuolleet.

En tiedä, ovatko he vanhempani.

Jos en tiedä edes sitä,

kuinka voin tietää uskonko Jumalaan?

Tai avioliittoon? Tai mihinkään?

Anteeksi, Marcela.

En tiennyt.

- Menen tunnille. - Anteeksi.

Annatko anteeksi?

Olen Elisa, Marcelan luokkatoveri.

Hän lainasi tämän kirjan aamulla.

Tulin palauttamaan sen. Voinko...?

Annan sen hänelle.

- Hyvää yötä. - Hyvää yötä.

Luokkatoverisi toi tämän.

Hän unohti antaa sen sinulle.

Jotkut kirjat eivät ole hyväksi meille.

"Parahin Marcela.

En satuttaisi sinua tahallani.

Vannon sen.

Usko minua.

Usko minua ja anna anteeksi.

Terveisin, Elisa."

"Terveisin, Elisa."

Marcela?